1Lo, mine eye hath seen all this, mine ear hath heard and understood it.
1Kaiken tämän olen nähnyt omin silmin, omin korvin kuullut ja ymmärtänyt.
2What ye know, the same do I know also: I am not inferior unto you.
2Minä tiedän sen minkä tekin, en häviä teille yhtään.
3Surely I would speak to the Almighty, and I desire to reason with God.
3Kaikkivaltiaalle minä tahdon puhua, tahdon selvittää asiat Jumalan kanssa.
4But ye are forgers of lies, ye are all physicians of no value.
4Te, te kaunistelette kaiken valheillanne, pelkkiä puoskareita olette kaikki tyynni!
5O that ye would altogether hold your peace! and it should be your wisdom.
5Kunpa jo lopulta vaikenisitte! Silloin voisitte hyvinkin käydä viisaasta.
6Hear now my reasoning, and hearken to the pleadings of my lips.
6Kuunnelkaa nyt, mitä minulla on sanottavana, kuulkaa vastaväitteet, jotka nousevat huulilleni.
7Will ye speak wickedly for God? and talk deceitfully for him?
7Yritättekö te valheella puolustaa Jumalaa, ajaa vilpillä hänen asiaansa?
8Will ye accept his person? will ye contend for God?
8Yritättekö te kaunistella hänen tekojaan, toimia hänen asianajajinaan?
9Is it good that he should search you out? or as one man mocketh another, do ye so mock him?
9Miten sitten käy, kun hän alkaa tutkia teitä? Voitteko pettää häntä niin kuin ihmistä petetään?
10He will surely reprove you, if ye do secretly accept persons.
10Kovalla kädellä hän teitä ojentaa, jos te olette vääristelleet totuutta.
11Shall not his excellency make you afraid? and his dread fall upon you?
11Ettekö pelkää, kun hän nousee tuomitsemaan, eikö kauhu silloin täytä mielenne?
12Your remembrances are like unto ashes, your bodies to bodies of clay.
12Teidän kehotuksenne ovat pelkkää tuhkaa, murenevaa savea teidän vastauksenne.
13Hold your peace, let me alone, that I may speak, and let come on me what will.
13Olkaa te vihdoin hiljaa, nyt minä puhun, käyköön minulle sitten miten käyneekin.
14Wherefore do I take my flesh in my teeth, and put my life in mine hand?
14Minä panen alttiiksi oman ruumiini, puhun, vaikka henki menisi.
15Though he slay me, yet will I trust in him: but I will maintain mine own ways before him.
15Olen valmis, vaikka hän surmaisi minut, mutta ensin tahdon näyttää hänelle, millainen minun vaellukseni on ollut.
16He also shall be my salvation: for an hypocrite shall not come before him.
16Jo se merkitsisi minulle voittoa, että saisin astua hänen eteensä. Teeskentelijät eivät hänen eteensä pääse.
17Hear diligently my speech, and my declaration with your ears.
17Kuulkaa, kuulkaa minun sanani, tarkatkaa, mitä minä puhun!
18Behold now, I have ordered my cause; I know that I shall be justified.
18Minä vien asiani oikeuden eteen, minä tiedän, että olen syytön.
19Who is he that will plead with me? for now, if I hold my tongue, I shall give up the ghost.
19Kuka voi syyttää minua? Jos joku voi, minä vaikenen ja kuolen.
20Only do not two things unto me: then will I not hide myself from thee.
20Vain kahta asiaa sinulta pyydän -- jos ne täytät, en enää pakene sinun katsettasi.
21Withdraw thine hand far from me: and let not thy dread make me afraid.
21Ota kätesi pois minun päältäni, ota pois tämä kauhu, jonka ylleni laskit.
22Then call thou, and I will answer: or let me speak, and answer thou me.
22Kutsu sitten minua, niin minä vastaan, ja anna sinä minulle vastaus, kun puhun sinulle.
23How many are mine iniquities and sins? make me to know my transgression and my sin.
23Kuinka paljon tililläni on rikkomuksia ja syntejä? Sano minulle, mitkä ne ovat!
24Wherefore hidest thou thy face, and holdest me for thine enemy?
24Miksi peität minulta kasvosi, miksi kohtelet minua kuin vihollista?
25Wilt thou break a leaf driven to and fro? and wilt thou pursue the dry stubble?
25Pelotteletko vielä tuulen ajelemaa lehteäkin, vainoatko kuivaa oljenkortta?
26For thou writest bitter things against me, and makest me to possess the iniquities of my youth.
26Sinä määräsit minulle nämä katkerat päivät, panit taakakseni nuoruuteni synnit.
27Thou puttest my feet also in the stocks, and lookest narrowly unto all my paths; thou settest a print upon the heels of my feet.
27Sinä kiinnität minun jalkoihini kahleet, tarkkailet minne menen, mistä tulen ja merkitset muistiin jokaisen askeleni,
28And he, as a rotten thing, consumeth, as a garment that is moth eaten.
28vaikka ihminen on vain laho leili, vain koinsyömä vaate.