¹Se min Tjener, ved hvem jeg min udvalgte, hvem jeg har kær! På ham har jeg lagt min Ånd, han skal udbrede Ret til Folkene.

¹Katso: minun palvelijani, jolle minä annan voiman, minun valittuni, johon olen mieltynyt. Henkeni olen laskenut hänen ylleen, hän tuo oikeuden kansojen keskuuteen.

²Han råber og skriger ikke, løfter ej Røsten på Gaden,

²Ei hän huuda eikä melua, ei kuulu hänen äänensä kaduilla.

³bryder ej knækket Rør og slukker ej rygende Tande. Han udbreder Ret med Troskab,

³Murtunutta ruokoa hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta. Tinkimättä hän toteuttaa oikeuden.

⁴vansmægter, udmattes ikke, før han får sat Ret på Jorden; og fjerne Strande bier på hans Lov.

⁴Eikä hän murru, ei himmene hänen liekkinsä, vaan hän saattaa kaikkialla oikeuden voimaan. Hänen opetustaan ikävöivät kaukaiset rannat.

⁵Så siger Gud HERREN, som skabte og udspændte Himlen, udbredte Jorden med dens Grøde, gav Folkene på den Åndedræt og dem, som vandrer der, Ånde.

⁵Näin sanoo Jumala, Herra, hän, joka loi taivaan ja levitti sen auki, joka muovasi maan ja kaiken mitä siitä versoo ja antoi sen päällä kulkeville elämän hengen:

⁶Jeg, HERREN, har kaldet dig i Retfærd og grebet dig fast om Hånd; jeg vogter dig, og jeg gør dig til Folkepagt, til Hedningelys

⁶-- Vanhurskaan suunnitelmani mukaan minä, Herra, olen kutsunut sinut. Minä tartun sinun käteesi ja suojelen sinua. Sinut minä asetan toteuttamaan sen liiton, jonka olen tehnyt tämän kansan kanssa kaikkien kansojen valoksi,

⁷for at åbne de blinde Øjne og føre de fangne fra Fængslet, fra Fangehullet Mørkets Gæster.

⁷avaamaan sokeat silmät, päästämään kahlitut vankeudesta, tyrmästä ne, jotka sen pimennossa istuvat.

⁸Jeg er HERREN, så lyder mit Navn. Jeg giver ej andre min Ære, ej Gudebilleder min Pris.

⁸Minä olen Herra, Jahve on minun nimeni. Kunniani kirkkautta minä en kenellekään luovuta, en minulle kuuluvaa ylistystä jumalankuville.

⁹Hvad jeg forudsagde, se, det er sket, jeg forkynder nu nye Ting, kundgør dem, før de spirer frem.

⁹Näettekö: minkä olen ilmoittanut, se on tapahtunut, ja nyt minä ilmoitan uutta. Ennen kuin se taimelle ehtii, minä kerron sen teille.

¹⁰Syng HERREN en ny Sang, hans Pris over Jorden vide; Havet og dets Fylde skal juble, fjerne Strande og de, som bebor dem;

¹⁰Laulakaa Herralle uusi virsi, maan ääristä alkaen laulakaa hänen ylistystään, te merenkulkijat ja itse meri, kaikki mitä siinä on, saaret ja rannikot, kaikki niiden asukkaat!

¹¹Ørkenen og dens Byer stemmer i, de Lejre, hvor Kedar bor; Klippeboerne jubler, råber fra Bjergenes Tinder;

¹¹Antakoot äänensä kuulua aavikko ja sen kaupungit ja leirit, joissa Kedarin heimo asuu! Riemuitkoot Selan rinteiden asukkaat, vuorten laelta he huutakoot iloaan!

¹²HERREN giver de Ære, forkynder hans Pris på fjerne Strande.

¹²Antakoot he Herralle kunnian, kertokoot hänen ylistystään kaukaisille rannoille!

¹³HERREN drager ud som en Helt, han vækker som en Stridsmand sin Kamplyst, han udstøder Krigsskrig, han brøler, æsker sine Fjender til Strid.

¹³Herra lähtee liikkeelle soturin tavoin. Kuin taistelija hän kiihdyttää vimmaansa, huutaa ja karjuu sotahuutoa ja uhkaa vihollisiaan:

¹⁴En Evighed lang har jeg tiet, været tavs og lagt Bånd på mig selv; nu skriger jeg som Kvinde i Barnsnød, stønner og snapper efter Luft.

¹⁴-- Kauan minä olen ollut vaiti, olen pysytellyt hiljaa, hillinnyt itseni. Nyt minä huudan kuin synnyttäjä, puuskutan, huohotan ankarasti.

¹⁵Jeg gør Bjerge og Høje tørre, afsvider alt deres Grønt, gør Strømme til udtørret Land, og Sumpe lægger jeg tørre.

¹⁵Minä teen autioiksi vuoret ja kukkulat, niiden ruohikot kuivaksi maaksi. Minä muutan joet hietikoksi ja kuivaan vesilammikot.

¹⁶Jeg fører blinde ad ukendt Vej, leder dem ad ukendte Stier, gør Mørket foran dem til Lys og Bakkelandet til Slette. Det er de Ting, jeg gør, og dem går jeg ikke fra.

¹⁶Mutta sokeat minä kuljetan tietä, jota he eivät ole kulkeneet, annan heidän astella polkuja, joita he eivät tunne. Minä muutan pimeyden heidän edellään valoksi, louhikkopolut sileäksi tieksi. Nämä ovat minun tekoni, näin olen tehnyt ja näin teen yhä.

¹⁷Vige og dybt beskæmmes skal de, som stoler på Billeder, som siger til støbte Billeder: "I er vore Guder!"

¹⁷Häpeissään vetäytyvät syrjään nuo, jotka nyt luottavat kuviin ja sanovat patsaille: "Te olette meidän jumaliamme."

¹⁸I, som er døve, hør, løft Blikket, I blinde, og se!

¹⁸Kuunnelkaa, te kuurot! Sokeat, katsokaa, niin te näette!

¹⁹Hvo er blind, om ikke min Tjener, og døv som Budet, jeg sendte? Hvo er blind som min håndgangne Mand, blind som HERRENs Tjener?

¹⁹Kuka on sokea, jollei minun palvelijani, kuka kuuro, ellei minun sanansaattajani? Kuka on yhtä sokea kuin hän, jonka lähetin matkaan, kuka yhtä kuuro kuin Herran palvelija?

²⁰Meget så han, men ænsed det ikke, trods åbne Ører hørte han ej.

²⁰Paljon olet nähnyt, mutta vähän muistat, korvasi ovat auki, mutta mitään et kuule!

²¹For sin Retfærds Skyld vilde HERREN løfte Loven til Højhed og Ære.

²¹Uskollisuuttaan osoittaen Herra päätti tehdä lakinsa suureksi, tehdä sen loistavaksi.

²²Men Folket er plyndret og hærget; de er alle bundet i Huler, skjult i Fangers Huse, til Ran blev de, ingen redder, til Plyndring, ingen siger: "Slip dem!"

²²Mutta nyt tämä kansa on tyhjiin ryöstetty ja rosvottu, se on suljettu vankityrmiin, kätketty luoliin. Ryöstösaalista heistä on tullut, eikä ole vapauttajaa, rosvojen saalista he ovat, eikä kukaan sano: "Päästä heidät!"

²³Hvem af jer vil lytte til dette, mærke sig og fremtidig høre det:

²³Kuka teistä nyt kallistaa korvansa tälle, kuka tarkkaa ja on vastedes kuuliainen?

²⁴Hvo hengav Jakob til Plyndring, gav Israel hen til Ransmænd? Mon ikke HERREN: mod hvem vi synded, hvis Veje de ej vilde vandre, hvis Lov de ikke hørte?

²⁴Kuka antoi ryöstäjälle Israelin, rosvojen armoille Jaakobin suvun? Eikö itse Herra, hän, jota vastaan olemme rikkoneet? Kukaan ei tahtonut kulkea hänen teitään, ei noudattaa hänen lakiaan.

²⁵Han udgød over det Harme, sin Vrede og Krigens Vælde; den luede om det, det ænsed det ej, den sved det, det tog sig det ikke til Hjerte.

²⁵Niin Herra valoi heidän päälleen vihansa hehkun, ankaran sodan. Joka puolelta se paahtoi heitä, mutta opikseen he eivät ottaneet, se poltti heitä, mutta mitään he eivät tajunneet.