¹Yahweh visited Sarah as he had said, and Yahweh did to Sarah as he had spoken.

¹Herra piti huolen Saarasta, kuten oli sanonut, ja täytti antamansa lupauksen.

²Sarah conceived, and bore Abraham a son in his old age, at the set time of which God had spoken to him.

²Saara tuli raskaaksi ja synnytti Abrahamille hänen vanhoilla päivillään pojan. Se tapahtui juuri siihen aikaan, jonka Jumala oli ilmoittanut.

³Abraham called his son who was born to him, whom Sarah bore to him, Isaac. Isaac means “He laughs.”

³Pojalleen, jonka Saara oli synnyttänyt, Abraham antoi nimeksi Iisak.

⁴Abraham circumcised his son, Isaac, when he was eight days old, as God had commanded him.

⁴Kahdek- santena päivänä Iisakin syntymästä Abraham ympäri- leikkasi hänet, kuten Jumala oli käskenyt.

⁵Abraham was one hundred years old when his son, Isaac, was born to him.

⁵Abraham oli satavuotias, kun hänen poikansa Iisak syntyi.

⁶Sarah said, “God has made me laugh. Everyone who hears will laugh with me.”

⁶Saara sanoi: "Jumala on antanut minulle aiheen iloon ja nauruun, ja jokainen, joka tästä kuulee, iloitsee ja nauraa minun kanssani."

⁷She said, “Who would have said to Abraham, that Sarah would nurse children? For I have borne him a son in his old age.”

⁷Ja Saara sanoi vielä: "Kuka olisi tiennyt sanoa Abrahamille: 'Saara imettää poikia'? Ja nyt minä kuitenkin olen synnyttänyt pojan hänen vanhoilla päivillään."

⁸The child grew, and was weaned. Abraham made a great feast on the day that Isaac was weaned.

⁸Iisak kasvoi, ja hänet vieroitettiin, ja Abraham järjesti Iisakin vieroituspäivänä suuret pidot.

⁹Sarah saw the son of Hagar the Egyptian, whom she had borne to Abraham, mocking.

⁹Saara huomasi, että Abrahamin ja egyptiläisen Hagarin poika Ismael ilvehti,

¹⁰Therefore she said to Abraham, “Cast out this handmaid and her son! For the son of this handmaid will not be heir with my son, Isaac.”

¹⁰ja silloin hän sanoi Abrahamille: "Aja pois tuo orjatar ja hänen poikansa. Orjattaren poika ei saa periä yhdessä minun poikani Iisakin kanssa."

¹¹The thing was very grievous in Abraham’s sight on account of his son.

¹¹Tämän kuullessaan Abraham pahastui kovin Ismaelin puolesta.

¹²God said to Abraham, “Don’t let it be grievous in your sight because of the boy, and because of your handmaid. In all that Sarah says to you, listen to her voice. For from Isaac will your seed be called.

¹²Mutta Jumala sanoi Abrahamille: "Älä niin kovin sure tuon pojan ja orjattaresi puolesta, vaan noudata kaikessa Saaran mieltä, sillä vain Iisakin jälkeläisiä sano- taan sinun lapsiksesi.

¹³I will also make a nation of the son of the handmaid, because he is your seed.”

¹³Mutta myös orjattaren pojasta minä annan kasvaa suuren kansan, sillä hän- kin on sinun jälkeläisesi."

¹⁴Abraham rose up early in the morning, and took bread and a bottle of water, and gave it to Hagar, putting it on her shoulder; and gave her the child, and sent her away. She departed, and wandered in the wilderness of Beersheba.

¹⁴Abraham nousi aamulla varhain, otti leipää ja vesileilin, pani ne Hagarin selkään ja lähetti hänet ja Ismaelin matkaan. Hagar lähti ja harhaili Beerse- ban autiomaassa.

¹⁵The water in the bottle was spent, and she cast the child under one of the shrubs.

¹⁵Mutta kun vesi loppui leilistä, hän jätti pojan pensaan alle

¹⁶She went and sat down opposite him, a good way off, about a bow shot away. For she said, “Don’t let me see the death of the child.” She sat over against him, and lifted up her voice, and wept.

¹⁶ja meni istumaan syrjemmälle, noin jousenkantaman päähän, sillä hän ajatteli: "Minä en kestä nähdä lapsen kuolevan." Ja Hagarin istuessa syrjempänä poika alkoi ääneensä itkeä.

¹⁷God heard the voice of the boy. The angel of God called to Hagar out of the sky, and said to her, “What ails you, Hagar? Don’t be afraid. For God has heard the voice of the boy where he is.

¹⁷Jumala kuuli pojan valituksen, ja Jumalan enkeli kutsui taivaasta Hagaria ja sanoi hänelle: "Mikä sinun on, Hagar? Älä ole huolissasi. Jumala on kuullut pojan itkun.

¹⁸Get up, lift up the boy, and hold him in your hand. For I will make him a great nation.”

¹⁸Nouse, nosta poika maasta ja pidä hänestä hyvää huolta. Minä annan hänestä polveutua suuren kansan."

¹⁹God opened her eyes, and she saw a well of water. She went, filled the bottle with water, and gave the boy drink.

¹⁹Ja Jumala avasi Hagarin silmät, niin että hän näki lähellään kaivon, ja hän meni täyttämään leilin vedellä ja antoi pojan juoda.

²⁰God was with the boy, and he grew. He lived in the wilderness, and became, as he grew up, an archer.

²⁰Poika kasvoi aikuiseksi, ja Jumala oli hänen kanssaan. Hän jäi autiomaahan asumaan, ja hänestä tuli taitava jousimies.

²¹He lived in the wilderness of Paran. His mother took a wife for him out of the land of Egypt.

²¹Hän asui Paranin autiomaassa, ja hänen äitinsä otti hänelle vaimon Egyptistä.

²²It happened at that time, that Abimelech and Phicol the captain of his army spoke to Abraham, saying, “God is with you in all that you do.

²²Niihin aikoihin Abimelek ja hänen sotaväkensä päällikkö Pikol sanoivat Abrahamille: "Jumala on sinun kanssasi kaikessa mitä teet.

²³Now, therefore, swear to me here by God that you will not deal falsely with me, nor with my son, nor with my son’s son. But according to the kindness that I have done to you, you shall do to me, and to the land in which you have lived as a foreigner.”

²³Vanno nyt minulle Jumalan kautta, ettet ole petollinen minua etkä minun sukuani etkä jälkeläisiäni kohtaan, vaan osoitat minua ja tätä maata kohtaan, missä nyt asut muukalaisena, samaa vilpittömyyttä ja hyvyyttä, jota minä olen sinulle osoittanut."

²⁴Abraham said, “I will swear.”

²⁴Abraham sanoi: "Minä vannon."

²⁵Abraham complained to Abimelech because of a water well, which Abimelech’s servants had violently taken away.

²⁵Abraham valitti kuitenkin Abimelekille, että tämän miehet olivat anastaneet erään kaivon omaan käyttöönsä.

²⁶Abimelech said, “I don’t know who has done this thing. You didn’t tell me, neither did I hear of it, until today.”

²⁶Abimelek sanoi: "Minä en tiedä, kuka tämän on tehnyt. Sinä et ole puhunut siitä aikaisem- min, vasta nyt kuulen siitä ensimmäisen kerran."

²⁷Abraham took sheep and cattle, and gave them to Abimelech. Those two made a covenant.

²⁷Sitten Abraham antoi Abimelekille lampaita, vuohia ja nautakarjaa, ja he tekivät keskenään liiton.

²⁸Abraham set seven ewe lambs of the flock by themselves.

²⁸Mutta Abraham otti seitsemän nuorta lammasta erilleen muista.

²⁹Abimelech said to Abraham, “What do these seven ewe lambs which you have set by themselves mean?”

²⁹Silloin Abimelek kysyi häneltä: "Mitä tarkoittavat nuo seitsemän lammasta, jotka olet pannut erilleen?"

³⁰He said, “You shall take these seven ewe lambs from my hand, that it may be a witness to me, that I have dug this well.”

³⁰Abraham vastasi: "Sinun tulee ottaa minulta vastaan nämä seitsemän lammasta merkiksi siitä, että minä olen sen kaivon kaivattanut."

³¹Therefore he called that place Beersheba, Beersheba can mean “well of the oath” or “well of seven.” because they both swore there.

³¹Tämän vuoksi paikka sai nimen Beerseba, sillä siellä he vannoivat valan toisilleen.

³²So they made a covenant at Beersheba. Abimelech rose up with Phicol, the captain of his army, and they returned into the land of the Philistines.

³²Kun he olivat tehneet liiton Beersebassa, Abime- lek ja hänen sotaväkensä päällikkö Pikol palasivat filistealaisten maahan.

³³Abraham planted a tamarisk tree in Beersheba, and called there on the name of Yahweh, the Everlasting God.

³³Abraham istutti tamaris- kipuun Beersebaan ja rukoili siellä Herraa, ikuista Jumalaa.

³⁴Abraham lived as a foreigner in the land of the Philistines many days.

³⁴Abraham asui kauan muukalaisena filis- tealaisten maassa.