¹Og HERREN sagde til mig: "Tag dig en stor Tavle og skriv derpå med Menneskeskrift: Hurtigt-Bytte, Hastigt-Rov!,

¹Herra sanoi minulle: "Ota iso sinettikivi ja kaiverra siihen selvin kirjainmerkein: 'Maher-Salal- Has-Bas.'"

²Og tag mig pålidelige Vidner, Præsten Urija og Zekarja, Jeberekjahus Søn!"

²Minä kutsuin todistajiksi luotettavat miehet, pappi Urian ja Sakarjan, Jeberekjan pojan.

³Og jeg nærmede mig Profetinden, og hun blev frugtsommelig og fødte en Søn. Så sagde HERREN til mig: "Kald ham Hurtigt-Bytte, Hastigt-Rov!

³Ja minä lähestyin vaimoani, ja hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Herra sanoi minulle: "Anna hänelle nimeksi Maher-Salal-Has-Bas,

⁴Thi før Drengen kan sige Fader og Moder, skal Rigdommene fra Damaskus og Byttet fra Samaria bringes til Assyrerkongen!"

⁴sillä ennen kuin tämä lapsi on oppinut sanomaan 'isä' ja 'äiti', viedään Damaskoksen aarteet ja Samarian ryöstösaalis Assyrian kuninkaan jalkojen juureen."

⁵Fremdeles sagde HERREN til mig:

⁵Taas Herra puhui minulle. Hän sanoi:

⁶Eftersom dette Folk lader hånt om Siloas sagte rindende Vande i Angst for Bezin og Remaljas Søn,

⁶-- Koska tämä kansa pitää halpana hiljaa virtaavia Siloan vesiä ja sen tähden säikkyy Resiniä ja Remaljan poikaa,

⁷se, så lader Herren Flodens Vande, de vældige, store, oversvømme dem, Assyrerkongen og al hans Herlighed; over alle sine Bredder skal den gå, trænge ud over alle sine Diger,

⁷minä, Herra, nostatan ylitsenne vyörymään Suuren virran väkevät vedet: Assyrian kuninkaan ja hänen mahtinsa. Se virta paisuu yli äyräittensä, se karkaa uomistaan kaikkialla,

⁸styrte ind i Juda, skylle over, vælte frem og nå til Halsen; og dens udbredte Vinger skal fylde dit Land, så vidt det når Immanuel!

⁸Juudankin se saavuttaa, kuohuen se tulvii yli, kohoaa kaulaan saakka. Se levittää siipensä äärestä ääreen yli sinun maasi, Immanuel.

⁹I Folkeslag, mærk jer det med Rædsel, lyt til, alle fjerne Lande: Rust jer, I skal ræddes, rust jer, I skal ræddes.

⁹Kohottakaa sotahuuto, kansat, pian joudutte kauhun valtaan! Kuulkaa, te maan äärten asukkaat, pukeutukaa taisteluvarusteisiin, pian joudutte kauhun valtaan! Niin, pukeutukaa taisteluvarusteisiin, te joudutte kauhun valtaan!

¹⁰Læg Råd op, det skal dog briste, gør Aftale, det slår dog fejl, thi - Immanuel!

¹⁰Tehkää suunnitelma! Se raukeaa. Neuvotelkaa! Ei se hyödytä. Meidän kanssamme on Jumala!

¹¹Thi så sagde HERREN til mig, da hans Hånd greb mig med Vælde, og han advarede mig mod at vandre på dette Folks Vej:

¹¹Tämän Herra puhui minulle. Lujalla kädellä hän veti minut pois siltä tieltä, jota tämä kansa kulkee. Herra sanoi:

¹²Kald ikke alt Sammensværgelse, hvad dette Folk kalder Sammensværgelse, frygt ikke, hvad det frygter, og ræddes ikke!

¹²-- Älkää sitä kutsuko salaliitoksi, mitä tämä kansa salaliitoksi kutsuu. Älkää vavisko, älkää sitä pelätkö, mitä se pelkää.

¹³Hærskarers HERRE, ham skal I holde hellig, han skal være eders Frygt, han skal være eders Rædsel.

¹³Pitäkää te Herra Sebaot pyhänä, pelätkää vain häntä, vaviskaa hänen edessään.

¹⁴Han bliver en Helligdom, en Anstødssten og en Klippe til Fald for begge Israels Huse og en Snare og et Fangegarn for Jerusalems Indbyggere,

¹⁴Hänestä on tuleva solmu ja este, kompastuskivi, kallionlohkare Israelin kahden kuningashuoneen tielle, Jerusalemin asukkaille loukku ja ansa.

¹⁵og mange iblandt dem skal snuble, falde og kvæstes, fanges og bindes.

¹⁵Monet heistä kompastuvat, syöksyvät nurin niskoin, loukkaantuvat, tarttuvat ansaan, jäävät kiinni.

¹⁶Bind Vidnesbyrdet til og sæt Segl for Læren i mine disciples Sind!

¹⁶-- Kierrä kiinni käärö, se jääköön todisteeksi, sinetöi tämä opetus oppilaitteni keskellä.

¹⁷Jeg bier på HERREN, han, som dølger sit Åsyn for Jakobs Hus, til ham står mit Håb:

¹⁷Minä jään odottamaan Herraa, joka kätkee kasvonsa Jaakobin suvulta, häneen minä panen toivoni.

¹⁸Se, jeg og de Børn, HERREN gav mig, er Varsler og Tegn i Israel fra Hærskarers HERRE, som bor på Zions Bjerg.

¹⁸Minä ja nämä lapset, jotka Herra on minulle antanut, me olemme tässä, enteinä ja merkkeinä Israelille, Herran Sebaotin merkkeinä -- hänen, jonka asuinpaikka on Siionin vuori.

¹⁹Og siger de til eder: "Søg Genfærdene og Ånderne, som hvisker og mumler!" skal et Folk ikke søge sin Gud, skal man søge de døde for de levende?

¹⁹Te kuulette sanottavan: "Tiedustelkaa neuvoa vainajahengiltä, kysykää tietäjiltä, jotka supisevat ja mumisevat." Mutta Jumalaltaanhan kansan on neuvonsa pyydettävä! Miksi sen pitäisi kysyä kuolleilta neuvoa elävien asiassa?

²⁰Nej! Til Læren og Vidnesbyrdet! Således skal visselig de komme til at tale, som nu er uden Morgenrøde.

²⁰Siis esiin todistekäärö, sinetöity opetus! Turhia sanoja puhuu tämä kansa, jolle päivä ei enää koita.

²¹Han skal vanke om i Landet, trykket og hungrig. Og når han hungrer, skal han blive rasende og bande sin Konge og sin Gud. Vender han sig til det høje,

²¹Se joutuu kuljeksimaan tässä maassa ahdistettuna ja nälkäisenä. Nälän yltyessä se ärtyy ja kiroaa kuninkaansa ja Jumalansa ja kääntää katseensa taivaalle

²²eller skuer han ud over Jorden, se da er der Trængsel og Mørke, knugende Mulm; i Bælgmørke er han stødt ud.

²²ja taas maahan, mutta näkee kaikkialla vain vaivaa ja pimeyttä, ahdistusta vailla valonkajoa, synkkyyttä ilman valonsädettä.