1Så tog Job til Orde og svarede:
1Nyt sanoi Job:
2"Hvor har du dog hjulpet ham, den afmægtige, støttet den kraftløse Arm!
2-- Hyvinpä olet auttanut voimansa kadottanutta, ojentanut kätesi tukea tarvitsevalle!
3Hvor har du dog rådet ham, den uvise, kundgjort en Fylde af Visdom!
3Miten oletkaan neuvonut neuvotonta, opettanut hänelle viisautta ja ymmärrystä!
4Hvem hjalp dig med at få Ordene frem, hvis Ånd mon der talte af dig?
4Kuka on sinulle antanut nämä sanat, kenen henki sinussa vaikuttaa?
5Skyggerne skælver af Angst, de, som bor under Vandene;
5Vainajien henget vapisevat syvyyden vesien alla, syvyyden joukkojen alla,
6blottet er Dødsriget for ham, Afgrunden uden Dække.
6sillä Jumalan edessä tuonela on alasti, syvyyden kuilua ei häneltä mikään peitä.
7Han udspænder Norden over det tomme, ophænger Jorden på intet;
7Tyhjyyden päälle hän on levittänyt taivaan, olemattoman varaan hän on ripustanut maan.
8Vandet binder han i sine Skyer, og Skylaget brister ikke derunder;
8Hän käärii veden pilviin, eivätkä pilvet repeä sen painosta.
9han fæstner sin Trones Hjørner og breder sit Skylag derover;
9Hän peittää näkyvistä valtaistuimensa, levittää pilvensä sen eteen.
10han drog en Kreds over Vandene, der, hvor Lys og Mørke skilles.
10Hän on piirtänyt rajaksi veteen taivaanrannan, sinne, missä valo ja pimeys kohtaavat.
11Himlens Støtter vakler, de gribes af Angst ved hans Trusel;
11Taivaan peruspylväät vavahtelevat pelosta, kun hän ärjyy.
12med Vælde bragte han Havet til Ro og knuste Rahab med Kløgt;
12Voimallaan hän on taltuttanut meren, taidollaan hän on murskannut itsensä Rahabin.
13ved hans Ånde klarede Himlen op hans Hånd gennembored den flygtende Slange.
13Henkäyksellään hän pyyhkäisee taivaan kirkkaaksi, hänen kätensä lävistää kiitävän käärmeen.
14Se, det er kun Omridset af hans Vej, hvad hører vi andet end Hvisken? Hans Vældes Torden, hvo fatter vel den?
14Mutta kaikki tämä antaa vain aavistuksen hänen mahdistaan, me kuulemme hänestä vain hiljaisen kuiskauksen. Kuka voisi tajuta hänen koko mahtinsa pauhun?