¹Hvorfor har ej den Almægtige opsparet Tider, hvi får de, som kender ham, ikke hans Dage at se?

¹Minkä tähden vain Kaikkivaltias tietää tilinteon hetket, miksi ne ovat salaisuus niille, jotka tuntevat hänet?

²De onde flytter Markskel, ranede Hjorde har de på Græs.

²Jumalattomat siirtävät rajakiviä, ryöstävät karjaa, laiduntavat sitä kuin omaansa.

³faderløses Æsel fører de bort, tager Enkens Okse som Borgen:

³He vievät mukanaan orvon ainoan aasin ja ottavat pantiksi lesken härän.

⁴de trænger de fattige af Vejen. Landets arme må alle skjule sig.

⁴He sysäävät tieltään köyhät ja heikot. Kaikki vähäväkiset pakoilevat heitä.

⁵Som vilde Æsler i Ørkenen går de ud til deres Gerning søgende efter Næring; Steppen er Brød for Børnene.

⁵Kuin autiomaan villiaasit maan köyhät kulkevat arolla. He etsivät syötävää, ruokaa lapsilleen.

⁶De høster på Marken om Natten, i Rigmandens Vingård sanker de efter.

⁶He kokoavat tähteitä pelloilta, keräävät jumalattoman viinitarhasta jäljelle jääneitä rypäleitä.

⁷Om Natten ligger de nøgne, uden Klæder, uden Tæppe i Hulden.

⁷He yöpyvät alasti, ilman vaatetta, ei heillä ole peitettä kylmää vastaan.

⁸De vædes af Bjergenes Regnskyl, klamrer sig af Mangel på Ly til Klippen.

⁸He kastuvat, kun vuorilta tulee sade, suojattomina he painautuvat kalliota vasten.

⁹- Man river den faderløse fra Brystet, tager den armes Barn som Borgen.

⁹Orpo riistetään äitinsä rinnoilta, köyhältä otetaan lapsi velan pantiksi.

¹⁰Nøgne vandrer de, uden Klæder, sultne bærer de Neg;

¹⁰He kulkevat alasti, ilman vaatetta, nälkäisinä he kantavat isäntien tähkäkuormia,

¹¹mellem Murene presser de Olie. de træder Persen og tørster.

¹¹toisten tarhoissa he puristavat oliiveista öljyä, janon piinaamina he polkevat viinikuurnan rypäleitä.

¹²De drives fra By og Hus, og Børnenes Hunger skriger. Men Gud, han ænser ej vrangt.

¹²Kaupungissa miehet valittavat, haavoittuneet huutavat apua, mutta Jumala ei rukousta kuule.

¹³Andre hører til Lysets Fjender, de kender ikke hans Veje og holder sig ej på hans Stier:

¹³Pimeyden miehet kapinoivat valoa vastaan. He eivät tunne valon teitä, valon polkuja he eivät kulje.

¹⁴Før det lysner, står Morderen op, han myrder arm og fattig; om Natten sniger Tyven sig om;

¹⁴Murhamies nousee ennen aamun valkenemista ja surmaa köyhän poloisen. Yön pimeydessä hän liikkuu kuin varas.

¹⁵Horkarlens Øje lurer på Skumring, han tænker: "Intet Øje kan se mig!" og skjuler sit Ansigt under en Maske.

¹⁵Avionrikkoja odottaa illan hämärää, ajattelee: "Ei kukaan minua näe", mutta peittää vielä viitalla kasvonsa.

¹⁶I Mørke bryder de ind i Huse, de lukker sig inde om Dagen, thi ingen af dem vil vide af Lys.

¹⁶Murtovaras tunkeutuu taloon yön pimeinä hetkinä, päivän hän pysyttelee tarkoin näkymättömissä. Valoa hän ei voi sietää.

¹⁷For dem er Mørket Morgen, thide er kendt med Mørkets Rædsler.

¹⁷Heille kaikille yön tulo on kuin aamun koitto. Pimeyden kauhut eivät heitä pelota.

¹⁸Over Vandfladen jages han hen, hans Arvelod i Landet forbandes, han færdes ikke på Vejen til Vingården.

¹⁸Jumalaton on kuin lastu, jonka virta vie. Hänen peltoaan kohtaa kirous, enää ei kukaan mene hänen viinitarhaansa.

¹⁹Som Tørke og Hede tager Snevand, så Dødsriget dem, der har syndet.

¹⁹Helteessä halkeillut maa nielee kevään vedet, tuonela sen, joka on tehnyt syntiä.

²⁰Han er glemt på sin Hjemstavns Torv, hans Storhed kommes ej mer i Hu, Uretten knækkes som Træet.

²⁰Hänen oma äitinsä unohtaa hänet. Madot syövät hänet olemattomiin. Kukaan ei enää häntä muista. Kuin puu, niin vääryys murtuu.

²¹Han var ond mod den golde, der ikke fødte, mod Enken gjorde han ikke vel;

²¹Hän kohteli pahoin lapsetonta, turvatonta naista, leskeä hän ei auttanut!

²²dem, det gik skævt, rev han bort i sin Vælde. Han står op og er ikke tryg på sit Liv,

²²Voimassaan Jumala tempaa pois mahtavatkin miehet. Kun hän nousee, ei kukaan ole turvassa.

²³han styrtes uden Håb og Støtte, og på hans Veje er idel Nød.

²³Hän suojelee heitä, antaa heidän uskoa, että he ovat turvassa, mutta hänen katseensa seuraa heidän askeliaan.

²⁴Hans Storhed er stakket, så er han ej mer, han bøjes og skrumper ind som Melde og skæres af som Aksenes Top.

²⁴Hetkeksi he nousevat korkealle, sitten heitä ei enää ole. He kyyristyvät, mutta pois heidät temmataan niin kuin kaikki temmataan. Kuin tähkäpäät heidät leikataan pois.

²⁵Og hvis ikke - hvo gør mig til Løgner, hvo gør mine Ord til intet?

²⁵Totisesti, näin on asia. Kuka osoittaa minut valehtelijaksi ja sanani vääriksi?