¹And Jesus entered and passed through Jericho.

¹Jeesus tuli Jerikoon ja kulki kaupungin halki.

²And, behold, there was a man named Zacchaeus, which was the chief among the publicans, and he was rich.

²Siellä asui mies, jonka nimi oli Sakkeus. Hän oli publikaanien esimies ja hyvin rikas.

³And he sought to see Jesus who he was; and could not for the press, because he was little of stature.

³Hän halusi nähdä, mikä mies Jeesus oli, mutta ei pienikokoisena ylettynyt kurkistamaan väkijoukon takaa.

⁴And he ran before, and climbed up into a sycomore tree to see him: for he was to pass that way.

⁴Niinpä hän juoksi jonkin matkaa edemmäs ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka oli tulossa sitä tietä.

⁵And when Jesus came to the place, he looked up, and saw him, and said unto him, Zacchaeus, make haste, and come down; for to day I must abide at thy house.

⁵Mutta tultuaan sille kohtaa Jeesus katsoi ylös ja sanoi: "Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi."

⁶And he made haste, and came down, and received him joyfully.

⁶Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen.

⁷And when they saw it, they all murmured, saying, That he was gone to be guest with a man that is a sinner.

⁷Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat paheksuen: "Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen."

⁸And Zacchaeus stood, and said unto the Lord: Behold, Lord, the half of my goods I give to the poor; and if I have taken any thing from any man by false accusation, I restore him fourfold.

⁸Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: "Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin."

⁹And Jesus said unto him, This day is salvation come to this house, forsomuch as he also is a son of Abraham.

⁹Sen kuultuaan Jeesus sanoi häneen viitaten: "Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika.

¹⁰For the Son of man is come to seek and to save that which was lost.

¹⁰Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan."

¹¹And as they heard these things, he added and spake a parable, because he was nigh to Jerusalem, and because they thought that the kingdom of God should immediately appear.

¹¹Niille, jotka olivat tätä kuulemassa, Jeesus esitti vielä vertauksen, koska hän oli jo lähellä Jerusalemia ja monet luulivat Jumalan valtakunnan ilmestyvän aivan kohta.

¹²He said therefore, A certain nobleman went into a far country to receive for himself a kingdom, and to return.

¹²Hän sanoi: "Ylhäinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen siellä nimityksen kuninkaaksi ja palatakseen sitten takaisin.

¹³And he called his ten servants, and delivered them ten pounds, and said unto them, Occupy till I come.

¹³Hän kutsui luokseen kymmenen palvelijaansa, antoi heille kullekin kultarahan ja sanoi: 'Käyttäkää näitä parhaanne mukaan, kunnes minä palaan.'

¹⁴But his citizens hated him, and sent a message after him, saying, We will not have this man to reign over us.

¹⁴Hänen maanmiehensä kuitenkin vihasivat häntä ja lähettivät hänen peräänsä lähetystön sanomaan: 'Me emme tahdo sitä miestä kuninkaaksemme.'

¹⁵And it came to pass, that when he was returned, having received the kingdom, then he commanded these servants to be called unto him, to whom he had given the money, that he might know how much every man had gained by trading.

¹⁵"Mies palasi maahansa kuninkaana. Tultuaan hän kutsutti palvelijat luokseen kuullakseen, kuinka tuottavasti kukin oli saamaansa rahaa käyttänyt.

¹⁶Then came the first, saying, Lord, thy pound hath gained ten pounds.

¹⁶Ensimmäinen tuli hänen eteensä ja sanoi: 'Herra, antamasi kultaraha on tuottanut kymmenen lisää.'

¹⁷And he said unto him, Well, thou good servant: because thou hast been faithful in a very little, have thou authority over ten cities.

¹⁷Kuningas sanoi hänelle: 'Mainiota! Olet hyvä palvelija. Koska aivan vähässäkin olet ollut uskollinen, saat hallintaasi kymmenen kaupunkia.'

¹⁸And the second came, saying, Lord, thy pound hath gained five pounds.

¹⁸Toinen tuli ja sanoi: 'Herra, antamasi kultaraha on tuottanut viisi kultarahaa.'

¹⁹And he said likewise to him, Be thou also over five cities.

¹⁹Hänelle kuningas sanoi: 'Sinut minä panen hallitsemaan viittä kaupunkia.'

²⁰And another came, saying, Lord, behold, here is thy pound, which I have kept laid up in a napkin:

²⁰"Mutta kun seuraava palvelija tuli, tämä sanoi: 'Herra, tässä on antamasi kultaraha. Olen säilyttänyt sitä liinaan käärittynä.

²¹For I feared thee, because thou art an austere man: thou takest up that thou layedst not down, and reapest that thou didst not sow.

²¹Minä pelkäsin sinua, koska olet armoton mies. Sinä otat, mitä et ole talteen pannut, ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt.'

²²And he saith unto him, Out of thine own mouth will I judge thee, thou wicked servant. Thou knewest that I was an austere man, taking up that I laid not down, and reaping that I did not sow:

²²Kuningas sanoi hänelle: 'Omien sanojesi mukaan minä sinut tuomitsen. Sinä kelvoton palvelija! Sinä siis tiesit, että minä olen armoton mies, että otan, mitä en ole talteen pannut, ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt.

²³Wherefore then gavest not thou my money into the bank, that at my coming I might have required mine own with usury?

²³Mikset sitten vienyt minun rahaani pankkiin, niin että olisin palattuani voinut nostaa sen korkoineen?'

²⁴And he said unto them that stood by, Take from him the pound, and give it to him that hath ten pounds.

²⁴"Kuningas sanoi vieressään seisoville miehille: 'Ottakaa häneltä raha pois ja antakaa se sille, jolla on kymmenen kultarahaa.'

²⁵(And they said unto him, Lord, he hath ten pounds.)

²⁵He sanoivat: 'Herra, hänellä on jo kymmenen kultarahaa.'

²⁶For I say unto you, That unto every one which hath shall be given; and from him that hath not, even that he hath shall be taken away from him.

²⁶Mutta hän jatkoi: 'Jokaiselle, jolla on, annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on.

²⁷But those mine enemies, which would not that I should reign over them, bring hither, and slay them before me.

²⁷Mutta nuo viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaakseen -- tuokaa heidät tänne ja teloittakaa heidät minun edessäni.'"

²⁸And when he had thus spoken, he went before, ascending up to Jerusalem.

²⁸Tämän sanottuaan Jeesus lähti toisten edellä nousemaan Jerusalemiin vievää tietä.

²⁹And it came to pass, when he was come nigh to Bethphage and Bethany, at the mount called the mount of Olives, he sent two of his disciples,

²⁹Kun hän oli tulossa Öljymäeksi kutsutulle vuorelle ja oli jo lähellä Betfagea ja Betaniaa, hän lähetti edeltä kaksi opetuslastaan

³⁰Saying, Go ye into the village over against you; in the which at your entering ye shall find a colt tied, whereon yet never man sat: loose him, and bring him hither.

³⁰ja sanoi: "Menkää tuolla näkyvään kylään. Kun tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne.

³¹And if any man ask you, Why do ye loose him? thus shall ye say unto him, Because the Lord hath need of him.

³¹Jos joku kysyy, miksi te otatte sen, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä."

³²And they that were sent went their way, and found even as he had said unto them.

³²Miehet lähtivät ja havaitsivat kaiken olevan niin kuin Jeesus oli heille sanonut.

³³And as they were loosing the colt, the owners thereof said unto them, Why loose ye the colt?

³³Kun he olivat irrottamassa varsaa, sen omistajat kysyivät: "Miksi te viette varsan?"

³⁴And they said, The Lord hath need of him.

³⁴He vastasivat: "Herra tarvitsee sitä."

³⁵And they brought him to Jesus: and they cast their garments upon the colt, and they set Jesus thereon.

³⁵He toivat varsan Jeesukselle, heittivät vaatteitaan sen selkään ja auttoivat Jeesuksen ratsaille.

³⁶And as he went, they spread their clothes in the way.

³⁶Kun hän sitten ratsasti, opetuslapset levittivät vaatteitaan tielle.

³⁷And when he was come nigh, even now at the descent of the mount of Olives, the whole multitude of the disciples began to rejoice and praise God with a loud voice for all the mighty works that they had seen;

³⁷Jeesuksen lähestyessä sitä paikkaa, mistä tie laskeutuu Öljymäen rinnettä alas, koko opetuslasten joukko alkoi riemuissaan suureen ääneen ylistää Jumalaa kaikista niistä voimateoista, jotka he olivat nähneet.

³⁸Saying, Blessed be the King that cometh in the name of the Lord: peace in heaven, and glory in the highest.

³⁸He huusivat: -- Siunattu hän, kuningas, joka tulee Herran nimessä! Taivaassa rauha, kunnia korkeuksissa!

³⁹And some of the Pharisees from among the multitude said unto him, Master, rebuke thy disciples.

³⁹Muutamat fariseukset sanoivat väkijoukon keskeltä Jeesukselle: "Opettaja, kiellä opetuslapsiasi!"

⁴⁰And he answered and said unto them, I tell you that, if these should hold their peace, the stones would immediately cry out.

⁴⁰Mutta Jeesus vastasi: "Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat."

⁴¹And when he was come near, he beheld the city, and wept over it,

⁴¹Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden

⁴²Saying, If thou hadst known, even thou, at least in this thy day, the things which belong unto thy peace! but now they are hid from thine eyes.

⁴²ja sanoi: "Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty.

⁴³For the days shall come upon thee, that thine enemies shall cast a trench about thee, and compass thee round, and keep thee in on every side,

⁴³Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta.

⁴⁴And shall lay thee even with the ground, and thy children within thee; and they shall not leave in thee one stone upon another; because thou knewest not the time of thy visitation.

⁴⁴He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi."

⁴⁵And he went into the temple, and began to cast out them that sold therein, and them that bought;

⁴⁵Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa ulos niitä, jotka siellä kävivät kauppaa.

⁴⁶Saying unto them, It is written, My house is the house of prayer: but ye have made it a den of thieves.

⁴⁶Hän sanoi heille: "On kirjoitettu: 'Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.' Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan."

⁴⁷And he taught daily in the temple. But the chief priests and the scribes and the chief of the people sought to destroy him,

⁴⁷Hän opetti sitten joka päivä temppelissä. Ylipapit, lainopettajat ja muut kansan johtomiehet miettivät, miten raivaisivat hänet pois tieltä.

⁴⁸And could not find what they might do: for all the people were very attentive to hear him.

⁴⁸He eivät kuitenkaan keksineet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä.