¹Moses answered, “But, behold, they will not believe me, nor listen to my voice; for they will say, ‘Yahweh has not appeared to you.’”

¹Mutta Mooses vastasi: "Entä jos he eivät usko eivätkä kuuntele minua, vaan väittävät, ettei Herra ole ilmestynyt minulle?"

²Yahweh said to him, “What is that in your hand?” He said, “A rod.”

²Herra kysyi häneltä: "Mikä sinulla on kädessäsi?" Mooses vastasi: "Sauva."

³He said, “Throw it on the ground.” He threw it on the ground, and it became a snake; and Moses ran away from it.

³Herra sanoi: "Heitä se maahan." Mooses heitti sen maahan, ja se muuttui käärmeeksi. Mooses kavahti sitä,

⁴Yahweh said to Moses, “Stretch out your hand, and take it by the tail.” He stretched out his hand, and took hold of it, and it became a rod in his hand.

⁴mutta Herra sanoi: "Ojenna kätesi ja ota sitä hännästä kiinni." Niin Mooses ojensi kätensä ja tarttui siihen, ja se muuttui jälleen sauvaksi hänen kädessään.

⁵“That they may believe that Yahweh, the God of their fathers, the God of Abraham, the God of Isaac, and the God of Jacob, has appeared to you.”

⁵"Tästä he uskovat, että Herra, heidän isiensä Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on ilmestynyt sinulle."

⁶Yahweh said furthermore to him, “Now put your hand inside your cloak.” He put his hand inside his cloak, and when he took it out, behold, his hand was leprous, as white as snow.

⁶Herra sanoi hänelle vielä: "Työnnä kätesi poveesi." Mooses työnsi käden poveensa, ja kun hän veti sen takaisin, se oli spitaalista lumivalkoinen.

⁷He said, “Put your hand inside your cloak again.” He put his hand inside his cloak again, and when he took it out of his cloak, behold, it had turned again as his other flesh.

⁷Sitten Herra sanoi: "Pane kätesi uudelleen poveesi." Mooses pani kätensä taas poveensa, ja kun hän veti sen esiin, sen iho oli kuin hänen muu ihonsa.

⁸“It will happen, if they will neither believe you nor listen to the voice of the first sign, that they will believe the voice of the latter sign.

⁸Herra sanoi: "Elleivät he usko sinua ja ellei ensimmäinen merkki heille riitä, niin toista merkkiä he kyllä uskovat.

⁹It will happen, if they will not believe even these two signs, neither listen to your voice, that you shall take of the water of the river, and pour it on the dry land. The water which you take out of the river will become blood on the dry land.”

⁹Mutta elleivät he usko edes näitä kahta merkkiä eivätkä kuuntele sinua, niin ota vettä Niilistä ja kaada se maahan. Silloin vesi, jonka otat Niilistä, muuttuu maassa vereksi."

¹⁰Moses said to Yahweh, “O Lord, The word translated “Lord” is “Adonai.” I am not eloquent, neither before now, nor since you have spoken to your servant; for I am slow of speech, and of a slow tongue.”

¹⁰Mooses sanoi Herralle: "Mutta, Herra, minä en ole koskaan ollut hyvä puhuja enkä ole nytkään, vaikka sinä olet puhunut minulle. Minulla on hidas puhe ja kankea kieli."

¹¹Yahweh said to him, “Who made man’s mouth? Or who makes one mute, or deaf, or seeing, or blind? Isn’t it I, Yahweh?

¹¹Herra sanoi hänelle: "Kuka on antanut ihmiselle suun? Kuka tekee ihmisestä mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö juuri minä, Herra?

¹²Now therefore go, and I will be with your mouth, and teach you what you shall speak.”

¹²Mene nyt, minä olen sinun kanssasi, kun puhut, ja neuvon sinulle, mitä sinun tulee sanoa."

¹³He said, “Oh, Lord, please send someone else.”

¹³Mooses sanoi: "Minä pyydän, Herra, lähetä joku muu."

¹⁴The anger of Yahweh was kindled against Moses, and he said, “What about Aaron, your brother, the Levite? I know that he can speak well. Also, behold, he comes out to meet you. When he sees you, he will be glad in his heart.

¹⁴Silloin Herra vihastui Moosekselle ja sanoi: "Onhan sinulla veljesi Aaron, leeviläinen! Minä tiedän, että hän osaa puhua. Hän onkin jo tulossa sinua vastaan ja ilahtuu, kun saa tavata sinut.

¹⁵You shall speak to him, and put the words in his mouth. I will be with your mouth, and with his mouth, and will teach you what you shall do.

¹⁵Puhu sinä hänelle ja pane sanat hänen suuhunsa, ja minä olen teidän kummankin kanssa, kun te puhutte, ja neuvon teille, mitä teidän tulee tehdä.

¹⁶He will be your spokesman to the people; and it will happen, that he will be to you a mouth, and you will be to him as God.

¹⁶Hän puhuu sinun puolestasi kansalle ja on sinun suunasi, ja sinä olet hänelle kuin Jumala.

¹⁷You shall take this rod in your hand, with which you shall do the signs.”

¹⁷Ota mukaasi tämä sauva, niin että voit sen avulla tehdä nuo ihmeteot."

¹⁸Moses went and returned to Jethro his father-in-law, and said to him, “Please let me go and return to my brothers who are in Egypt, and see whether they are still alive.” Jethro said to Moses, “Go in peace.”

¹⁸Mooses palasi appensa Jetron luo ja sanoi hänelle: "Tahtoisin lähteä Egyptiin sukulaisteni luo katsomaan, vieläkö he ovat elossa." Jetro sanoi Moosekselle: "Mene, rauha kanssasi!"

¹⁹Yahweh said to Moses in Midian, “Go, return into Egypt; for all the men who sought your life are dead.”

¹⁹Midianissa Herra sanoi Moosekselle: "Palaa Egyptiin. Kaikki, jotka tavoittelivat henkeäsi, ovat jo kuolleet."

²⁰Moses took his wife and his sons, and set them on a donkey, and he returned to the land of Egypt. Moses took God’s rod in his hand.

²⁰Mooses otti mukaan vaimonsa ja poikansa, pani heidät aasin selkään ja palasi Egyptiin. Ja Mooseksella oli kädessään Jumalan sauva.

²¹Yahweh said to Moses, “When you go back into Egypt, see that you do before Pharaoh all the wonders which I have put in your hand, but I will harden his heart and he will not let the people go.

²¹Herra sanoi Moosekselle: "Kun nyt palaat Egyptiin, tee faraon edessä kaikki ne ihmeteot, joihin minä olen antanut sinulle vallan. Mutta minä kovetan hänen sydämensä, niin ettei hän päästä kansaa lähtemään.

²²You shall tell Pharaoh, ‘Thus says Yahweh, Israel is my son, my firstborn,

²²Silloin sinun pitää sanoa faraolle: Näin sanoo Herra: 'Israel on minun esikoispoikani.

²³and I have said to you, “Let my son go, that he may serve me”; and you have refused to let him go. Behold, I will kill your son, your firstborn.’”

²³Minä käsken sinua päästämään poikani minua palvelemaan. Jos kieltäydyt päästämästä häntä, minä surmaan sinun esikoispoikasi.'"

²⁴It happened on the way at a lodging place, that Yahweh met Moses and wanted to kill him.

²⁴Matkan varrella Herra tuli Moosesta vastaan paikassa, johon hän oli perheineen yöpynyt, ja aikoi surmata hänet.

²⁵Then Zipporah took a flint, and cut off the foreskin of her son, and cast it at his feet; and she said, “Surely you are a bridegroom of blood to me.”

²⁵Silloin Sippora otti terävän piikiven, leikkasi pois poikansa esinahan ja kosketti sillä Moosesta jalkojen väliin sanoen: "Sinä olet minun veriylkäni."

²⁶So he let him alone. Then she said, “You are a bridegroom of blood,” because of the circumcision.

²⁶Niin Herra jätti Mooseksen rauhaan. Sippora oli ensimmäinen, joka sanoi "veriylkä" puhuessaan ympärileikkauksesta.

²⁷Yahweh said to Aaron, “Go into the wilderness to meet Moses.” He went, and met him on God’s mountain, and kissed him.

²⁷Herra sanoi Aaronille: "Mene autiomaahan Moosesta vastaan." Aaron meni ja tapasi hänet Jumalan vuoren luona ja suuteli häntä.

²⁸Moses told Aaron all the words of Yahweh with which he had sent him, and all the signs with which he had instructed him.

²⁸Mooses kertoi Aaronille, mitä Herra oli lähettänyt hänet sanomaan, ja puhui ihmeistä, jotka Herra oli käskenyt hänen tehdä.

²⁹Moses and Aaron went and gathered together all the elders of the children of Israel.

²⁹Tultuaan Egyptiin Mooses ja Aaron kutsuivat koolle israelilaisten vanhimmat,

³⁰Aaron spoke all the words which Yahweh had spoken to Moses, and did the signs in the sight of the people.

³⁰ja Aaron toisti kaiken, mitä Herra oli Moosekselle puhunut, ja hän teki ihmeteot kansan nähden.

³¹The people believed, and when they heard that Yahweh had visited the children of Israel, and that he had seen their affliction, then they bowed their heads and worshiped.

³¹Israelilaiset uskoivat, ja kun he kuulivat, että Herra oli päättänyt pitää heistä huolta ja oli nähnyt heidän kurjuutensa, he lankesivat kasvoilleen maahan.