¹Then answered Eliphaz the Temanite, and said,

¹Nyt temanilainen Elifas alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:

²Should a wise man utter vain knowledge, and fill his belly with the east wind?

²-- Onko tuulenpieksäntä viisaan puhetta? Onko suuntäysi ilmaa viisaan vastaus?

³Should he reason with unprofitable talk? or with speeches wherewith he can do no good?

³Puolustaisiko hän asiaansa turhin sanoin, puheilla, jotka eivät ketään hyödytä?

⁴Yea, thou castest off fear, and restrainest prayer before God.

⁴Sinä teet tyhjäksi jumalanpelon, estät hiljentymästä Jumalan edessä.

⁵For thy mouth uttereth thine iniquity, and thou choosest the tongue of the crafty.

⁵Oma syntisi sanelee sen minkä sanot, sinä otat omaksesi viekkaiden kielen.

⁶Thine own mouth condemneth thee, and not I: yea, thine own lips testify against thee.

⁶Oma suusi sinut tuomitsee, en minä, omat huulesi todistavat sinua vastaan.

⁷Art thou the first man that was born? or wast thou made before the hills?

⁷Oletko sinä syntynyt ihmisistä ensimmäisenä? Onko sinut synnytetty ennen kuin vuoret luotiin?

⁸Hast thou heard the secret of God? and dost thou restrain wisdom to thyself?

⁸Olitko mukana kuulemassa Jumalan neuvonpitoa, sieltäkö olet siepannut viisauden?

⁹What knowest thou, that we know not? what understandest thou, which is not in us?

⁹Mitä sinä muka tiedät, mitä me emme tiedä, ymmärtäisitkö jotakin, mitä me emme ymmärrä?

¹⁰With us are both the grayheaded and very aged men, much elder than thy father.

¹⁰Tässä on viisaita harmaapäitä, vanhempia kuin sinun isäsi.

¹¹Are the consolations of God small with thee? is there any secret thing with thee?

¹¹Eikö Jumalan lohdutus sinulle riitä, sana, joka hiljaisena tuli luoksesi?

¹²Why doth thine heart carry thee away? and what do thy eyes wink at,

¹²Mikä saa sydämesi noin kiihdyksiin, miksi silmät noin pyörivät päässäsi?

¹³That thou turnest thy spirit against God, and lettest such words go out of thy mouth?

¹³Miksi mielesi kääntyy Jumalaa vastaan, miksi annat sanojen ryöpytä suustasi?

¹⁴What is man, that he should be clean? and he which is born of a woman, that he should be righteous?

¹⁴Kuinka ihminen voisi olla puhdas, naisesta syntynyt nuhteeton?

¹⁵Behold, he putteth no trust in his saints; yea, the heavens are not clean in his sight.

¹⁵Eihän Jumala luota edes enkeleihinsä, taivaskaan ei ole hänen silmissään puhdas!

¹⁶How much more abominable and filthy is man, which drinketh iniquity like water?

¹⁶Kuinka sitten kelvoton ja turmeltunut ihminen, joka juo pahuutta kuin vettä?

¹⁷I will shew thee, hear me; and that which I have seen I will declare;

¹⁷Minä puhun sinulle, kuuntele nyt! Kerron sinulle, mitä itse olen nähnyt,

¹⁸Which wise men have told from their fathers, and have not hid it:

¹⁸kerron, mitä olen oppinut viisailta miehiltä. He eivät salanneet isiensä tietoa.

¹⁹Unto whom alone the earth was given, and no stranger passed among them.

¹⁹Näille yksin oli maa annettu, muukalaista ei heidän keskellään nähty.

²⁰The wicked man travaileth with pain all his days, and the number of years is hidden to the oppressor.

²⁰Jumalaton viettää kaikki päivänsä ahdistuksen alla, sortajan vuodet jäävät vähiin.

²¹A dreadful sound is in his ears: in prosperity the destroyer shall come upon him.

²¹Hänen korvissaan kaikuvat uhkaavat äänet, keskelle rauhaa iskee tuho.

²²He believeth not that he shall return out of darkness, and he is waited for of the sword.

²²Enää hän ei kuvittele, että voisi paeta pimeyttä, hän tietää, että miekka jo odottaa.

²³He wandereth abroad for bread, saying, Where is it? he knoweth that the day of darkness is ready at his hand.

²³Hän harhailee ruokaa etsien mutta ei löydä, hän tietää, että pimeyden päivä saapuu.

²⁴Trouble and anguish shall make him afraid; they shall prevail against him, as a king ready to the battle.

²⁴Hätä ja ahdinko valtaavat hänen mielensä, ne hyökkäävät kuin sotaan valmiit kuninkaat.

²⁵For he stretcheth out his hand against God, and strengtheneth himself against the Almighty.

²⁵Hän kohotti kätensä Jumalaa vastaan! Uhmaten hän kävi itseään Kaikkivaltiasta vastaan,

²⁶He runneth upon him, even on his neck, upon the thick bosses of his bucklers:

²⁶hyökkäsi niska köyryssä paksu kilvenkupu suojanaan.

²⁷Because he covereth his face with his fatness, and maketh collops of fat on his flanks.

²⁷Jyhkeät olivat hänen kasvonsa, muhkeat hänen reitensä!

²⁸And he dwelleth in desolate cities, and in houses which no man inhabiteth, which are ready to become heaps.

²⁸Hän asettui autioiksi tuomittuihin kaupunkeihin, taloihin, joissa kukaan ei saa asua, jotka on määrätty pysymään raunioina.

²⁹He shall not be rich, neither shall his substance continue, neither shall he prolong the perfection thereof upon the earth.

²⁹Enää hän ei rikastu, hänen mahtinsa ei kestä, hänen menestyksensä ei ole pysyvää.

³⁰He shall not depart out of darkness; the flame shall dry up his branches, and by the breath of his mouth shall he go away.

³⁰Ei hän vältä pimeyttä. Tuli korventaa hänen versonsa, Jumalan henkäys pyyhkäisee hänet pois.

³¹Let not him that is deceived trust in vanity: for vanity shall be his recompence.

³¹Ei hänen kannata luottaa olemattomiin, hän vain pettyy. Pelkkää tyhjää hän voittaa kaupoissaan.

³²It shall be accomplished before his time, and his branch shall not be green.

³²Se mies kuihtuu ennen aikaansa, hänen lehvänsä eivät koskaan puhkea kukoistukseen.

³³He shall shake off his unripe grape as the vine, and shall cast off his flower as the olive.

³³Hän on kuin viiniköynnös, joka varistaa raakileina rypäleensä, kuin oliivipuu, joka karistaa äsken auenneet kukkansa.

³⁴For the congregation of hypocrites shall be desolate, and fire shall consume the tabernacles of bribery.

³⁴Hedelmätön on jumalattomien joukko, lahjuksilla rakennetut talot syö liekki.

³⁵They conceive mischief, and bring forth vanity, and their belly prepareth deceit.

³⁵Jumalattomat kantavat sisällään pahoja aikeita, he synnyttävät tuhoa, heistä sikiää pelkkää petosta.