¹Job vedblev at fremsætte sit Tankesprog:

¹Job jatkoi puhettaan:

²"Så sandt Gud lever, som satte min Ret til Side, den Almægtige, som gjorde mig mod i Hu:

²-- Niin totta kuin Jumala, Kaikkivaltias, elää, hän, joka on kohdellut minua väärin ja katkeroittanut elämäni:

³Så længe jeg drager Ånde og har Guds Ånde i Næsen,

³niin kauan kuin henkeni on tallella, niin kauan kuin sieraimissani liikkuu Jumalan henkäys,

⁴skal mine Læber ej tale Uret, min Tunge ej fare med Svig!

⁴minun suuni ei totisesti puhu vääryyttä eivätkä huuleni kuiskaile petosta!

⁵Langt være det fra mig at give jer Ret; til jeg udånder, opgiver jeg ikke min Uskyld.

⁵Ei! Ikinä en myönnä, että te olisitte oikeassa! Puolustan syyttömyyttäni vaikka kuolemaan saakka.

⁶Jeg hævder min Ret, jeg slipper den ikke, ingen af mine Dage piner mit Sind.

⁶Minä olen oikeassa. Siitä en luovu, en tingi. Omatuntoni ei minua syytä, ei mistään, mitä elämäni päivinä olen tehnyt.

⁷Som den gudløse gå det min Fjende, min Modstander som den lovløse!

⁷Käyköön vihollisilleni niin kuin käy pahantekijöille, käyköön vastustajilleni niin kuin käy rikollisille!

⁸Thi hvad er den vanhelliges Håb, når Gud bortskærer og kræver hans Sjæl?

⁸Mitä toivoa on Jumalasta luopuneella, kun hänen elämänsä päättyy, kun Jumala ottaa hänen elämänsä pois?

⁹Hører mon Gud hans Skrig, når Angst kommer over ham?

⁹Ei Jumala kuule hänen huutoaan, kun hän on ahdingossa.

¹⁰Mon han kan fryde sig over den Almægtige, føjer han ham, når han påkalder ham?

¹⁰Ei hän voi riemuita Kaikkivaltiaasta, ei vapaasti kääntyä Jumalan puoleen!

¹¹Jeg vil lære jer om Guds Hånd, den Almægtiges Tanker dølger jeg ikke;

¹¹Minä kerron teille, miten mahtava on Jumalan voima, kerron, miten Kaikkivaltias toimii.

¹²se, selv har I alle set det, hvi har I så tomme Tanker?

¹²Olettehan kyllä jo kaiken nähneet. Miksi siis puhutte joutavia?

¹³Det er den gudløses Lod fra Gud, Arven, som Voldsmænd får fra den Almægtige:

¹³Tällainen on Jumalasta luopuneen osa, tällaisen palkan Kaikkivaltias maksaa armottomalle miehelle:

¹⁴Vokser hans Sønner, er det for Sværdet, hans Afkom mættes ikke med Brød;

¹⁴Olipa hänellä lapsia miten paljon tahansa, heidän kohtalokseen tulee miekka, hänen lapsenlapsensa näkevät nälkää.

¹⁵de øvrige bringer Pesten i Graven, deres Enker kan ej holde Klage over dem.

¹⁵Eloon jääneet surmaa rutto, lesket eivät saa viettää valittajaisia.

¹⁶Opdynger han Sølv som Støv og samler sig Klæder som Ler

¹⁶Jumalattomalla on hopeaa kuin maan tomua ja vaatteita kuin meren mutaa --

¹⁷han samler, men den retfærdige klæder sig i dem, og Sølvet arver den skyldfri;

¹⁷hän hankkii ne itselleen, mutta vanhurskas ne pukee ylleen, ja hopean jakavat viattomat keskenään.

¹⁸han bygger sit Hus som en Edderkops, som Hytten, en Vogter gør sig;

¹⁸Talo, jonka hän rakentaa, on hatara, kuin seitti tai kuin vartijan maja pellolla.

¹⁹han lægger sig rig, men for sidste ang, han slår Øjnene op, og er det ej mer;

¹⁹Rikkaana miehenä hän menee nukkumaan -- kun hän avaa silmänsä, kaikki on mennyttä.

²⁰Rædsler når ham som Vande, ved Nat river Stormen ham bort;

²⁰Kauhu tavoittaa hänet kuin tulva-aalto, myrskynpyörre tempaa hänet mukaansa yöllä.

²¹løftet af Østenstorm farer han bort, den fejer ham væk fra hans Sted.

²¹Itätuuli riuhtaisee hänet ilmaan, vie hänet pois, sinkoaa hänet oudolle seudulle.

²²Skånselsløst skyder han på ham, i Hast må han fly fra hans Hånd;

²²Säälimättä se riepottelee häntä, turhaan hän pyrkii pakoon.

²³man klapper i Hænderne mod ham og piber ham bort fra hans Sted!

²³Pilkaten se paukuttaa hänelle käsiään ja viheltää viedessään hänet pois.