¹I am the rose of Sharon, and the lily of the valleys.

¹Neito: Olen Saaronin ketojen kukka, laaksojen lilja.

²As the lily among thorns, so is my love among the daughters.

²Mies: Kuin lilja ohdakkeiden keskellä on minun armaani neitojen keskellä.

³As the apple tree among the trees of the wood, so is my beloved among the sons. I sat down under his shadow with great delight, and his fruit was sweet to my taste.

³Neito: Kuin omenapuu metsän puiden keskellä on rakkaani nuorukaisten keskellä. Sen puun varjoon kaipaan lepäämään, sen hedelmä maistuu suussani makealta.

⁴He brought me to the banqueting house, and his banner over me was love.

⁴Neito: Hän vei minut viinitupaan, ja yllämme hulmusi rakkauden viiri.

⁵Stay me with flagons, comfort me with apples: for I am sick of love.

⁵Tuokaa minulle rusinaterttuja, että vahvistun, tuokaa omenoita, että virvoitun -- minä olen rakkaudesta sairas!

⁶His left hand is under my head, and his right hand doth embrace me.

⁶Hänen vasen kätensä on pääni alla, hänen oikea kätensä hyväilee minua.

⁷I charge you, O ye daughters of Jerusalem, by the roes, and by the hinds of the field, that ye stir not up, nor awake my love, till he please.

⁷Minä vannotan teitä, Jerusalemin tytöt, gasellien ja villipeurojen kautta: älkää häiritkö rakkauttamme, älkää häiritkö, ennen kuin itse haluamme herätä!

⁸The voice of my beloved! behold, he cometh leaping upon the mountains, skipping upon the hills.

⁸Neito: Rakkaani tulee, minä kuulen hänen äänensä! Hän kiitää yli vuorten, hän kirmaa yli kukkuloiden!

⁹My beloved is like a roe or a young hart: behold, he standeth behind our wall, he looketh forth at the windows, shewing himself through the lattice.

⁹Kuin gaselli on minun rakkaani, hän on kuin nuori peura. Siinä hän on! Hän pysähtyy ja jää talomme seinustalle. Hän katsoo ikkunan takaa, kurkistaa säleikön raosta.

¹⁰My beloved spake, and said unto me, Rise up, my love, my fair one, and come away.

¹⁰Rakkaani puhkeaa puhumaan. Mies: Nouse, kalleimpani, kauneimpani, tule kanssani ulos!

¹¹For, lo, the winter is past, the rain is over and gone;

¹¹Talvi on mennyt, sade on laannut, se on kaikonnut pois.

¹²The flowers appear on the earth; the time of the singing of birds is come, and the voice of the turtle is heard in our land;

¹²Kukat nousevat maasta, laulun aika on tullut, joka puolella huhuavat metsäkyyhkyt.

¹³The fig tree putteth forth her green figs, and the vines with the tender grape give a good smell. Arise, my love, my fair one, and come away.

¹³Viikunapuussa kypsyvät ensi hedelmät, viiniköynnöksen nuput aukeavat ja levittävät tuoksuaan. Nouse, kalleimpani, kauneimpani, tule kanssani ulos!

¹⁴O my dove, that art in the clefts of the rock, in the secret places of the stairs, let me see thy countenance, let me hear thy voice; for sweet is thy voice, and thy countenance is comely.

¹⁴Kyyhkyni, kallion kätkemä, vuoren seinässä lymyävä, anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä sinun äänesi on suloinen, ihanat ovat sinun kasvosi.

¹⁵Take us the foxes, the little foxes, that spoil the vines: for our vines have tender grapes.

¹⁵Muut: Auttakaa meitä, ottakaa kiinni ketut, ketunpojat, jotka turmelevat viinitarhat! Köynnöksemme ovat juuri nupullaan!

¹⁶My beloved is mine, and I am his: he feedeth among the lilies.

¹⁶Neito: Rakkaani on minun ja minä olen hänen, liljojen keskellä on hänen laidunmaansa.

¹⁷Until the day break, and the shadows flee away, turn, my beloved, and be thou like a roe or a young hart upon the mountains of Bether.

¹⁷Kun tuulenhenki illalla viriää ja varjot pitenevät, tule silloin, rakkaani, riennä kuin gaselli, tule kuin peura tuoksuville kummuille!