¹Then Job answered and said,

¹Nyt Job sanoi:

²Even to day is my complaint bitter: my stroke is heavier than my groaning.

²-- Tänäkin päivänä ajatukseni nousevat kapinaan. Murehtiminen vie minulta voimat.

³Oh that I knew where I might find him! that I might come even to his seat!

³Kunpa tietäisin, mistä hänet voin löytää ja miten pääsen sinne, missä hän asuu!

⁴I would order my cause before him, and fill my mouth with arguments.

⁴Minä esittäisin hänelle asiani ja toisin julki kaikki todisteeni.

⁵I would know the words which he would answer me, and understand what he would say unto me.

⁵Niin saisin kuulla, mitä hän minulle vastaa, ja saisin tietää, mitä hän tahtoo minulle sanoa.

⁶Will he plead against me with his great power? No; but he would put strength in me.

⁶Käräjöisikö hän kanssani valtiaan voimalla? Ei, hän kuuntelisi minua.

⁷There the righteous might dispute with him; so should I be delivered for ever from my judge.

⁷Hänen vastapuolenaan seisoisi nuhteeton mies, ja tuomarini vapauttaisi minut syytteestä lopullisesti.

⁸Behold, I go forward, but he is not there; and backward, but I cannot perceive him:

⁸Jos minä menen itään, ei hän ole siellä, jos länteen -- ei merkkiäkään hänestä!

⁹On the left hand, where he doth work, but I cannot behold him: he hideth himself on the right hand, that I cannot see him:

⁹Jos menen pohjoiseen, en saa häntä silmiini, jos etelään -- en näe häntä!

¹⁰But he knoweth the way that I take: when he hath tried me, I shall come forth as gold.

¹⁰Hän tietää kyllä, millainen on ollut minun vaellukseni. Koetelkoon minua niin kuin tulessa kultaa -- minä kestän.

¹¹My foot hath held his steps, his way have I kept, and not declined.

¹¹Hänen jalanjälkiinsä olen sovittanut askeleni, hänen tietään olen seurannut. En ole siltä poikennut.

¹²Neither have I gone back from the commandment of his lips; I have esteemed the words of his mouth more than my necessary food.

¹²Hänen sanansa käskyjä minä tottelen, minä pidän ne aina silmieni edessä.

¹³But he is in one mind, and who can turn him? and what his soul desireth, even that he doeth.

¹³Kun Jumala jotakin päättää, kuka voisi sen muuttaa? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.

¹⁴For he performeth the thing that is appointed for me: and many such things are with him.

¹⁴Hän panee toimeen sen minkä on minulle määrännyt, eikä sitä ole vähän.

¹⁵Therefore am I troubled at his presence: when I consider, I am afraid of him.

¹⁵Siksi minä pelästyn, kun hänet näen, kun ajattelenkin häntä, minä vapisen kauhusta.

¹⁶For God maketh my heart soft, and the Almighty troubleth me:

¹⁶Jumala on lannistanut rohkeuteni, minä kauhistun Kaikkivaltiasta.

¹⁷Because I was not cut off before the darkness, neither hath he covered the darkness from my face.

¹⁷Mutta pimeyskään ei saa minua vaikenemaan, ei, vaikka se peittää edestäni kaiken.