¹Why, seeing times are not hidden from the Almighty, do they that know him not see his days?

¹Minkä tähden vain Kaikkivaltias tietää tilinteon hetket, miksi ne ovat salaisuus niille, jotka tuntevat hänet?

²Some remove the landmarks; they violently take away flocks, and feed thereof.

²Jumalattomat siirtävät rajakiviä, ryöstävät karjaa, laiduntavat sitä kuin omaansa.

³They drive away the ass of the fatherless, they take the widow's ox for a pledge.

³He vievät mukanaan orvon ainoan aasin ja ottavat pantiksi lesken härän.

⁴They turn the needy out of the way: the poor of the earth hide themselves together.

⁴He sysäävät tieltään köyhät ja heikot. Kaikki vähäväkiset pakoilevat heitä.

⁵Behold, as wild asses in the desert, go they forth to their work; rising betimes for a prey: the wilderness yieldeth food for them and for their children.

⁵Kuin autiomaan villiaasit maan köyhät kulkevat arolla. He etsivät syötävää, ruokaa lapsilleen.

⁶They reap every one his corn in the field: and they gather the vintage of the wicked.

⁶He kokoavat tähteitä pelloilta, keräävät jumalattoman viinitarhasta jäljelle jääneitä rypäleitä.

⁷They cause the naked to lodge without clothing, that they have no covering in the cold.

⁷He yöpyvät alasti, ilman vaatetta, ei heillä ole peitettä kylmää vastaan.

⁸They are wet with the showers of the mountains, and embrace the rock for want of a shelter.

⁸He kastuvat, kun vuorilta tulee sade, suojattomina he painautuvat kalliota vasten.

⁹They pluck the fatherless from the breast, and take a pledge of the poor.

⁹Orpo riistetään äitinsä rinnoilta, köyhältä otetaan lapsi velan pantiksi.

¹⁰They cause him to go naked without clothing, and they take away the sheaf from the hungry;

¹⁰He kulkevat alasti, ilman vaatetta, nälkäisinä he kantavat isäntien tähkäkuormia,

¹¹Which make oil within their walls, and tread their winepresses, and suffer thirst.

¹¹toisten tarhoissa he puristavat oliiveista öljyä, janon piinaamina he polkevat viinikuurnan rypäleitä.

¹²Men groan from out of the city, and the soul of the wounded crieth out: yet God layeth not folly to them.

¹²Kaupungissa miehet valittavat, haavoittuneet huutavat apua, mutta Jumala ei rukousta kuule.

¹³They are of those that rebel against the light; they know not the ways thereof, nor abide in the paths thereof.

¹³Pimeyden miehet kapinoivat valoa vastaan. He eivät tunne valon teitä, valon polkuja he eivät kulje.

¹⁴The murderer rising with the light killeth the poor and needy, and in the night is as a thief.

¹⁴Murhamies nousee ennen aamun valkenemista ja surmaa köyhän poloisen. Yön pimeydessä hän liikkuu kuin varas.

¹⁵The eye also of the adulterer waiteth for the twilight, saying, No eye shall see me: and disguiseth his face.

¹⁵Avionrikkoja odottaa illan hämärää, ajattelee: "Ei kukaan minua näe", mutta peittää vielä viitalla kasvonsa.

¹⁶In the dark they dig through houses, which they had marked for themselves in the daytime: they know not the light.

¹⁶Murtovaras tunkeutuu taloon yön pimeinä hetkinä, päivän hän pysyttelee tarkoin näkymättömissä. Valoa hän ei voi sietää.

¹⁷For the morning is to them even as the shadow of death: if one know them, they are in the terrors of the shadow of death.

¹⁷Heille kaikille yön tulo on kuin aamun koitto. Pimeyden kauhut eivät heitä pelota.

¹⁸He is swift as the waters; their portion is cursed in the earth: he beholdeth not the way of the vineyards.

¹⁸Jumalaton on kuin lastu, jonka virta vie. Hänen peltoaan kohtaa kirous, enää ei kukaan mene hänen viinitarhaansa.

¹⁹Drought and heat consume the snow waters: so doth the grave those which have sinned.

¹⁹Helteessä halkeillut maa nielee kevään vedet, tuonela sen, joka on tehnyt syntiä.

²⁰The womb shall forget him; the worm shall feed sweetly on him; he shall be no more remembered; and wickedness shall be broken as a tree.

²⁰Hänen oma äitinsä unohtaa hänet. Madot syövät hänet olemattomiin. Kukaan ei enää häntä muista. Kuin puu, niin vääryys murtuu.

²¹He evil entreateth the barren that beareth not: and doeth not good to the widow.

²¹Hän kohteli pahoin lapsetonta, turvatonta naista, leskeä hän ei auttanut!

²²He draweth also the mighty with his power: he riseth up, and no man is sure of life.

²²Voimassaan Jumala tempaa pois mahtavatkin miehet. Kun hän nousee, ei kukaan ole turvassa.

²³Though it be given him to be in safety, whereon he resteth; yet his eyes are upon their ways.

²³Hän suojelee heitä, antaa heidän uskoa, että he ovat turvassa, mutta hänen katseensa seuraa heidän askeliaan.

²⁴They are exalted for a little while, but are gone and brought low; they are taken out of the way as all other, and cut off as the tops of the ears of corn.

²⁴Hetkeksi he nousevat korkealle, sitten heitä ei enää ole. He kyyristyvät, mutta pois heidät temmataan niin kuin kaikki temmataan. Kuin tähkäpäät heidät leikataan pois.

²⁵And if it be not so now, who will make me a liar, and make my speech nothing worth?

²⁵Totisesti, näin on asia. Kuka osoittaa minut valehtelijaksi ja sanani vääriksi?