¹Optegnet er Judas Synd med med griffel af jern, med Diamantspids ristet i deres Hjertes Tavle og på deres Altres Horn,

¹"Juudan asukkaiden synti on kirjoitettu rautapiirtimellä, kaiverrettu timanttikärjellä heidän sydämensä tauluun ja heidän alttariensa sarviin.

²når Sønnerne kommner deres Altre og Asjerer i Hu, på alle grønne Træer, på de høje Steder,

²Niin heidän lapsensakin muistavat nämä alttarit ja asera-paalut, joita on vihreiden puiden katveessa, korkeilla kukkuloilla

³på Bjergene på Marken. Din Rigdom, alle dine Skatte giver jeg hen til Rov til Løn for din Synd, så langt dine Grænser når.

³ja asumattomilla vuorilla. Minä annan ryöstäjien käsiin kaikki sinun tavarasi ja aarteesi, myös uhrikukkulasi. Tämä on rangaistus synneistä, joita olet tehnyt kaikkialla tässä maassa.

⁴Din Hånd må slippe din Arvelod, den, jeg gav dig. Jeg lader dig, trælle for Fjender i et ukendt Land, thi Ild luer op i min Vrede, den brænder evigt.

⁴Sinun täytyy luopua perinnöstäsi, jonka annoin sinulle, ja minä vien sinut vihollistesi orjaksi maahan, jota et tunne. Sinä olet sytyttänyt vihani tulen, sen liekki palaa sammumatta."

⁵Så siger HERREN: Forbandet være den Mand, som stoler på Mennesker, og som holder Kød for sin Arm, hvis Hjerte viger fra HERREN.

⁵Näin sanoo Herra: -- Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin, katoavaisten ihmisten voimaan, mies, jonka sydän luopuu Herrasta!

⁶Han bliver som Ødemarkens Ene og får ej Lykke at se; han bor i glødende Ørk, i Saltland, hvor ingen fæster Bo.

⁶Hän on kuin piikkipensas, joka yksin kituu aavikolla, kasvaa kivierämaassa, suolaisella kamaralla, missä kukaan ei asu.

⁷Velsignet være den Mand, som stoler på HERREN, og hvis Tillid HERREN er.

⁷Siunattu on se mies, joka luottaa Herraan ja panee turvansa häneen!

⁸Han bliver somn et Træ, der er plantet ved Vand, og strækker sine Rødder til Bækken, ej ængstes, når Heden komnmer, hvis Løv er frodig grønt, som ej ængstes i Tørkens År eller ophører med at bære Frugt.

⁸Hän on kuin puron partaalle istutettu puu, joka kurottaa juurensa veteen. Ei se pelkää helteen tuloa, sen lehvät pysyvät aina vihreinä. Vaikka tulee kuiva vuosi, ei sillä ole mitään hätää, silloinkin se kantaa hedelmää.

⁹Hjertet er svigefuldt fremfor alt, det er sygt, hvo kender det?

⁹Petollinen on ihmissydän, paha ja parantumaton vailla vertaa! Kuka sen tuntee?

¹⁰Jeg, HERREN, jeg ransager Hjerte og prøver Nyrer for at gengælde hver hans Færd, hans Gerningers Frugt.

¹⁰Minä, Herra, tutkin sydämet, tiedän salaisimmatkin ajatukset. Minä annan kullekin sen mukaan, miten hän elää ja millaisia ovat hänen tekojensa hedelmät.

¹¹Som en Agerhømme på Æg, den ikke har lagt, er den, der vinder Rigdom med Uret; han må slippe den i Dagenes Hælvt og slår ved sin Død som en Dåre.

¹¹Joka vääryydellä hankkii omaisuutta, on kuin peltopyy, joka hautoo vieraan linnun munia. Jo voimiensa päivinä hän menettää kaiken, ja lopulta hän on pelkkä narri.

¹²En Herlighedstrone, en urgammel Høj er vor Helligdoms Sted.

¹²-- Kunnian valtaistuin, korkealle korotettu alusta asti, on meidän pyhäkkömme paikka.

¹³HERRE, du Israels Håb, enhver, der forlader dig, får Skam; de, der falder fra dig, skal udryddes af Landet, thi HERREN, er Kilden med levende Vand, forlod de.

¹³Herra, sinä olet Israelin toivo! Kaikki, jotka hylkäävät sinut, saavat onnettoman lopun, jotka luopuvat sinusta, häviävät kuin tomuun kirjoitetut nimet. Sillä he ovat hylänneet Herran, elävän veden lähteen.

¹⁴Læg mig, HERRE, så jeg læges, frels du mig, så jeg frelses, thi du er min Ros.

¹⁴Paranna sinä minut, Herra, niin minä paranen. Auta minua, niin minä saan avun. Sinua yksin minä ylistän!

¹⁵Se, de andre siger til mig: "Hvor er HERRENs Ord? Lad det konmme!"

¹⁵Ihmiset kysyvät minulta ilkkuen: "Miksei Herran sana käy toteen? Missä se tuho viipyy?"

¹⁶Jeg vægred mig ej ved at være Hyrde i dit Spor", begæred ej heller Ulykkens Dag, du ved det; hvad der udgik fra mine Læber, er for dit Åsyn.

¹⁶Sinä, Herra, tiedät, etten ole pakoillut paimenen tehtävää, jonka minulle annoit. En minä ole toivonut tuhon päivää. Sinä tiedät kyllä kaiken, mitä olen julistanut.

¹⁷Bliv ikke en Rædsel for mig, du min Tilflugt på Ullykkens Dag.

¹⁷Älä täytä minua kauhulla! Sinä olet ainoa turvani, kun onnettomuuden päivä tulee.

¹⁸Lad Forfølgerne beskæmmes, lad ej mig beskæmmes, lad dem forfærdes, lad ej mig forfærdes; send over dem Ulykkens Dag, knus dem og gentag Slaget!

¹⁸Saakoot onnettoman lopun ne, jotka minua vainoavat, mutta säästä minut! Anna heidän joutua kauhun valtaan, älä minun! Tuo heille onnettomuuden päivä, tuhoa heidät, tuhoa perin pohjin!

¹⁹Således sagde HERREN til mig: Gå hen og stil dig i Folkets Sønners Port, ad hvilken Judas Konger går ind og ud, og i alle Jerusalemns Porte

¹⁹Herra sanoi minulle: "Mene seisomaan Kansanportille, jonka kautta Juudan kuninkaat kulkevat, ja käy kaikilla muillakin Jerusalemin porteilla.

²⁰og sig til dem: Hør HERRENS Ord, I Judas Konger og hele Juda og alle Jerusalems Borgere, som går ind ad disse Porte!

²⁰Sano näin: Kuulkaa, mitä Herra sanoo teille, te Juudan kuninkaat ja Juudan ja Jerusalemin asukkaat, jotka kuljette näistä porteista!

²¹Så siger HERREN: Vogt eder for eders Sjæles Skyld, at I ikke bærer Byrder ind gennem Jerusalems Porte på Sabbatsdagen!

²¹Herra puhuu näin: Jos tahdotte elää, pitäkää huoli siitä, ettette kanna sapattina mitään kantamusta ettekä tuo mitään sisään Jerusalemin porteista!

²²Bring ingen Byrde ud af eders Huse på Sabbatsdagen og gør intet Arbejde, men hold Sabbalsdagen hellig, som jeg bød eders Fædre.

²²Älkää viekö sapatinpäivänä mitään ulos taloistanne älkääkä tehkö mitään työtä. Pyhittäkää sapatti, niin kuin minä käskin teidän isienne tehdä.

²³De hørte ikke og bøjede ikke deres Øre, men gjorde Nakken stiv for ikke at høre eller tage ved Lære.

²³Mutta isänne eivät kuunnelleet minua, eivät ottaneet kuuleviin korviinsa, mitä minä sanoin. He olivat uppiniskaisia, eivät totelleet minua eivätkä ottaneet mitään opikseen.

²⁴Men hvis I hører mig, lyder det fra HERREN, så I ikke bringer nogen Byrde ind gennem denne Bys Porte på Sabbatsdagen, men holder den hellig og ikke gør noget Arbejde på den,

²⁴"Jos te nyt kuulette minua, sanoo Herra -- jos ette tuo sapatinpäivänä mitään kantamusta sisään tämän kaupungin porteista ettekä tee mitään työtä, vaan pyhitätte sapatin --

²⁵så skal Konger og Fyrster, som sidder på Davids Trone, drage ind ad denne Bys Porte med Vogne og Heste, de og deres Fyrster, Judas Mænd og Jerusalems Borgere, og denne By skal stå til evig Tid.

²⁵niin näistä porteista kulkee hoviväkensä kanssa kuninkaita, jotka ajavat vaunuilla ja hevosilla ja jotka istuvat Daavidin valtaistuimella. Myös Juudan ja Jerusalemin asukkaat tulevat, ja tämä kaupunki on aina oleva asuttu.

²⁶Og fra Judas Byer, fra Jerusalems Omegn, fra Benjamins Land, fra Lavlandet, Bjergene og Sydlandet skal man komme og bringe Brændoffer, Slagtoffer, Afgrødeoffer og Røgelse og Takoffer til HERRENs Hus.

²⁶He tulevat Juudan kaupungeista ja Jerusalemin ympäristöstä, Benjaminin maasta, läntisiltä kukkuloilta, vuorilta ja Negevistä ja tuovat Herran temppeliin polttouhreja, teurasuhreja, ruokauhreja ja suitsuketta, tuovat hänelle myös kiitosuhrinsa.

²⁷Men hvis I ikke hører mit Ord om at holde Sabbatsdagen hellig og om ikke at bære nogen Byrde ind gennem Jerusalems Porte på Sabbatsdagen, så sætter jeg Ild på dets Porle, og den skal fortære Jerusalems Paladser uden at slukkes.

²⁷Mutta jos te ette kuule minua ettekä pyhitä sapattia vaan tuotte kantamuksia sisään Jerusalemin porteista, minä sytytän tuleen sen portit. Tuli tuhoaa Jerusalemin palatsit, eikä kukaan voi sitä sammuttaa."