¹And the LORD said unto Joshua, Fear not, neither be thou dismayed: take all the people of war with thee, and arise, go up to Ai: see, I have given into thy hand the king of Ai, and his people, and his city, and his land:

¹Herra sanoi Joosualle: "Älä pelkää äläkä lannistu. Ota mukaasi koko sotaväki ja lähde kohti Ain kaupunkia. Minä annan sinun käsiisi Ain kuninkaan, hänen kansansa, kaupunkinsa ja koko hänen alueensa.

²And thou shalt do to Ai and her king as thou didst unto Jericho and her king: only the spoil thereof, and the cattle thereof, shall ye take for a prey unto yourselves: lay thee an ambush for the city behind it.

²Sinun tulee kohdella Aita ja sen kuningasta samalla tavoin kuin Jerikoa ja sen kuningasta. Aista saatte kuitenkin ryöstää tavaraa ja karjaa. Sijoita miehiä väijyksiin kaupungin toiselle puolen."

³So Joshua arose, and all the people of war, to go up against Ai: and Joshua chose out thirty thousand mighty men of valor, and sent them away by night.

³Joosua lähti sotaväkensä kanssa kohti Ain kaupunkia. Hän valitsi kolmekymmentätuhatta urheaa sotilasta ja lähetti heidät matkaan yöllä.

⁴And he commanded them, saying, Behold, ye shall lie in wait against the city, even behind the city: go not very far from the city, but be ye all ready:

⁴Hän antoi miehille tämän ohjeen: "Asettukaa väijyksiin kaupungin taakse. Älkää menkö liian kauas kaupungista, vaan olkaa kaikki valmiina.

⁵And I, and all the people that are with me, will approach unto the city: and it shall come to pass, when they come out against us, as at the first, that we will flee before them,

⁵Minä ja ne joukot, jotka ovat minun kanssani, lähestymme kaupunkia. Silloin Ain miehet lähtevät taisteluun meitä vastaan kuten edelliselläkin kerralla, ja me olemme pakenevinamme heidän tieltään.

⁶(For they will come out after us) till we have drawn them from the city; for they will say, They flee before us, as at the first: therefore we will flee before them.

⁶He lähtevät meidän peräämme, ja niin me houkuttelemme heidät ulos kaupungista. He näet luulevat, että me pakenemme heitä kuten viime kerralla. Me juoksemme pakoon heidän edellään,

⁷Then ye shall rise up from the ambush, and seize upon the city: for the LORD your God will deliver it into your hand.

⁷mutta silloin te lähdette väijytyspaikastanne ja valtaatte kaupungin. Herra, teidän Jumalanne, antaa sen teidän käsiinne.

⁸And it shall be, when ye have taken the city, that ye shall set the city on fire: according to the commandment of the LORD shall ye do. See, I have commanded you.

⁸Kun olette vallanneet kaupungin, sytyttäkää se palamaan, kuten Herra on käskenyt. Tämä on käskyni teille."

⁹Joshua therefore sent them forth: and they went to lie in ambush, and abode between Bethel and Ai, on the west side of Ai: but Joshua lodged that night among the people.

⁹Joosua lähetti miehet matkaan, ja he asettuivat väijyksiin Ain kaupungin länsipuolelle, Betelin ja Ain välille. Joosua vietti sen yön pääjoukon luona.

¹⁰And Joshua rose up early in the morning, and numbered the people, and went up, he and the elders of Israel, before the people to Ai.

¹⁰Varhain seuraavana aamuna Joosua tarkasti joukkonsa. Hän ja Israelin vanhimmat lähtivät kansan kärjessä etenemään kohti Aita.

¹¹And all the people, even the people of war that were with him, went up, and drew nigh, and came before the city, and pitched on the north side of Ai: now there was a valley between them and Ai.

¹¹Saavuttuaan lähelle kaupunkia joukot leiriytyivät sen pohjoispuolelle; israelilaisten ja kaupungin väliin jäi laakso.

¹²And he took about five thousand men, and set them to lie in ambush between Bethel and Ai, on the west side of the city.

¹²Joosua asetti noin viidentuhannen miehen joukon väijyksiin Ain länsipuolelle, Betelin ja Ain välille.

¹³And when they had set the people, even all the host that was on the north of the city, and their liers in wait on the west of the city, Joshua went that night into the midst of the valley.

¹³Näin siis pääjoukko pystytti leirinsä kaupungin pohjoispuolelle, ja erillinen joukko oli asemissa sen länsipuolella. Joosua vietti sen yön laaksossa.

¹⁴And it came to pass, when the king of Ai saw it, that they hasted and rose up early, and the men of the city went out against Israel to battle, he and all his people, at a time appointed, before the plain; but he wist not that there were liers in ambush against him behind the city.

¹⁴Kun Ain kuningas aamulla näki israelilaiset, hän lähti heti sotajoukkoineen liikkeelle käydäkseen taisteluun israelilaisia vastaan avoimella kentällä, joka oli Jordaninlaakson suunnalla. Mutta hän ei tiennyt, että kaupungin takana oli israelilaisia väijyksissä.

¹⁵And Joshua and all Israel made as if they were beaten before them, and fled by the way of the wilderness.

¹⁵Joosua ja hänen sotilaansa olivat joutuvinaan tappiolle ja pakenivat Jordaninlaakson suuntaan.

¹⁶And all the people that were in Ai were called together to pursue after them: and they pursued after Joshua, and were drawn away from the city.

¹⁶Silloin kaupungin koko muukin väki kutsuttiin ajamaan heitä takaa. Kaikki lähtivät Joosuan perään, ja näin israelilaiset saivat houkutelluksi väen ulos kaupungista.

¹⁷And there was not a man left in Ai or Bethel, that went not out after Israel: and they left the city open, and pursued after Israel.

¹⁷Ainoatakaan miestä ei jäänyt Aihin eikä Beteliin, vaan kaikki lähtivät israelilaisten perään. He jättivät kaupungin suojattomaksi ja ryhtyivät ajamaan israelilaisia takaa.

¹⁸And the LORD said unto Joshua, Stretch out the spear that is in thy hand toward Ai; for I will give it into thine hand. And Joshua stretched out the spear that he had in his hand toward the city.

¹⁸Herra sanoi Joosualle: "Osoita Ain suuntaan tapparalla, joka sinulla on kädessäsi. Minä annan kaupungin sinun valtaasi." Joosua teki niin kuin Herra käski.

¹⁹And the ambush arose quickly out of their place, and they ran as soon as he had stretched out his hand: and they entered into the city, and took it, and hasted and set the city on fire.

¹⁹Nähdessään Joosuan kohottavan kätensä väijyksissä olleet miehet ryntäsivät esiin, tunkeutuivat kaupunkiin, valtasivat sen ja sytyttivät sen heti palamaan.

²⁰And when the men of Ai looked behind them, they saw, and, behold, the smoke of the city ascended up to heaven, and they had no power to flee this way or that way: and the people that fled to the wilderness turned back upon the pursuers.

²⁰Ain miehet kääntyivät katsomaan taakseen ja näkivät savun nousevan kaupungista taivaalle. Heiltä oli nyt tie tukossa kumpaankin suuntaan, sillä ne israelilaiset, jotka olivat olleet pakenevinaan autiomaahan, kääntyivätkin takaa-ajajiaan vastaan.

²¹And when Joshua and all Israel saw that the ambush had taken the city, and that the smoke of the city ascended, then they turned again, and slew the men of Ai.

²¹Joosua ja muut israelilaiset olivat nähneet, että väijyksissä ollut joukko oli vallannut kaupungin ja että sieltä nousi savu, ja siksi he kääntyivät takaisin ja kävivät Ain miesten kimppuun.

²²And the other issued out of the city against them; so they were in the midst of Israel, some on this side, and some on that side: and they smote them, so that they let none of them remain or escape.

²²Samalla kaupungin vallanneet israelilaiset lähtivät heitä vastaan, ja Ain miehet jäivät kahden israelilaisjoukon väliin. Israelilaiset hyökkäsivät edestä ja takaa ja löivät heidät, niin ettei yksikään päässyt pakoon eikä jäänyt henkiin.

²³And the king of Ai they took alive, and brought him to Joshua.

²³Mutta Ain kuninkaan he ottivat kiinni elävänä ja toivat Joosuan eteen.

²⁴And it came to pass, when Israel had made an end of slaying all the inhabitants of Ai in the field, in the wilderness wherein they chased them, and when they were all fallen on the edge of the sword, until they were consumed, that all the Israelites returned unto Ai, and smote it with the edge of the sword.

²⁴Kun israelilaiset olivat autiomaassa kaupungin ulkopuolella lyöneet Ain miehet, jotka olivat seuranneet heidän kannoillaan, ja nämä oli surmattu viimeiseen mieheen, israelilaisten sotajoukko palasi Aihin, ja loputkin kaupungin asukkaat surmattiin.

²⁵And so it was, that all that fell that day, both of men and women, were twelve thousand, even all the men of Ai.

²⁵Tuona päivänä saivat surmansa kaikki Ain asukkaat, kaksitoistatuhatta miestä ja naista.

²⁶For Joshua drew not his hand back, wherewith he stretched out the spear, until he had utterly destroyed all the inhabitants of Ai.

²⁶Joosua piti tapparansa kohotettuna eikä antanut kätensä vaipua, ennen kuin israelilaiset olivat tuhonneet Ain asukkaat, jotka oli julistettu Herralle kuuluvaksi uhriksi.

²⁷Only the cattle and the spoil of that city Israel took for a prey unto themselves, according unto the word of the LORD which he commanded Joshua.

²⁷Karja ja muu omaisuus otettiin kuitenkin ryöstösaaliiksi. Israelilaiset noudattivat kaikessa käskyä, jonka Herra oli Joosualle antanut.

²⁸And Joshua burnt Ai, and made it an heap for ever, even a desolation unto this day.

²⁸Joosua poltti Ain kaupungin, ja siitä tuli autio rauniokumpu, jollainen se on vielä tänäkin päivänä.

²⁹And the king of Ai he hanged on a tree until eventide: and as soon as the sun was down, Joshua commanded that they should take his carcass down from the tree, and cast it at the entering of the gate of the city, and raise thereon a great heap of stones, that remaineth unto this day.

²⁹Mutta Ain kuninkaan hän surmasi, ja ruumis sai riippua puussa iltaan saakka. Auringon laskettua Joosua käski ottaa ruumiin alas. Se heitettiin kaupunginportin ulkopuolelle ja sen päälle kasattiin suuri kiviröykkiö, joka on siellä vielä tänäkin päivänä.

³⁰Then Joshua built an altar unto the LORD God of Israel in mount Ebal,

³⁰Niihin aikoihin Joosua rakensi Ebalinvuorelle alttarin Herralle, Israelin Jumalalle.

³¹As Moses the servant of the LORD commanded the children of Israel, as it is written in the book of the law of Moses, an altar of whole stones, over which no man hath lift up any iron: and they offered thereon burnt offerings unto the LORD, and sacrificed peace offerings.

³¹Alttari rakennettiin kokonaisista luonnonkivistä, joihin rautainen työkalu ei ollut koskenut. Näin oli Mooses, Herran palvelija, käskenyt israelilaisten tehdä, ja tämä määräys on kirjoitettu Mooseksen lain kirjaan. Israelilaiset uhrasivat alttarilla polttouhreja ja yhteysuhreja.

³²And he wrote there upon the stones a copy of the law of Moses, which he wrote in the presence of the children of Israel.

³²Ebalinvuorella Joosua jäljensi israelilaisten nähden kiviin sen lain, jonka Mooses oli kirjoittanut.

³³And all Israel, and their elders, and officers, and their judges, stood on this side the ark and on that side before the priests the Levites, which bare the ark of the covenant of the LORD, as well the stranger, as he that was born among them; half of them over against mount Gerizim, and half of them over against mount Ebal; as Moses the servant of the LORD had commanded before, that they should bless the people of Israel.

³³Koko Israel, niin muukalaiset kuin syntyperäiset israelilaisetkin, kaikki kansan vanhimmat, päällysmiehet ja tuomarit seisoivat arkun molemmin puolin niiden leeviläispappien edessä, joiden tehtävänä oli kantaa Herran liitonarkkua. Puolet kansasta katsoi Garisiminvuorta kohti ja toinen puoli Ebalinvuorta kohti. Mooses, Herran palvelija, oli näet määrännyt, että Israelin kansa oli siunattava tällä tavoin.

³⁴And afterward he read all the words of the law, the blessings and cursings, according to all that is written in the book of the law.

³⁴Sitten Joosua luki ääneen koko lain, sekä siunaukset että kiroukset, juuri niin kuin lain kirjaan oli kirjoitettu.

³⁵There was not a word of all that Moses commanded, which Joshua read not before all the congregation of Israel, with the women, and the little ones, and the strangers that were conversant among them.

³⁵Joosua ei jättänyt lukematta sanaakaan siitä, mitä Mooses oli käskenyt. Häntä kuulemassa oli koko Israelin kansa, miehet, naiset ja lapset sekä kansan parissa asuvat muukalaiset.