¹It happened, when all the kings who were beyond the Jordan, in the hill country, and in the lowland, and on all the shore of the great sea in front of Lebanon, the Hittite, the Amorite, the Canaanite, the Perizzite, the Hivite, and the Jebusite, heard of it

¹Nämä tapahtumat tulivat pian maan kaikkien kuninkaiden tietoon. He hallitsivat heettiläisiä, amorilaisia, kanaanilaisia, perissiläisiä, hivviläisiä ja jebusilaisia alueella, joka Jordanin länsipuolella ulottuu vuoristosta läntisille kukkuloille ja Suurenmeren rannikkoa pitkin Libanoniin saakka.

²that they gathered themselves together to fight with Joshua and with Israel, with one accord.

²Kuninkaat liittoutuivat ryhtyäkseen yhteisvoimin sotimaan Joosuaa ja Israelia vastaan.

³But when the inhabitants of Gibeon heard what Joshua had done to Jericho and to Ai,

³Kun Gibeonin asukkaat saivat kuulla, mitä Joosua oli tehnyt Jerikolle ja Aille,

⁴they also resorted to a ruse, and went and made as if they had been ambassadors, and took old sacks on their donkeys, and wineskins, old and torn and bound up,

⁴he keksivät ovelan juonen. He varustivat matkaan sananviejiä, jotka kuormasivat aasiensa selkään kuluneita säkkejä ja rikki kuluneita ja paikattuja viinileilejä,

⁵and old and patched shoes on their feet, and wore old garments. All the bread of their provision was dry and moldy.

⁵panivat jalkaansa kuluneet ja paikatut sandaalit ja pukivat ylleen kuluneet vaatteet. Evääkseen miehet ottivat kuivaa, murentunutta leipää.

⁶They went to Joshua to the camp at Gilgal, and said to him, and to the men of Israel, “We have come from a far country. Now therefore make a covenant with us.”

⁶Sananviejät menivät Joosuan luo Gilgaliin, missä hän piti leiriä, ja sanoivat hänelle ja israelilaisille: "Olemme tulleet kaukaisesta maasta ja tahtoisimme tehdä liiton teidän kanssanne."

⁷The men of Israel said to the Hivites, “What if you live among us. How could we make a covenant with you?”

⁷Mutta israelilaiset sanoivat näille hivviläisille: "Ehkä te asuttekin aivan meidän lähellämme. Miten me siinä tapauksessa voisimme ryhtyä teidän kanssanne liittoon?"

⁸They said to Joshua, “We are your servants.” Joshua said to them, “Who are you? Where do you come from?”

⁸Gibeonilaiset sanoivat Joosualle: "Me tahdomme olla sinun palvelijoitasi." Joosua kysyi heiltä: "Keitä te olette ja mistä te tulette?"

⁹They said to him, “Your servants have come from a very far country because of the name of Yahweh your God; for we have heard of his fame, all that he did in Egypt,

⁹He vastasivat hänelle: "Me, sinun palvelijasi, olemme tulleet hyvin kaukaisesta maasta Herran, sinun Jumalasi, maineen tähden, sillä kuulimme kaikesta siitä, mitä hän teki Egyptissä.

¹⁰and all that he did to the two kings of the Amorites who were beyond the Jordan, to Sihon king of Heshbon and to Og king of Bashan, who was at Ashtaroth.

¹⁰Kuulimme myös siitä, mitä hän teki kahdelle amorilaiskuninkaalle, jotka asuivat Jordanin itäpuolella, Hesbonin kuninkaalle Sihonille ja Basanin kuninkaalle Ogille, joka asui Astarotissa.

¹¹Our elders and all the inhabitants of our country spoke to us, saying, ‘Take provision in your hand for the journey, and go to meet them, and tell them, “We are your servants. Now make a covenant with us.”’

¹¹Silloin meidän vanhimpamme ja kaikki maamme asukkaat sanoivat meille: 'Varatkaa evästä mukaanne ja menkää tapaamaan israelilaisia. Sanokaa heille, että olemme heidän palvelijoitaan, ja pyytäkää heitä solmimaan liitto meidän kanssamme.'

¹²This our bread we took hot for our provision out of our houses on the day we went out to go to you; but now, behold, it is dry, and has become moldy.

¹²Katsokaa meidän leipäämme! Kun lähdimme teidän luoksenne ja otimme sitä kotoa matkaevääksi, se oli vielä lämmintä. Nyt se on kuivaa ja murusina.

¹³These wineskins, which we filled, were new; and behold, they are torn. These our garments and our shoes have become old because of the very long journey.”

¹³Tässä ovat viinileilimme. Ne olivat uusia, kun täytimme ne, mutta nyt ne ovat rikkinäisiä, ja vaatteemme ja kenkämme ovat kuluneet puhki tällä pitkällä matkalla."

¹⁴The men sampled their provisions, and didn’t ask counsel from the mouth of Yahweh.

¹⁴Kysymättä neuvoa Herralta Israelin miehet maistoivat heidän eväitään,

¹⁵Joshua made peace with them, and made a covenant with them, to let them live. The princes of the congregation swore to them.

¹⁵ja Joosua antoi gibeonilaisille rauhanvakuutuksen, teki liiton heidän kanssaan ja lupasi säästää heidän henkensä. Kansan päämiehet vahvistivat liiton valallaan.

¹⁶It happened at the end of three days after they had made a covenant with them, that they heard that they were their neighbors, and that they lived among them.

¹⁶Kolmen päivän kuluttua liiton solmimisesta israelilaiset saivat tietää, että vieraat olivatkin heidän naapureitaan ja asuivat aivan lähellä.

¹⁷The children of Israel traveled and came to their cities on the third day. Now their cities were Gibeon, Chephirah, Beeroth, and Kiriath Jearim.

¹⁷Israelin miehet lähtivät silloin liikkeelle ja tulivat kolmantena päivänä heidän kaupunkeihinsa, jotka olivat Gibeon, Kefira, Beerot ja Kirjat- Jearim.

¹⁸The children of Israel didn’t strike them, because the princes of the congregation had sworn to them by Yahweh, the God of Israel. All the congregation murmured against the princes.

¹⁸Mutta israelilaiset eivät tappaneet heitä, koska kansan päämiehet olivat vannoneet heille valan Herran, Israelin Jumalan, nimeen. Koko kansa nurisi päämiehiä vastaan.

¹⁹But all the princes said to all the congregation, “We have sworn to them by Yahweh, the God of Israel: now therefore we may not touch them.

¹⁹Silloin päämiehet sanoivat kansalle: "Me olemme vannoneet heille valan Herran, Israelin Jumalan, nimeen. Sen tähden me emme voi koskea heihin.

²⁰This we will do to them, and let them live; lest wrath be on us, because of the oath which we swore to them.”

²⁰Meidän on annettava heidän elää, ettei Herran viha kohtaisi meitä sen valan takia, jonka vannoimme heille."

²¹The princes said to them, “Let them live, so they became wood cutters and drawers of water for all the congregation, as the princes had spoken to them.”

²¹Päämiehet määräsivät, että asukkaat oli jätettävä eloon, mutta päämiesten käskystä heidän oli ruvettava palvelemaan israelilaisia puunhakkaajina ja vedenkantajina.

²²Joshua called for them, and he spoke to them, saying, “Why have you deceived us, saying, ‘We are very far from you,’ when you live among us?

²²Joosua kutsui gibeonilaiset eteensä ja sanoi heille: "Miksi petitte meidät sanomalla, että tulitte hyvin kaukaa, vaikka asutte aivan lähellä?

²³Now therefore you are cursed, and some of you will never fail to be bondservants, both wood cutters and drawers of water for the house of my God.”

²³Te olette tästedes kirottuja, ja te joudutte aina palvelemaan meitä orjina. Teistä tulee Jumalan pyhäkön puunhakkaajia ja vedenkantajia."

²⁴They answered Joshua, and said, “Because your servants were certainly told how Yahweh your God commanded his servant Moses to give you all the land, and to destroy all the inhabitants of the land from before you. Therefore we were very afraid for our lives because of you, and have done this thing.

²⁴He vastasivat Joosualle: "Meille, sinun palvelijoillesi, kerrottiin, että Herra, sinun Jumalasi, käski palvelijansa Mooseksen antaa teille koko tämän maan ja käski teidän hävittää kaikki sen asukkaat tieltänne. Siksi me pelkäsimme henkemme puolesta ja teimme näin.

²⁵Now, behold, we are in your hand. Do to us as it seems good and right to you to do.”

²⁵Me olemme nyt sinun vallassasi. Tee meille niin kuin parhaaksi katsot."

²⁶He did so to them, and delivered them out of the hand of the children of Israel, so that they didn’t kill them.

²⁶Joosua teki niin kuin oli sanonut. Hän pelasti gibeonilaiset israelilaisten käsistä eikä antanut surmata heitä,

²⁷That day Joshua made them wood cutters and drawers of water for the congregation and for the altar of Yahweh, to this day, in the place which he should choose.

²⁷mutta hän määräsi heidät siitä päivästä alkaen israelilaisten orjiksi hakkaamaan puita ja kantamaan vettä Herran alttaria varten. Tämä on heidän työnään yhä edelleen paikassa, jonka Herra on valinnut. valloitus