¹And it came to pass, when all the kings which were on this side Jordan, in the hills, and in the valleys, and in all the coasts of the great sea over against Lebanon, the Hittite, and the Amorite, the Canaanite, the Perizzite, the Hivite, and the Jebusite, heard thereof;

¹Nämä tapahtumat tulivat pian maan kaikkien kuninkaiden tietoon. He hallitsivat heettiläisiä, amorilaisia, kanaanilaisia, perissiläisiä, hivviläisiä ja jebusilaisia alueella, joka Jordanin länsipuolella ulottuu vuoristosta läntisille kukkuloille ja Suurenmeren rannikkoa pitkin Libanoniin saakka.

²That they gathered themselves together, to fight with Joshua and with Israel, with one accord.

²Kuninkaat liittoutuivat ryhtyäkseen yhteisvoimin sotimaan Joosuaa ja Israelia vastaan.

³And when the inhabitants of Gibeon heard what Joshua had done unto Jericho and to Ai,

³Kun Gibeonin asukkaat saivat kuulla, mitä Joosua oli tehnyt Jerikolle ja Aille,

⁴They did work wilily, and went and made as if they had been ambassadors, and took old sacks upon their asses, and wine bottles, old, and rent, and bound up;

⁴he keksivät ovelan juonen. He varustivat matkaan sananviejiä, jotka kuormasivat aasiensa selkään kuluneita säkkejä ja rikki kuluneita ja paikattuja viinileilejä,

⁵And old shoes and clouted upon their feet, and old garments upon them; and all the bread of their provision was dry and mouldy.

⁵panivat jalkaansa kuluneet ja paikatut sandaalit ja pukivat ylleen kuluneet vaatteet. Evääkseen miehet ottivat kuivaa, murentunutta leipää.

⁶And they went to Joshua unto the camp at Gilgal, and said unto him, and to the men of Israel, We be come from a far country: now therefore make ye a league with us.

⁶Sananviejät menivät Joosuan luo Gilgaliin, missä hän piti leiriä, ja sanoivat hänelle ja israelilaisille: "Olemme tulleet kaukaisesta maasta ja tahtoisimme tehdä liiton teidän kanssanne."

⁷And the men of Israel said unto the Hivites, Peradventure ye dwell among us; and how shall we make a league with you?

⁷Mutta israelilaiset sanoivat näille hivviläisille: "Ehkä te asuttekin aivan meidän lähellämme. Miten me siinä tapauksessa voisimme ryhtyä teidän kanssanne liittoon?"

⁸And they said unto Joshua, We are thy servants. And Joshua said unto them, Who are ye? and from whence come ye?

⁸Gibeonilaiset sanoivat Joosualle: "Me tahdomme olla sinun palvelijoitasi." Joosua kysyi heiltä: "Keitä te olette ja mistä te tulette?"

⁹And they said unto him, From a very far country thy servants are come because of the name of the LORD thy God: for we have heard the fame of him, and all that he did in Egypt,

⁹He vastasivat hänelle: "Me, sinun palvelijasi, olemme tulleet hyvin kaukaisesta maasta Herran, sinun Jumalasi, maineen tähden, sillä kuulimme kaikesta siitä, mitä hän teki Egyptissä.

¹⁰And all that he did to the two kings of the Amorites, that were beyond Jordan, to Sihon king of Heshbon, and to Og king of Bashan, which was at Ashtaroth.

¹⁰Kuulimme myös siitä, mitä hän teki kahdelle amorilaiskuninkaalle, jotka asuivat Jordanin itäpuolella, Hesbonin kuninkaalle Sihonille ja Basanin kuninkaalle Ogille, joka asui Astarotissa.

¹¹Wherefore our elders and all the inhabitants of our country spake to us, saying, Take victuals with you for the journey, and go to meet them, and say unto them, We are your servants: therefore now make ye a league with us.

¹¹Silloin meidän vanhimpamme ja kaikki maamme asukkaat sanoivat meille: 'Varatkaa evästä mukaanne ja menkää tapaamaan israelilaisia. Sanokaa heille, että olemme heidän palvelijoitaan, ja pyytäkää heitä solmimaan liitto meidän kanssamme.'

¹²This our bread we took hot for our provision out of our houses on the day we came forth to go unto you; but now, behold, it is dry, and it is mouldy:

¹²Katsokaa meidän leipäämme! Kun lähdimme teidän luoksenne ja otimme sitä kotoa matkaevääksi, se oli vielä lämmintä. Nyt se on kuivaa ja murusina.

¹³And these bottles of wine, which we filled, were new; and, behold, they be rent: and these our garments and our shoes are become old by reason of the very long journey.

¹³Tässä ovat viinileilimme. Ne olivat uusia, kun täytimme ne, mutta nyt ne ovat rikkinäisiä, ja vaatteemme ja kenkämme ovat kuluneet puhki tällä pitkällä matkalla."

¹⁴And the men took of their victuals, and asked not counsel at the mouth of the LORD.

¹⁴Kysymättä neuvoa Herralta Israelin miehet maistoivat heidän eväitään,

¹⁵And Joshua made peace with them, and made a league with them, to let them live: and the princes of the congregation sware unto them.

¹⁵ja Joosua antoi gibeonilaisille rauhanvakuutuksen, teki liiton heidän kanssaan ja lupasi säästää heidän henkensä. Kansan päämiehet vahvistivat liiton valallaan.

¹⁶And it came to pass at the end of three days after they had made a league with them, that they heard that they were their neighbors, and that they dwelt among them.

¹⁶Kolmen päivän kuluttua liiton solmimisesta israelilaiset saivat tietää, että vieraat olivatkin heidän naapureitaan ja asuivat aivan lähellä.

¹⁷And the children of Israel journeyed, and came unto their cities on the third day. Now their cities were Gibeon, and Chephirah, and Beeroth, and Kirjathjearim.

¹⁷Israelin miehet lähtivät silloin liikkeelle ja tulivat kolmantena päivänä heidän kaupunkeihinsa, jotka olivat Gibeon, Kefira, Beerot ja Kirjat- Jearim.

¹⁸And the children of Israel smote them not, because the princes of the congregation had sworn unto them by the LORD God of Israel. And all the congregation murmured against the princes.

¹⁸Mutta israelilaiset eivät tappaneet heitä, koska kansan päämiehet olivat vannoneet heille valan Herran, Israelin Jumalan, nimeen. Koko kansa nurisi päämiehiä vastaan.

¹⁹But all the princes said unto all the congregation, We have sworn unto them by the LORD God of Israel: now therefore we may not touch them.

¹⁹Silloin päämiehet sanoivat kansalle: "Me olemme vannoneet heille valan Herran, Israelin Jumalan, nimeen. Sen tähden me emme voi koskea heihin.

²⁰This we will do to them; we will even let them live, lest wrath be upon us, because of the oath which we sware unto them.

²⁰Meidän on annettava heidän elää, ettei Herran viha kohtaisi meitä sen valan takia, jonka vannoimme heille."

²¹And the princes said unto them, Let them live; but let them be hewers of wood and drawers of water unto all the congregation; as the princes had promised them.

²¹Päämiehet määräsivät, että asukkaat oli jätettävä eloon, mutta päämiesten käskystä heidän oli ruvettava palvelemaan israelilaisia puunhakkaajina ja vedenkantajina.

²²And Joshua called for them, and he spake unto them, saying, Wherefore have ye beguiled us, saying, We are very far from you; when ye dwell among us?

²²Joosua kutsui gibeonilaiset eteensä ja sanoi heille: "Miksi petitte meidät sanomalla, että tulitte hyvin kaukaa, vaikka asutte aivan lähellä?

²³Now therefore ye are cursed, and there shall none of you be freed from being bondmen, and hewers of wood and drawers of water for the house of my God.

²³Te olette tästedes kirottuja, ja te joudutte aina palvelemaan meitä orjina. Teistä tulee Jumalan pyhäkön puunhakkaajia ja vedenkantajia."

²⁴And they answered Joshua, and said, Because it was certainly told thy servants, how that the LORD thy God commanded his servant Moses to give you all the land, and to destroy all the inhabitants of the land from before you, therefore we were sore afraid of our lives because of you, and have done this thing.

²⁴He vastasivat Joosualle: "Meille, sinun palvelijoillesi, kerrottiin, että Herra, sinun Jumalasi, käski palvelijansa Mooseksen antaa teille koko tämän maan ja käski teidän hävittää kaikki sen asukkaat tieltänne. Siksi me pelkäsimme henkemme puolesta ja teimme näin.

²⁵And now, behold, we are in thine hand: as it seemeth good and right unto thee to do unto us, do.

²⁵Me olemme nyt sinun vallassasi. Tee meille niin kuin parhaaksi katsot."

²⁶And so did he unto them, and delivered them out of the hand of the children of Israel, that they slew them not.

²⁶Joosua teki niin kuin oli sanonut. Hän pelasti gibeonilaiset israelilaisten käsistä eikä antanut surmata heitä,

²⁷And Joshua made them that day hewers of wood and drawers of water for the congregation, and for the altar of the LORD, even unto this day, in the place which he should choose.

²⁷mutta hän määräsi heidät siitä päivästä alkaen israelilaisten orjiksi hakkaamaan puita ja kantamaan vettä Herran alttaria varten. Tämä on heidän työnään yhä edelleen paikassa, jonka Herra on valinnut. valloitus