¹Så tog Job til Orde og svarede:

¹Nyt Job sanoi:

²"Også i Dag er der Trods i min Klage, tungt ligger hans Hånd på mit Suk!

²-- Tänäkin päivänä ajatukseni nousevat kapinaan. Murehtiminen vie minulta voimat.

³Ak, vidste jeg Vej til at finde ham, kunde jeg nå hans Trone!

³Kunpa tietäisin, mistä hänet voin löytää ja miten pääsen sinne, missä hän asuu!

⁴Da vilde jeg udrede Sagen for ham og fylde min Mund med Beviser,

⁴Minä esittäisin hänelle asiani ja toisin julki kaikki todisteeni.

⁵vide, hvad Svar han gav mig, skønne, hvad han sagde til mig!

⁵Niin saisin kuulla, mitä hän minulle vastaa, ja saisin tietää, mitä hän tahtoo minulle sanoa.

⁶Mon han da satte sin Almagt imod mig? Nej, visselig agted han på mig;

⁶Käräjöisikö hän kanssani valtiaan voimalla? Ei, hän kuuntelisi minua.

⁷da gik en oprigtig i Rette med ham, og jeg bjærged for evigt min Ret.

⁷Hänen vastapuolenaan seisoisi nuhteeton mies, ja tuomarini vapauttaisi minut syytteestä lopullisesti.

⁸Men går jeg mod Øst, da er han der ikke, mod Vest, jeg mærker ej til ham;

⁸Jos minä menen itään, ei hän ole siellä, jos länteen -- ei merkkiäkään hänestä!

⁹jeg søger i Nord og ser ham ikke, drejer mod Syd og øjner ham ej.

⁹Jos menen pohjoiseen, en saa häntä silmiini, jos etelään -- en näe häntä!

¹⁰Thi han kender min Vej og min Vandel, som Guld går jeg frem af hans Prøve.

¹⁰Hän tietää kyllä, millainen on ollut minun vaellukseni. Koetelkoon minua niin kuin tulessa kultaa -- minä kestän.

¹¹Min Fod har holdt fast ved hans Spor, hans Vej har jeg fulgt, veg ikke derfra,

¹¹Hänen jalanjälkiinsä olen sovittanut askeleni, hänen tietään olen seurannut. En ole siltä poikennut.

¹²fra hans Læbers Bud er jeg ikke veget, hans Ord har jeg gemt i mit Bryst.

¹²Hänen sanansa käskyjä minä tottelen, minä pidän ne aina silmieni edessä.

¹³Men han gjorde sit Valg, hvem hindrer ham Han udfører, hvad hans Sjæl attrår.

¹³Kun Jumala jotakin päättää, kuka voisi sen muuttaa? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.

¹⁴Thi han fuldbyrder, hvad han bestemte, og af sligt har han meget for.

¹⁴Hän panee toimeen sen minkä on minulle määrännyt, eikä sitä ole vähän.

¹⁵Derfor forfærdes jeg for ham og gruer ved Tanken om ham.

¹⁵Siksi minä pelästyn, kun hänet näen, kun ajattelenkin häntä, minä vapisen kauhusta.

¹⁶Ja, Gud har nedbrudt mit Mod, forfærdet mig har den Almægtige;

¹⁶Jumala on lannistanut rohkeuteni, minä kauhistun Kaikkivaltiasta.

¹⁷thi jeg går til i Mørket, mit Åsyn dækkes af Mulm.

¹⁷Mutta pimeyskään ei saa minua vaikenemaan, ei, vaikka se peittää edestäni kaiken.