¹Wisdom hath builded her house, she hath hewn out her seven pillars:

¹Viisaus on rakentanut itselleen talon, seitsenpylväisen rakennuksen.

²She hath killed her beasts; she hath mingled her wine; she hath also furnished her table.

²Hän on teuraansa teurastanut, maustanut viinin, kattanut pöydän

³She hath sent forth her maidens: she crieth upon the highest places of the city,

³ja lähettänyt palvelustyttönsä kaupunkiin kuuluttamaan sen kukkuloilta:

⁴Whoso is simple, let him turn in hither: as for him that wanteth understanding, she saith to him,

⁴"Oletko kokematon? Tule silloin tänne!" Ja ymmärtämättömille hän sanoo:

⁵Come, eat of my bread, and drink of the wine which I have mingled.

⁵"Tulkaa, syökää pöytäni antimia, juokaa viiniä, jonka olen itse maustanut.

⁶Forsake the foolish, and live; and go in the way of understanding.

⁶Jättäkää haihattelu, niin menestytte, kulkekaa vakaasti viisauden tietä."

⁷He that reproveth a scorner getteth to himself shame: and he that rebuketh a wicked man getteth himself a blot.

⁷Jos omahyväistä ojennat, hän pilkkaa sinua, jos jumalatonta nuhtelet, saat solvauksen.

⁸Reprove not a scorner, lest he hate thee: rebuke a wise man, and he will love thee.

⁸Omahyväistä älä nuhtele, hän vihastuu sinuun, nuhtele viisasta, niin hän rakastaa sinua.

⁹Give instruction to a wise man, and he will be yet wiser: teach a just man, and he will increase in learning.

⁹Neuvo viisasta, ja hän viisastuu yhä, opeta hurskasta, ja hän oppii lisää.

¹⁰The fear of the LORD is the beginning of wisdom: and the knowledge of the holy is understanding.

¹⁰Herran pelko on viisauden alku, Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta.

¹¹For by me thy days shall be multiplied, and the years of thy life shall be increased.

¹¹"Minä, viisaus, lisään elinpäiviäsi, kartutan elämäsi vuosia.

¹²If thou be wise, thou shalt be wise for thyself: but if thou scornest, thou alone shalt bear it.

¹²Jos elät viisaasti, hyödyt viisaudestasi itse, holtittomasta elämästä kärsit itse."

¹³A foolish woman is clamorous: she is simple, and knoweth nothing.

¹³Tyhmyys, se häpeämätön nainen, pieksee suutaan muttei ymmärrä mitään.

¹⁴For she sitteth at the door of her house, on a seat in the high places of the city,

¹⁴Kaupungin korkeimmalla paikalla hän valtiaan tavoin istuu ovellaan

¹⁵To call passengers who go right on their ways:

¹⁵ja kutsuu talon ohi kulkevia, jotka vakaasti vaeltavat omaa tietään:

¹⁶Whoso is simple, let him turn in hither: and as for him that wanteth understanding, she saith to him,

¹⁶"Oletko kokematon? Tule silloin tänne!" Ja ymmärtämättömille hän sanoo:

¹⁷Stolen waters are sweet, and bread eaten in secret is pleasant.

¹⁷"Varastettu vesi makealta maistuu, herkuista parhain on salaa syöty leipä."

¹⁸But he knoweth not that the dead are there; and that her guests are in the depths of hell.

¹⁸Eikä toinen aavista, että se on varjojen talo, tuonelan kuilu tuota kutsua kuulevalle.