¹Hør mig i Tavshed, I fjerne Strande, lad Folkene hente ny Kraft, komme hid og tage til Orde, lad os sammen gå frem for Retten!

¹Vaiti! Kuunnelkaa minua, kaukaiset rannat. Kuulkaa, kansakunnat! Tulkaa, astukaa esiin ja puhukaa, ryhtykäämme yhdessä käymään oikeutta.

²Hvo vakte i Østen ham, hvis Fod går fra Sejr til Sejr, hvo giver Folk i hans Vold og gør ham til Kongers Hersker? Han gør deres Sværd til Støv, deres Buer til flagrende Strå,

²Kuka herätti idästä miehen kulkemaan voitosta voittoon? Kuka jättää kansat hänen armoilleen ja alistaa kuninkaat hänen valtaansa? Miekallaan hän muuttaa heidät tomuksi, jousellaan tuulen ajelemiksi akanoiksi.

³forfølger dem, går uskadt frem ad en Vej, hans Fod ej har trådt.

³Hän ajaa heitä takaa, etenee kenenkään uhkaamatta jalat tuskin tiehen koskien.

⁴Hvo gjorde og virkede det? Han, som længst kaldte Slægterne frem, jeg, HERREN, som er den første og end hos de sidste den samme.

⁴Kuka on tämän tehnyt, kuka saanut aikaan? Hän, joka alusta alkaen on kutsunut sukupolvet elämään. Minä, Herra, olen ensimmäinen, ja viimeistenkin keskellä olen sama.

⁵Fjerne Strande så det med Gru, den vide Jord følte Rædsel, de nærmede sig og kom.

⁵Kaukaiset rannat ovat nähneet tämän, ne pelkäävät, maa vapisee äärestä ääreen. "Ne lähestyvät, ne tulevat tänne!"

⁶Den ene hjælper den anden og siger: "Broder, fat Mod!"

⁶(H40:19)

⁷Mesteren opmuntrer Guldsmeden, Glatteren ham, der hamrer; Lodningen tager han god og sømmer det fast, så det står.

⁷(H40:20)

⁸Men Israel, du min Tjener, Jakob, hvem jeg har udvalgt, - Ætling af Abraham, min Ven -

⁸Sinä, palvelijani Israel, Jaakob, sinä jonka olen valinnut, sinä, ystäväni Abrahamin siemen,

⁹hvem jeg tog fra Jordens Grænser og kaldte fra dens fjerneste Kroge, til hvem jeg sagde: "Du min Tjener, som jeg valgte og ikke vraged":

⁹sinä, jonka käteen minä tartuin, jonka minä toin maan ääristä ja kutsuin kaukaisimmista kolkista, jolle minä sanoin: "Sinä olet palvelijani, minä olen sinut valinnut, en sinua väheksynyt"

¹⁰Frygt ikke, thi jeg er med dig, vær ej rådvild, thi jeg er din Gud! Med min Retfærds højre styrker, ja hjælper, ja støtter jeg dig.

¹⁰-- älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi -- minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni.

¹¹Se, Skam og Skændsel får alle, som er dig fjendske, til intet bliver de, der trætter med dig, de forgår.

¹¹Häpeään, pahasti häpeään joutuvat kaikki, jotka vihaavat sinua. Ne, jotka sinua syyttävät, tuhoutuvat, häviävät olemattomiin.

¹²Du søger, men finder ej dem, der kives med dig, til intet, til Luft bliver de, der strides med dig.

¹²Hakemallakaan et heitä enää löydä, niitä, jotka taistelivat sinua vastaan. Tyhjiin katoavat, olemattomiin ne, jotka sotivat sinua vastaan.

¹³Thi jeg, som er HERREN din Gud, jeg griber din Hånd, siger til dig: Frygt kun ikke, jeg er din Hjælper.

¹³Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, tartun sinun oikeaan käteesi ja sanon sinulle: "Älä pelkää, minä autan sinua."

¹⁴Frygt ikke, Jakob, du Orm, Israel, du Kryb! Jeg hjælper dig, lyder det fra HERREN, din Genløser er Israels Hellige.

¹⁴Älä pelkää, Jaakob, sinä maan mato, sinä Israelin vähäinen väki! -- Minä autan sinua, sanoo Herra, sinut lunastaa Israelin Pyhä.

¹⁵Se, jeg gør dig til Tærskeslæde, en ny med mange Tænder; du skal tærske og knuste Bjerge, og Høje skal du gøre til Avner;

¹⁵Katso, sinusta tulee minun puimarekeni, rajusti hiertävä, moniteräinen. Sinä puit vuoria, rouhit niitä, jauhat kukkulat akanoiksi,

¹⁶du kaster dem, Vinden tager dem, Stormen hvirvler dem bort. Men du skal juble i HERREN, rose dig af Israels Hellige.

¹⁶sinä viskaat ne ilmaan, tuuli kantaa ne pois, myrskytuuli ne hajottaa. Mutta sinä, sinä iloitset Herrasta, Israelin Pyhä on sinun ylpeytesi.

¹⁷Forgæves søger de arme og fattige Vand, deres Tunge brænder af Tørst; jeg, HERREN, vil bønhøre dem, dem svigter ej Israels Gud.

¹⁷Köyhät ja kurjat etsivät vettä, mutta sitä ei ole, heidän kielensä on janosta kuivettunut. Minä, Herra, kuulen heitä, minä, Israelin Jumala, en heitä hylkää.

¹⁸Fra nøgne Høje sender jeg Floder og Kilder midt i Dale; Ørkenen gør jeg til Vanddrag, det tørre Land til Væld.

¹⁸Paljaille kukkuloille minä puhkaisen jokia, notkelmiin lähteitä. Autiomaan minä muutan vesilammikoiksi ja kuivan hietikon lähteiden maaksi.

¹⁹I Ørkenen giver jeg Cedre, Akacier, Myrter, Oliven; i Ødemark sætter jeg Cypresser tillige med Elm og Gran,

¹⁹Minä istutan autiomaahan setrejä, akasioita ja myrttejä ja öljypuita, minä kasvatan arolle sypressejä, puksipuuta, vuorimäntyä, kaikkea rinnan,

²⁰at de må se og kende, mærke sig det og indse, at HERRENs Hånd har gjort det, Israels Hellige skabt det.

²⁰jotta he näkisivät ne ja oppisivat tietämään, jotta he huomaisivat ne ja tajuaisivat, että Herran käsi on tämän tehnyt, Israelin Pyhä tämän luonut.

²¹Fremlæg eders Sag, siger HERREN, kom med Bevis! siger Jakobs Konge.

²¹-- Ilmoittakaa, mitä asiaa te ajatte, sanoo Herra, esittäkää todisteenne, sanoo Jaakobin Kuningas.

²²De træde nu frem og forkynde os, hvad der herefter skal ske. Sig frem, hvad I har forudsagt, at vi kan granske derover og se, hvad Udfald det fik; eller kundgør os, hvad der kommer!

²²Astukaa kertomaan meille, mitä on edessäpäin, tulossa. Kertokaa mitä alussa oli, jotta näkisimme selvästi, mihin kaikki johtaa, tai sanokaa mitä edessä on,

²³Forkynd, hvad der siden vil ske, at vi kan se, I er Guder! Gør noget, godt eller ondt, så måler vi os med hinanden!

²³kertokaa tulevat tapahtumat, niin näemme, että olette jumalia. Tehkää hyvää tai tehkää pahaa, niin että saamme ihmetellen ja säikkyen katsella!

²⁴Se, I er intet, eders Gerning Luft, vederstyggelig, hvo eder vælger.

²⁴Tehän olette tyhjää ettekä sitäkään, teidän tekonne ovat arvottomia ja sitäkin vähäisempiä. Iljettävää, että joku teidät valitsee.

²⁵Jeg vakte ham fra Norden, og han kom, jeg kaldte ham fra Solens Opgang. Han nedtramper Fyrster som Dynd, som en Pottemager ælter sit Ler.

²⁵Pohjoisesta minä herätin miehen, ja hän tuli, auringon nousun suunnalta minä hänet nimeltä kutsuin. Hän tallaa valtiaita kuin lokaa, tai niin kuin savenvalaja polkee saveaan.

²⁶Hvo forkyndte det før, så vi vidste det, forud, så vi sagde: "Han fik Ret!" Nej, ingen har forkyndt eller sagt det, ingen har hørt eders Ord.

²⁶Kuka teistä kertoi sen ennakolta, niin että olisimme sen tienneet? Kuka kertoi etukäteen, niin että nyt voisimme sanoa: "Hän puhui totta." Ei teistä ole ollut kertojiksi, ei ilmoittajiksi, kukaan ei ole kuullut teidän tästä puhuvan.

²⁷Først jeg har forkyndt det for Zion, sendt Jerusalem Glædesbud.

²⁷Mutta minä, minä yksin ilmoitin Siionille: "Nyt ne tulevat!" Minä lähetin Jerusalemiin ilosanoman viejän.

²⁸Jeg ser mig om der er ingen, ingen af dem ved Råd, så de svarer mig på mit Spørgsmål.

²⁸Kun katselen, ei ole ketään noiden joukossa, ei ketään, joka neuvoisi, ei yhtään, jolta voisin kysyä ja joka osaisi vastata.

²⁹Se, alle er de intet, deres Værker Luft, deres Billeder Vind og Tomhed.

²⁹Kaikki ne ovat vain harhaa, olemattomia ovat niiden teot, niiden valetut patsaat vain tuulta ja tyhjää.