1Hear my prayer, O LORD, and let my cry come unto thee.
1Nääntyneen ja onnettoman rukous, kun hän avaa sydämensä Herralle. (H102:2)Kuule rukoukseni, Herra, nouskoon huutoni sinun luoksesi!
2Hide not thy face from me in the day when I am in trouble; incline thine ear unto me: in the day when I call answer me speedily.
2(H102:3)Älä kätke minulta kasvojasi, kun olen ahdingossa. Kallista korvasi minun puoleeni! Kun huudan sinua avuksi, älä viivytä vastaustasi.
3For my days are consumed like smoke, and my bones are burned as an hearth.
3(H102:4)Päiväni haihtuvat kuin savu, tuska polttaa luitani kuin tuli.
4My heart is smitten, and withered like grass; so that I forget to eat my bread.
4(H102:5)Sisimpäni on kuin kulottunut ruoho. Enää en muista syödäkään,
5By reason of the voice of my groaning my bones cleave to my skin.
5(H102:6)huokailen vain, olen pelkkää luuta ja nahkaa.
6I am like a pelican of the wilderness: I am like an owl of the desert.
6(H102:7)Minä olen kuin huuhkaja autiomaassa, kuin pöllö, joka asustaa raunioissa.
7I watch, and am as a sparrow alone upon the house top.
7(H102:8)Minä valvon yöni, olen yksin kuin katolla kyyhöttävä lintu.
8Mine enemies reproach me all the day; and they that are mad against me are sworn against me.
8(H102:9)Viholliseni pilkkaavat minua päivät pitkät, kirotessaan vihamiehiään he käyttävät minun nimeäni.
9For I have eaten ashes like bread, and mingled my drink with weeping.
9(H102:10)Minä syön leipänäni tuhkaa, kyyneleet maustavat juomani.
10Because of thine indignation and thy wrath: for thou hast lifted me up, and cast me down.
10(H102:11)Vihasi vimmassa sinä paiskasit minut maahan.
11My days are like a shadow that declineth; and I am withered like grass.
11(H102:12)Päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ruohon lailla minä lakastun.
12But thou, O LORD, shall endure for ever; and thy remembrance unto all generations.
12(H102:13)Mutta sinä, Herra, hallitset ikuisesti, sinun nimesi kaikuu polvesta polveen.
13Thou shalt arise, and have mercy upon Zion: for the time to favour her, yea, the set time, is come.
13(H102:14)Sinä nouset ja armahdat Siionia. Sen aika on tullut, armon aika.
14For thy servants take pleasure in her stones, and favour the dust thereof.
14(H102:15)Sinun palvelijasi rakastavat sen kiviä, he surevat kaupunkinsa tuhkaa.
15So the heathen shall fear the name of the LORD, and all the kings of the earth thy glory.
15(H102:16)Kansat pelkäävät Herran nimeä, maan kuninkaat kumartavat häntä,
16When the LORD shall build up Zion, he shall appear in his glory.
16(H102:17)kun Herra jälleen rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassaan.
17He will regard the prayer of the destitute, and not despise their prayer.
17(H102:18)Hän katsoo sorrettujen puoleen, ei torju heidän rukoustaan.
18This shall be written for the generation to come: and the people which shall be created shall praise the LORD.
18(H102:19)Tämä on kirjoitettu tulevalle polvelle, jotta uudeksi luotu kansa ylistäisi Herraa.
19For he hath looked down from the height of his sanctuary; from heaven did the LORD behold the earth;
19(H102:20)Herra katsoo pyhästä korkeudestaan, tähyää taivaasta maan päälle.
20To hear the groaning of the prisoner; to loose those that are appointed to death;
20(H102:21)Hän kuulee vankien vaikerruksen, hän vapauttaa kuoleman omat.
21To declare the name of the LORD in Zion, and his praise in Jerusalem;
21(H102:22)Siionissa kuulutetaan Herran nimeä, Jerusalem kaikuu hänen kiitostaan,
22When the people are gathered together, and the kingdoms, to serve the LORD.
22(H102:23)kun kansat kokoontuvat yhteen, kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa.
23He weakened my strength in the way; he shortened my days.
23(H102:24)Hän on murtanut minun voimani kesken matkan, lyhentänyt elinpäivieni määrän.
24I said, O my God, take me not away in the midst of my days: thy years are throughout all generations.
24(H102:25)Minä sanon hänelle: Jumalani, älä ota minua pois puolitiessä! Sinä elät iäti, ajasta aikaan.
25Of old hast thou laid the foundation of the earth: and the heavens are the work of thy hands.
25(H102:26)Jo ammoin sinä laskit maan perustukset, sinun kättesi työtä ovat taivaat.
26They shall perish, but thou shalt endure: yea, all of them shall wax old like a garment; as a vesture shalt thou change them, and they shall be changed:
26(H102:27)Ne katoavat, mutta sinä pysyt. Ne kuluvat loppuun kuin vaate, sinä vaihdat niitä kuin vaatekertaa, ja ne vaihtuvat uusiin.
27But thou art the same, and thy years shall have no end.
27(H102:28)Mutta sinä olet iäti sama, sinun vuotesi eivät lopu.
28The children of thy servants shall continue, and their seed shall be established before thee.
28(H102:29)Palvelijoittesi lapset saavat asua turvassa, heidän lastensa lapset ovat huomassasi.