1(H40:25)Voitko sinä koukullasi pyydystää krokotiilin? Pitääkö siimasi sen kielen aloillaan,2(H40:26)sitooko ruokoköytesi sen kidan, lävistääkö atraimesi sen leuan?3(H40:27)Rukoileeko se sinulta armoa, yrittääkö se lepytellä sinua?4(H40:28)Suostuuko se sinun ehtoihisi, antautuuko se orjaksesi ikiajoiksi?5(H40:29)Leikitkö sen kanssa niin kuin linnun kanssa leikitään, annatko sen tyttärillesi narusta talutettavaksi?6(H40:30)Käytkö siitä kauppaa toisten pyyntimiesten kanssa, meneekö se paloiteltuna myyntiin kauppiaille?7(H40:31)Isketkö sen kyljen täyteen väkärautoja, lävistätkö harppuunalla sen pään?8(H40:32)Jos mielesi tekee käydä siihen käsiksi, ajattele, millainen kamppailu siitä nousee, ja jätä se rauhaan!9(H41:1)Älä kuvittele turhia: sen pelkkä näkeminen paiskaa maahan kenet tahansa.10(H41:2)Ei pahinkaan hurjapää ryhdy sitä ärsyttämään. Kuka voisi mitellä sen kanssa voimiaan!11(H41:3)Kuka siis voisi astua minun eteeni vaatimaan palvelusta palveluksesta? Eikö kaikki taivaan alla ole minun?12(H41:4)Puhun vielä sen jäsenistä, sen voimasta, sen ihmeellisestä rakenteesta.13(H41:5)Kuka on murtanut sen kaksoispanssarin, kuka on viiltänyt siltä puvun auki?14(H41:6)Kuka on avannut ammolleen sen kidan? Sen hampaat herättävät kaikissa kauhua.15(H41:7)Sen selkää kattavat panssarikilvet kuin piinkovat sinettirivit.16(H41:8)Ne ovat tiiviisti kiinni toinen toisessaan, edes tuuli ei pääse niiden väliin.17(H41:9)Ne niveltyvät toisiinsa kuin liimattuina, koskaan irtoamatta.18(H41:10)Kun se aivastaa, näkyy leimahdus. Sen silmät hehkuvat kuin aamuruskon säteet.19(H41:11)Sen kidasta lyövät lieskat, tulikipunat sinkoilevat ilmaan.20(H41:12)Savu suitsuaa sen sieraimista niin kuin tulella kiehuvan padan alta, kun tulta lietsotaan.21(H41:13)Sen henkäys sytyttää hiilloksen liekkeihin, tulenlieska iskee sen suusta.22(H41:14)Sen kaula uhkuu voimaa, sen edellä leviää kauhu.23(H41:15)Jäntevät ovat sen vatsan lihakset, kovat kuin metalli, eivät ne anna myöten.24(H41:16)Kiveä on sen sydän, kuin myllyn pohjakivi, liikkumaton ja kova.25(H41:17)Kun se nousee esiin, rohkeimmatkin kauhistuvat ja pakenevat kuohuvasta vedestä.26(H41:18)Jos siihen osuu miekka, terä murtuu. Ei siihen pysty keihäs, ei nuolenkärki eikä kivi.27(H41:19)Pelkkää olkea on sille rauta, kuin lahoa puuta on sille pronssi.28(H41:20)Nuoli ei aja sitä pakosalle, olkipalloja ovat sille lingon kivet,29(H41:21)kuin heinänkorsi on sille nuija, miekan kalskeelle se vain nauraa.30(H41:22)Sen vatsapuoli on täynnä teräviä nystyjä, jäljet rannan liejussa ovat kuin äkeen jäljet.31(H41:23)Se panee syvyydet kiehumaan niin kuin pata kiehuu, virta pärskyy sen ympärillä kuin tulikuuma rasva.32(H41:24)Sen perässä kimaltaa vaahto hopeisena kuin vanhuksen hiukset.33(H41:25)Ei ole sille vertaa maan päällä! Luoja jätti sen pelkoa vaille.34(H41:26)Vahvimpiakin se ylväänä katsoo. Se on kaikkien petojen kuningas.