¹Then Naomi her mother in law said unto her, My daughter, shall I not seek rest for thee, that it may be well with thee?

¹Noomi, Ruutin anoppi, sanoi: "Tyttäreni, minä tahtoisin hankkia sinulle oman kodin, jotta elämäsi olisi turvattua.

²And now is not Boaz of our kindred, with whose maidens thou wast? Behold, he winnoweth barley to night in the threshingfloor.

²Onhan meillä sukulaisemme Boas, jonka palvelijattarien kanssa sinä olet ollut pellolla. Tänä iltana hän viskaa ja puhdistaa ohria puimatantereellaan.

³Wash thyself therefore, and anoint thee, and put thy raiment upon thee, and get thee down to the floor: but make not thyself known unto the man, until he shall have done eating and drinking.

³Peseydy, voitele itsesi tuoksuöljyllä, ota päällysviittasi ja mene puimatantereelle. Pidä kuitenkin varasi, ettei Boas näe sinua, ennen kuin on syönyt ja juonut.

⁴And it shall be, when he lieth down, that thou shalt mark the place where he shall lie, and thou shalt go in, and uncover his feet, and lay thee down; and he will tell thee what thou shalt do.

⁴Katso, minne hän nukkumaan mennessään asettuu, mene sitten hänen luokseen, nosta hänen peitettään jalkopäästä ja käy siihen makuulle. Hän sanoo sinulle, mitä sinun tulee tehdä."

⁵And she said unto her, All that thou sayest unto me I will do.

⁵Ruut lupasi Noomille noudattaa tarkoin hänen neuvojaan.

⁶And she went down unto the floor, and did according to all that her mother in law bade her.

⁶Ruut meni puimatantereelle ja teki niin kuin hänen anoppinsa oli sanonut.

⁷And when Boaz had eaten and drunk, and his heart was merry, he went to lie down at the end of the heap of corn: and she came softly, and uncovered his feet, and laid her down.

⁷Kun Boas oli syönyt ja juonut, hän kävi hyvillä mielin viljakasan viereen nukkumaan. Ruut hiipi sinne, kohotti Boasin peitettä jalkopäästä ja kävi siihen makuulle.

⁸And it came to pass at midnight, that the man was afraid, and turned himself: and, behold, a woman lay at his feet.

⁸Puolenyön aikoihin Boas hätkähti hereille, hapuili ympärilleen ja huomasi, että hänen jalkopäässään makasi nainen.

⁹And he said, Who art thou? And she answered, I am Ruth thine handmaid: spread therefore thy skirt over thine handmaid; for thou art a near kinsman.

⁹Hän kysyi: "Kuka sinä olet?" Ruut vastasi: "Olen Ruut, sinun palvelijattaresi. Ota minut suojaasi, olethan perheemme lunastaja."

¹⁰And he said, Blessed be thou of the LORD, my daughter: for thou hast showed more kindness in the latter end than at the beginning, inasmuch as thou followedst not young men, whether poor or rich.

¹⁰Boas sanoi: "Herra sinua siunatkoon, tyttäreni! Koska et ole juossut nuorten miesten perässä, et köyhien etkä rikkaiden, olet osoittanut vielä suurempaa uskollisuutta sukuasi kohtaan kuin silloin, kun lähdit anoppisi mukaan.

¹¹And now, my daughter, fear not; I will do to thee all that thou requirest: for all the city of my people doth know that thou art a virtuous woman.

¹¹Älä ole huolissasi, tyttäreni. Minä teen kaiken mitä pyydät, sillä kaikki tässä kaupungissa tietävät, että olet kunnon nainen.

¹²And now it is true that I am thy near kinsman: howbeit there is a kinsman nearer than I.

¹²Minä olen kyllä sinun sukulunastajasi, mutta on toinenkin lunastaja, joka on sinulle vielä läheisempää sukua.

¹³Tarry this night, and it shall be in the morning, that if he will perform unto thee the part of a kinsman, well; let him do the kinsman's part: but if he will not do the part of a kinsman to thee, then will I do the part of a kinsman to thee, as the LORD liveth: lie down until the morning.

¹³Jää tänne täksi yöksi, ja jos se toinen mies huomenna lunastaa sinut, niin lunastakoon, mutta ellei hän halua lunastaa sinua, niin minä lunastan sinut, niin totta kuin Herra elää! Lepää siinä aamuun asti."

¹⁴And she lay at his feet until the morning: and she rose up before one could know another. And he said, Let it not be known that a woman came into the floor.

¹⁴Niin Ruut makasi Boasin jalkopäässä aamuun asti, mutta hän nousi jo hämärissä, ennen kuin ihmiset saattoivat tuntea toisensa. Boas ajatteli: "Toivottavasti kukaan ei saa tietää, että tämä nainen kävi puimatantereella."

¹⁵Also he said, Bring the vail that thou hast upon thee, and hold it. And when she held it, he measured six measures of barley, and laid it on her: and she went into the city.

¹⁵Ruutille hän sanoi: "Anna tänne hartialiinasi ja pidä siitä kiinni." Ruut piteli liinaa, ja Boas mittasi siihen kuusi mitallista ohria ja nosti sen hänen kannettavakseen. Sitten Ruut lähti kaupunkiin.

¹⁶And when she came to her mother in law, she said, Who art thou, my daughter? And she told her all that the man had done to her.

¹⁶Kun Ruut tuli anoppinsa luo, tämä kysyi: "Miten sinun kävi, tyttäreni?" Ruut kertoi kaiken, mitä mies oli hänelle sanonut,

¹⁷And she said, These six measures of barley gave he me; for he said to me, Go not empty unto thy mother in law.

¹⁷ja lisäsi: "Hän sanoi, ettei minun sovi mennä anoppini luo tyhjin käsin, ja antoi minulle nämä kuusi mittaa ohria."

¹⁸Then said she, Sit still, my daughter, until thou know how the matter will fall: for the man will not be in rest, until he have finished the thing this day.

¹⁸Silloin Noomi sanoi: "Odota rauhassa, tyttäreni, kunnes saat tietää, miten asia ratkeaa. Se mies ei hellitä, vaan vie asiansa päätökseen vielä tänä päivänä."