¹Joseph fell on his father’s face, wept on him, and kissed him.

¹Joosef kumartui itkien isänsä ylle ja suuteli hänen kasvojaan.

²Joseph commanded his servants, the physicians, to embalm his father; and the physicians embalmed Israel.

²Sitten hän antoi isänsä Israelin balsamoinnin omien lääkäriensä tehtäväksi, ja he balsamoivat Israelin ruumiin.

³Forty days were fulfilled for him, for that is how many the days it takes to embalm. The Egyptians wept for him for seventy days.

³Balsamointi kesti neljäkymmentä päivää; se oli tähän työhön tarvittava aika. Egyptiläiset surivat häntä seitsemänkymmentä päivää.

⁴When the days of weeping for him were past, Joseph spoke to the house of Pharaoh, saying, “If now I have found favor in your eyes, please speak in the ears of Pharaoh, saying,

⁴Kun suruaika oli ohi, Joosef sanoi faraon hovivä- elle: "Pyydän teitä kertomaan faraolle,

⁵‘My father made me swear, saying, “Behold, I am dying. Bury me in my grave which I have dug for myself in the land of Canaan.” Now therefore, please let me go up and bury my father, and I will come again.’”

⁵että isäni vannotti minua sanoen: 'Minä kuolen pian. Hautaa minut omaan hautaani, jonka olen teettänyt itselleni Kanaaninmaassa.' Nyt tahtoisin mennä sinne hautaamaan isäni. Sen jälkeen palaan taas tänne."

⁶Pharaoh said, “Go up, and bury your father, just like he made you swear.”

⁶Farao vastasi: "Mene hautaamaan isäsi, niin kuin hän sinua vannotti."

⁷Joseph went up to bury his father; and with him went up all the servants of Pharaoh, the elders of his house, all the elders of the land of Egypt,

⁷Niin Joosef lähti hautaamaan isäänsä, ja hänen mukanaan lähtivät kaikki faraon hovimiehet, hänen hovinsa vanhimmat, kaikki Egyptin vanhimmat,

⁸all the house of Joseph, his brothers, and his father’s house. Only their little ones, their flocks, and their herds, they left in the land of Goshen.

⁸Joosefin perhe, kaikki hänen veljensä sekä koko hänen isänsä suku. Vain vaimot ja lapset sekä lampaat, vuohet ja nautakarjan he jättivät Gosenin maakuntaan.

⁹There went up with him both chariots and horsemen. It was a very great company.

⁹Joosefilla oli mukanaan myös vaunuja ja ajomiehiä; heitä oli hyvin suuri karavaa- ni.

¹⁰They came to the threshing floor of Atad, which is beyond the Jordan, and there they lamented with a very great and severe lamentation. He mourned for his father seven days.

¹⁰He tulivat Goren-Atadiin, joka on Jordanin tuolla puolen, ja viettivät siellä suuret ja juhlavat valittajaiset. Surumenot kestivät seitsemän päivää.

¹¹When the inhabitants of the land, the Canaanites, saw the mourning in the floor of Atad, they said, “This is a grievous mourning by the Egyptians.” Therefore its name was called Abel Mizraim, which is beyond the Jordan.

¹¹Kun maan kanaanilaiset asukkaat näkivät Goren-Atadin surujuhlan, he sanoivat: "Egyptiläisillä on siellä mahtavat hautajaiset!" Siitä tämä paikka sai nimekseen Abel-Misraim. Paikka on Jordanin tuolla puolen.

¹²His sons did to him just as he commanded them,

¹²Jaakobin pojat tekivät isälleen niin kuin hän oli käskenyt:

¹³for his sons carried him into the land of Canaan, and buried him in the cave of the field of Machpelah, which Abraham bought with the field, for a possession of a burial site, from Ephron the Hittite, before Mamre.

¹³he veivät hänet Kanaaninmaahan ja hautasivat hänet Mamren lähistölle Makpelan vainion luolaan. Makpelan vainion Abraham oli ostanut sukuhautansa paikaksi heettiläiseltä Efronilta.

¹⁴Joseph returned into Egypt—he, and his brothers, and all that went up with him to bury his father, after he had buried his father.

¹⁴Haudattuaan isänsä Joosef palasi Egyptiin veljiensä sekä kaikkien muiden kanssa, jotka olivat olleet hänen mukanaan.

¹⁵When Joseph’s brothers saw that their father was dead, they said, “It may be that Joseph will hate us, and will fully pay us back for all of the evil which we did to him.”

¹⁵Joosefin veljet alkoivat isänsä kuoltua pelätä ja sanoivat toisilleen: "Entäpä jos Joosef nyt kääntyy meitä vastaan ja sittenkin kostaa meille kaiken sen pahan, minkä me hänelle teimme?"

¹⁶They sent a message to Joseph, saying, “Your father commanded before he died, saying,

¹⁶Ja he lähettivät Joosefille sanan: "Ennen kuolemaansa isämme käski meitä

¹⁷‘You shall tell Joseph, “Now please forgive the disobedience of your brothers, and their sin, because they did evil to you.”’ Now, please forgive the disobedience of the servants of the God of your father.” Joseph wept when they spoke to him.

¹⁷sanomaan sinulle näin: 'Anna veljillesi anteeksi heidän rikoksensa ja pahat tekonsa. Armahda heitä, vaikka he ovatkin tehneet sinulle pahaa.' Anna siis meille nyt anteeksi meidän rikoksemme. Mehän palvelemme samaa Jumalaa kuin isäsi." Kuullessaan heidän sanansa Joosef puhkesi itkuun.

¹⁸His brothers also went and fell down before his face; and they said, “Behold, we are your servants.”

¹⁸Sitten veljet tulivat, lankesivat hänen eteensä ja sanoivat: "Me rupeamme vaikka sinun orjiksesi!"

¹⁹Joseph said to them, “Don’t be afraid, for am I in the place of God?

¹⁹Mutta Joosef sanoi heille: "Älkää olko peloissanne, enhän minä ole Jumala.

²⁰As for you, you meant evil against me, but God meant it for good, to bring to pass, as it is this day, to save many people alive.

²⁰Te kyllä tarkoititte minulle pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi. Hän antoi tämän kaiken tapahtua, jotta monet ihmiset saisivat jäädä henkiin.

²¹Now therefore don’t be afraid. I will nourish you and your little ones.” He comforted them, and spoke kindly to them.

²¹Älkää siis enää olko peloissanne. Minä huolehdin teistä, teidän vaimoistanne ja lapsistanne." Näin hän rauhoitteli heitä ja puhui heille lempeästi.

²²Joseph lived in Egypt, he, and his father’s house. Joseph lived one hundred ten years.

²²Joosef ja hänen isänsä suku jäivät Egyptiin asumaan, ja Joosef eli sadankymmenen vuoden ikäisek- si.

²³Joseph saw Ephraim’s children to the third generation. The children also of Machir, the son of Manasseh, were born on Joseph’s knees.

²³Hän sai nähdä Efraimin lapsia ja lastenlap- sia, ja myös Manassen pojalle Makirille syntyi lap- sia, jotka Joosef ehti nähdä.

²⁴Joseph said to his brothers, “I am dying, but God will surely visit you, and bring you up out of this land to the land which he swore to Abraham, to Isaac, and to Jacob.”

²⁴Joosef sanoi veljilleen: "Minä kuolen pian, mutta Jumala pitää teistä hyvän huolen ja vie teidät tästä maasta siihen maahan, jonka hän vannoi antavansa Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille."

²⁵Joseph took an oath of the children of Israel, saying, “God will surely visit you, and you shall carry up my bones from here.”

²⁵Sitten Joosef vannotti Israelin poikia ja sanoi: "Kun Jumala aikanaan johtaa teidät pois täältä, niin viekää minun luuni mukananne."

²⁶So Joseph died, being one hundred ten years old, and they embalmed him, and he was put in a coffin in Egypt.

²⁶Joosef kuoli sadankymmenen vuoden ikäisenä, ja hänet balsamoitiin ja pantiin arkkuun Egyptissä.