1Men engang skal der ikke længer være Mørke i det Land, hvor der nu er Trængsel; i Fortiden bragte han Skændsel over Zebulons og Naftalis Land, Men i Fremtiden bringer han Ære over Vejen langs Søen, Landet hinsides Jordan, Hedningernes Kreds.
1(H8:23)Ei valo kajasta sille, joka on ahdingossa. Aikoinaan Herra vei kunnian Sebulonin ja Naftalin mailta. Mutta kerran hän taas palauttaa kunniaan Meren tien, Jordanin takaisen maan ja muukalaisten Galilean.
2Det Folk, som vandrer i Mørke, skal skue så stort et Lys; Lys stråler frem over dem, som bor i Mulmets Land.
2(H9:1)Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.
3Du gør Fryden mangfoldig, Glæden stor, de glædes for dit Åsyn, som man glædes i Høst, ret som man jubler, når Bytte deles.
3(H9:2)Sinä teet runsaaksi riemun, annat suuren ilon. He iloitsevat sinun edessäsi niin kuin elonkorjuun aikana iloitaan, niin kuin saaliinjaossa riemuitaan.
4Thi dets tunge Åg og Stokken til dets Ryg, dets Drivers Kæp, har du brudt som på Midjans Dag;
4(H9:3)Ikeen, joka painaa heidän hartioitaan, valjaat, jotka painavat olkapäitä, ja heidän käskijänsä sauvan sinä murskaat, niin kuin murskasit Midianin vallan.
5ja, hver en Støvle, der tramper i Striden, og Kappen, der søles i Blod, skal brændes og ende som Luernes Rov.
5(H9:4)Ja kaikki taistelukenttiä tallanneet saappaat, kaikki veren tahrimat vaatteet poltetaan, ne joutuvat tulen ruoaksi.
6Thi et Barn er født os, en Søn er os givet, på hans Skulder skal Herredømmet hvile; og hans Navn skal være: Underfuld Rådgiver, Vældig Gud, Evigheds Fader, Fredsfyrste.
6(H9:5)Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.
7Stort bliver Herredømmet, endeløs Freden over Davids Trone og over hans Rige, at det må grundes og fæstnes ved Ret og Retfærd fra nu og til evig Tid. Hærskarers HERREs Nidkærhed gør det.
7(H9:6)Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan. Oikeus ja vanhurskaus on sen perustus ja tuki nyt ja aina. Tämän saa aikaan Herran Sebaotin pyhä kiivaus.
8Et Ord sender Herren mod Jakob, i Israel slår det ned;
8(H9:7)Herra lähetti sanan Jaakobille, tuomion sanan Israelille.
9alt Folket får det at kende, Efraim og Samarias Borgere. Thi de siger i Hovmod og Hjertets Stolthed:
9(H9:8)Koko kansa sai nähdä sen todeksi, niin Efraim kuin Samarian asukkaat, jotka ylpeinä uhmaten sanoivat:
10"Teglsten faldt, vi bygger med Kvader, Morbærtræer blev fældet, vi får Cedre i Stedet!"
10(H9:9)"Savitiiliseinät ovat sortuneet, me rakennamme hakatuista kivistä! Sykomoripuiset tukipölkyt on pirstottu, nyt tuodaan tilalle setripalkkeja!"
11Da rejser HERREN dets Uvenner mod det og ægger dets Fjender op,
11(H9:10)Herra valoi rohkeutta Israelin vastustajiin ja yllytti sen vihollisia:
12Syrerne forfra, Filisterne bagfra, de æder Israel med opspilet Gab. Men trods alt har hans Vrede ej lagt sig, hans Hånd er fremdeles rakt ud.
12(H9:11)Syyriaa idässä, Filisteaa lännessä. Ahnaasti ne haukkasivat Israelia, suun täydeltä. Vieläkään ei väistynyt hänen vihansa, hänen kätensä on yhä koholla, valmiina lyömään.
13Men til ham, der slår det, vender Folket ej om, de, søger ej Hærskarers HERRE.
13(H9:12)Kansa ei palannut kurittajansa luo eikä turvautunut Herraan Sebaotiin.
14Da hugger HERREN Hoved og Hale af Israel, Palme og Siv på en eneste Dag.
14(H9:13)Niin Herra leikkasi Israelilta pään ja hännän, leikkasi palmunlatvan ja kaislanvarret samana päivänä:
15Den ældste og agtede er Hoved, Løgnprofeten er Hale.
15(H9:14)vanhimmat ja ylimykset -- siinä on pää, profeetat, nuo valheopettajat -- siinä on häntä.
16De ledende i dette Folk leder vild, og de, der ledes, opsluges.
16(H9:15)Sillä johtajat olivat johtaneet kansan harhaan ja saattaneet johdettavansa sekasortoon ja hämminkiin.
17Derfor glædes ej Herren ved dets unge Mænd, har ej Medynk med dets faderløse og Enker. Thi alle er Niddinger og Ugerningsmænd, og hver en Mund taler Dårskab. Men trods alt har hans Vrede ej lagt sig, hans Hånd er fremdeles rakt ud.
17(H9:16)Niinpä Herra ei säästänyt tämän kansan nuorukaisia eikä armahtanut sen orpoja ja leskiä, sillä ilkeitä ja pahoja he ovat, koko kansa, jokainen suu puhuu herjasanoja. Vieläkään ei väistynyt Herran viha, hänen kätensä on yhä koholla, valmiina lyömään.
18Thi Gudløshed brænder som Ild, fortærer Torn og Tidsel, sætter Ild på det tætte Krat, så det hvirvler op i Røg.
18(H9:17)Ja niin vääryys palaa liekehtien, niin kuin tuli syö orjantappurat ja ohdakkeet ja sytyttää metsän tiheiköt, niin että ne kieppuvat savupyörteinä ilmaan.
19Ved Hærskarers HERREs Vrede står Landet i Brand, og Folket bliver som Føde for Ilden; de skåner ikke hverandre.
19(H9:18)Maa hehkuu Herran Sebaotin suuttumusta, ja liekit nielevät ihmisiä. Toinen toistaan he eivät armahda,
20Man snapper til højre og hungrer, æder om sig til venstre og mættes dog ej. Hver æder sin Næstes Kød,
20(H9:19)he syövät oikealta ja jäävät nälkäisiksi, ahmivat vasemmalta eivätkä tule kylläisiksi, kukin syö oman käsivartensa lihaa,
21Manasse Efraim, Efraim Manasse, og de overfalder Juda sammen. Men trods alt har hans Vrede ej lagt sig, hans Hånd er fremdeles rakt ud.
21(H9:20)Manasse Efraimia, Efraim Manassea, ja molemmat yhdessä käyvät Juudan kimppuun. Vieläkään ei väistynyt Herran viha, hänen kätensä on yhä koholla, valmiina lyömään.