1Sølvet har jo sit Leje, som renses, sit sted
1Hopealla on lähteensä, kullalla huuhdontapaikkansa.
2Jern hentes op af Jorden, og Sten smeltes om til Kobber.
2Rauta otetaan maan kamarasta, kupari sulatetaan esiin kivestä.
3På Mørket gør man en Ende og ransager indtil de dybeste Kroge Mørkets og Mulmets Sten;
3Ihminen lannistaa pimeyden, hän tutkii kaiken pohjia myöten, tutkii kallion pimeät uumenet.
4man bryder en Skakt under Foden, og glemte, foruden Fodfæste, hænger de svævende fjernt fra Mennesker.
4Kaukana asutuilta seuduilta hän louhii kaivoskuilun. Missä ei ihmisaskel kulje, siellä miehet ahkeroivat köyden varassa riippuen.
5Af Jorden fremvokser Brød, imedens dens Indre omvæltes som af Ild;
5Maasta kasvaa leipä, maan uumenissa myllertää voima kuin tuli.
6i Stenen der sidder Safiren, og der er Guldstøv i den.
6Kallioissa on lasuurikiveä, maan hiekassa kultaa.
7Stien derhen er Rovfuglen ukendt, Falkens Øje udspejder den ikke;
7On tie, jota ei korppikotka näe eikä haarahaukan silmä erota.
8den trædes ikke af stolte Vilddyr, Løven skrider ej frem ad den.
8Sitä eivät astele vuorten pedot eivätkä leijonat kulje sitä pitkin.
9På Flinten lægger man Hånd og omvælter Bjerge fra Roden;
9Ihminen käy käsiksi kovaan kallioon ja kääntää nurin vuoret, perustuksia myöten,
10i Klipperne hugger man Gange, alskens Klenodier skuer Øjet;
10hän louhii tunneleita kallioon, ja niin tulevat maan aarteet ihmissilmien iloksi.
11man tilstopper Strømmenes Kilder og bringer det skjulte for Lyset.
11Virtojen lähteetkin ihminen patoaa, tuo päivänvaloon sen, mitä ei silmä ole nähnyt.
12Men Visdommen - hvor mon den findes, og hvor er Indsigtens Sted?
12Mutta viisaus -- missä se on? Missä asuu ymmärrys?
13Mennesket kender ikke dens Vej, den findes ej i de levendes Land;
13Ihminen ei löydä tietä sen luokse, tästä maailmasta sitä ei voi löytää.
14Dybet siger: "I mig er den ikke!" Havet: "Ej heller hos mig!"
14Syvyydet sanovat: "Ei viisaus ole täällä", ja meri sanoo: "Ei liioin täällä minun luonani."
15Man får den ej for det fineste Guld, for Sølv kan den ikke købes,
15Puhtaalla kullallakaan sitä ei voi ostaa, hopeaa ei punnita sen hinnaksi.
16den opvejes ikke med Ofirguld, med kostelig Sjoham eller Safir;
16Sitä ei voi ostaa Ofirin kullalla, ei kalliilla onykskivillä eikä safiireilla,
17Guld og Glar kan ej måle sig med den, den fås ej i Bytte for gyldne Kar,
17ei kulta, ei kirkkain lasi vedä sille vertaa, kalleimpiinkaan kultamaljoihin sitä ei voi vaihtaa.
18Krystal og Koraller ikke at nævne. At eje Visdom er mere end Perler,
18Koralleista tai kristalleista on turha puhuakaan. Pussillinen viisautta on enemmän kuin kaikki helmet.
19Ætiopiens Topas kan ej måle sig med den, den opvejes ej med det rene Guld.
19Nubian topaasit eivät vedä viisaudelle vertaa, puhtain kulta ei riitä sen maksuksi.
20Men Visdommen - hvor mon den kommer fra, og hvor er Indsigtens Sted?
20Mistä viisaus on lähtöisin? Missä asuu ymmärrys?
21Den er dulgt for alt levendes Øje og skjult for Himmelens Fugle;
21Se on kätkössä, kukaan ei voi sitä nähdä, se on piilossa taivaan linnuiltakin.
22Afgrund og Død må sige: "Vi hørte kun tale derom."
22Kuolema sanoo, tuonela sanoo: "Vain huhu siitä on kulkenut korviimme."
23Gud er kendt med dens Vej, han ved, hvor den har sit Sted;
23Jumala yksin tuntee tien viisauden luo. Hän yksin tietää, missä se asuu.
24thi han skuer til Jordens Ender, alt under Himmelen ser han.
24Hän näkee maan ääriin saakka, hän näkee kaiken, mikä on taivaan alla.
25Dengang han fastsatte Vindens Vægt og målte Vandet med Mål,
25Kun hän antoi tuulelle voiman, kun hän osoitti vesille rajat,
26da han satte en Lov for Regnen, afmærked Tordenskyen dens Vej,
26kun hän sääti määräajat sateelle ja avasi ukkosen jylinälle tien,
27da skued og mønstred han den, han stilled den op og ransaged den.
27silloin hän näki viisauden, punnitsi sen, otti sen palvelukseensa, piti sen kanssa neuvoa.
28Men til Mennesket sagde han: "Se, HERRENs Frygt, det er Visdom, at sky det onde er Indsigt."
28Ihmiselle hän sanoi: "Viisautta on Herran pelko, ymmärrystä se, että karttaa pahaa."