¹And it came to pass, that on one of those days, as he taught the people in the temple, and preached the gospel, the chief priests and the scribes came upon him with the elders,

¹Kun Jeesus eräänä päivänä taas opetti temppelissä kansaa ja julisti hyvää sanomaa, ylipapit ja lainopettajat tulivat yhdessä vanhimpien kanssa hänen luokseen

²And spake unto him, saying, Tell us, by what authority doest thou these things? or who is he that gave thee this authority?

²ja sanoivat hänelle: "Kerro meille, millä valtuuksilla sinä tällaista teet. Kuka on valtuuttanut sinut tähän?"

³And he answered and said unto them, I will also ask you one thing; and answer me:

³Jeesus vastasi heille: "Minäkin teen teille kysymyksen. Sanokaa te minulle,

⁴The baptism of John, was it from heaven, or of men?

⁴oliko Johanneksen kaste peräisin taivaasta vai ihmisistä."

⁵And they reasoned with themselves, saying, If we shall say, From heaven; he will say, Why then believed ye him not?

⁵He neuvottelivat keskenään: "Jos sanomme: 'Taivaasta', hän sanoo: 'Miksi sitten ette uskoneet häntä?'

⁶But and if we say, Of men; all the people will stone us: for they be persuaded that John was a prophet.

⁶Jos taas sanomme: 'Ihmisistä', kansa kivittää meidät, se kun uskoo lujasti, että Johannes oli profeetta."

⁷And they answered, that they could not tell whence it was.

⁷Niin he vastasivat, etteivät tienneet sitä.

⁸And Jesus said unto them, Neither tell I you by what authority I do these things.

⁸Silloin Jeesus sanoi: "En minäkään sitten sano teille, millä valtuuksilla minä kaikkea tätä teen."

⁹Then began he to speak to the people this parable; A certain man planted a vineyard, and let it forth to husbandmen, and went into a far country for a long time.

⁹Jeesus puhui taas kansalle ja esitti tämän vertauksen: "Mies istutti viinitarhan, vuokrasi sen viljelijöille ja muutti pitkäksi aikaa pois maasta.

¹⁰And at the season he sent a servant to the husbandmen, that they should give him of the fruit of the vineyard: but the husbandmen beat him, and sent him away empty.

¹⁰"Aikanaan hän sitten lähetti palvelijan viinitarhan viljelijöiden luo, jotta nämä antaisivat hänelle osan sadosta. Mutta viljelijät pieksivät palvelijan ja lähettivät tämän pois tyhjin käsin.

¹¹And again he sent another servant: and they beat him also, and entreated him shamefully, and sent him away empty.

¹¹Silloin omistaja lähetti toisen palvelijan. Viljelijät pieksivät tämänkin, häpäisivät häntä ja lähettivät hänet pois tyhjin käsin.

¹²And again he sent a third: and they wounded him also, and cast him out.

¹²Mies lähetti vielä kolmannen palvelijan, mutta tämänkin he hakkasivat verille ja ajoivat tiehensä.

¹³Then said the lord of the vineyard, What shall I do? I will send my beloved son: it may be they will reverence him when they see him.

¹³"Mitä minä teen?' mietti viinitarhan omistaja. 'Minä lähetän sinne rakkaan poikani. Häneen he varmaankaan eivät uskalla koskea.'

¹⁴But when the husbandmen saw him, they reasoned among themselves, saying, This is the heir: come, let us kill him, that the inheritance may be ours.

¹⁴Mutta kun vuokraajat näkivät pojan, he päättelivät yhdessä: 'Hän on perillinen. Tapetaan hänet, niin saamme hänen perintönsä.'

¹⁵So they cast him out of the vineyard, and killed him. What therefore shall the lord of the vineyard do unto them?

¹⁵He raahasivat hänet ulos viinitarhasta ja tappoivat hänet. -- Mitä viinitarhan omistaja nyt tekee heille?

¹⁶He shall come and destroy these husbandmen, and shall give the vineyard to others. And when they heard it, they said, God forbid.

¹⁶Hän tulee ja ottaa nuo viljelijät hengiltä ja antaa viinitarhansa toisille." "Ei, ei!" huusi kansa.

¹⁷And he beheld them, and said, What is this then that is written, The stone which the builders rejected, the same is become the head of the corner?

¹⁷Jeesus katsoi ihmisiin ja sanoi: "Mitä sitten tarkoittaa tämä kirjoitusten kohta: -- Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi.

¹⁸Whosoever shall fall upon that stone shall be broken; but on whomsoever it shall fall, it will grind him to powder.

¹⁸Kuka ikinä tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, ja kenen päälle tämä kivi kaatuu, sen se murskaa."

¹⁹And the chief priests and the scribes the same hour sought to lay hands on him; and they feared the people: for they perceived that he had spoken this parable against them.

¹⁹Lainopettajien ja ylipappien teki mieli ottaa Jeesus kiinni siltä seisomalta, mutta he pelkäsivät kansaa. He ymmärsivät, että Jeesus oli vertauksessaan puhunut heistä.

²⁰And they watched him, and sent forth spies, which should feign themselves just men, that they might take hold of his words, that so they might deliver him unto the power and authority of the governor.

²⁰Lainopettajat ja ylipapit pitivät Jeesusta silmällä ja lähettivät hänen luokseen hurskaiksi tekeytyviä urkkijoita. He pyrkivät saamaan hänet sanoistaan kiinni, jotta voisivat luovuttaa hänet virkavallan käsiin, maaherran tuomittavaksi.

²¹And they asked him, saying, Master, we know that thou sayest and teachest rightly, neither acceptest thou the person of any, but teachest the way of God truly:

²¹Miehet sanoivat hänelle: "Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut ja opetat oikein. Sinä et tee eroa ihmisten välillä, vaan opetat Jumalan tietä totuuden mukaisesti.

²²Is it lawful for us to give tribute unto Caesar, or no?

²²Onko oikein, että me maksamme keisarille veroa, vai ei?"

²³But he perceived their craftiness, and said unto them, Why tempt ye me?

²³Jeesus huomasi heidän juonensa ja sanoi:

²⁴Shew me a penny. Whose image and superscription hath it? They answered and said, Caesar's.

²⁴"Näyttäkää minulle denaarin raha. Kenen kuva ja nimi siinä on?" "Keisarin", he vastasivat.

²⁵And he said unto them, Render therefore unto Caesar the things which be Caesar's, and unto God the things which be God's.

²⁵Silloin Jeesus sanoi heille: "Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu."

²⁶And they could not take hold of his words before the people: and they marvelled at his answer, and held their peace.

²⁶Niinpä he eivät kansan kuullen saaneet Jeesusta kiinni puheistaan. Jeesuksen vastaus sai heidät ymmälle, ja he vaikenivat.

²⁷Then came to him certain of the Sadducees, which deny that there is any resurrection; and they asked him,

²⁷Jeesuksen luo tuli sitten muutamia saddukeuksia, niitä, jotka kieltävät ylösnousemuksen. He esittivät hänelle kysymyksen:

²⁸Saying, Master, Moses wrote unto us, If any man's brother die, having a wife, and he die without children, that his brother should take his wife, and raise up seed unto his brother.

²⁸"Opettaja, Mooses on säätänyt näin: 'Jos miehen veli kuolee ja tältä jää vaimo mutta ei lasta, miehen tulee ottaa veljensä vaimo ja hankkia jälkeläinen veljelleen.'

²⁹There were therefore seven brethren: and the first took a wife, and died without children.

²⁹Oli seitsemän veljestä. Vanhin heistä otti vaimon ja kuoli lapsettomana.

³⁰And the second took her to wife, and he died childless.

³⁰Silloin toinen otti hänet,

³¹And the third took her; and in like manner the seven also: and they left no children, and died.

³¹sitten kolmas, ja vuorollaan kaikki seitsemän. Kaikki he kuolivat jättämättä jälkeensä lapsia.

³²Last of all the woman died also.

³²Lopuksi nainenkin kuoli.

³³Therefore in the resurrection whose wife of them is she? for seven had her to wife.

³³Kenen vaimo tämä nainen on oleva ylösnousemuksessa? Hänhän on ollut kaikkien seitsemän vaimona."

³⁴And Jesus answering said unto them, The children of this world marry, and are given in marriage:

³⁴Jeesus vastasi heille: "Tässä maailmassa otetaan vaimo ja mennään vaimoksi.

³⁵But they which shall be accounted worthy to obtain that world, and the resurrection from the dead, neither marry, nor are given in marriage:

³⁵Mutta tulevassa maailmassa ne, jotka on katsottu ylösnousemuksen arvoisiksi, eivät enää mene naimisiin.

³⁶Neither can they die any more: for they are equal unto the angels; and are the children of God, being the children of the resurrection.

³⁶He eivät enää voi kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia. He ovat Jumalan lapsia, ylösnousemuksesta osallisia.

³⁷Now that the dead are raised, even Moses shewed at the bush, when he calleth the Lord the God of Abraham, and the God of Isaac, and the God of Jacob.

³⁷Ja sen, että kuolleet nousevat ylös, on Mooseskin osoittanut kertomuksessa palavasta pensaasta. Hänhän sanoo, että Herra on Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala.

³⁸For he is not a God of the dead, but of the living: for all live unto him.

³⁸Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Hänelle kaikki ovat eläviä."

³⁹Then certain of the scribes answering said, Master, thou hast well said.

³⁹Jotkut lainopettajista sanoivat tähän: "Hyvin vastasit, opettaja."

⁴⁰And after that they durst not ask him any question at all.

⁴⁰Silloin ei enää kenelläkään ollut rohkeutta kysyä häneltä mitään.

⁴¹And he said unto them, How say they that Christ is David's son?

⁴¹Jeesus kysyi heiltä: "Kuinka voidaan sanoa, että Messias on Daavidin poika?

⁴²And David himself saith in the book of Psalms, The LORD said unto my Lord, Sit thou on my right hand,

⁴²Daavid itse sanoo Psalmien kirjassa: -- Herra sanoi minun herralleni: Istu oikealle puolelleni.

⁴³Till I make thine enemies thy footstool.

⁴³Minä kukistan vihollisesi, panen heidät korokkeeksi jalkojesi alle.

⁴⁴David therefore calleth him Lord, how is he then his son?

⁴⁴Daavid siis kutsuu Messiasta herraksi. Kuinka Messias silloin voi olla hänen poikansa?"

⁴⁵Then in the audience of all the people he said unto his disciples,

⁴⁵Kaiken kansan kuullen Jeesus sanoi opetuslapsilleen:

⁴⁶Beware of the scribes, which desire to walk in long robes, and love greetings in the markets, and the highest seats in the synagogues, and the chief rooms at feasts;

⁴⁶"Varokaa lainopettajia! He kulkevat mielellään pitkissä viitoissa ja nauttivat siitä, että heitä tervehditään toreilla, he istuvat synagogassa mielellään etumaisilla istuimilla ja pidoissa kunniapaikalla,

⁴⁷Which devour widows' houses, and for a shew make long prayers: the same shall receive greater damnation.

⁴⁷mutta vievät leskiltä talot ja latelevat pitkiä rukouksiaan vain näön vuoksi. Sitä ankarampi tulee olemaan heidän tuomionsa."