¹Kan du trække Krokodillen op med Krog og binde dens Tunge med Snøre?

¹(H40:25)Voitko sinä koukullasi pyydystää krokotiilin? Pitääkö siimasi sen kielen aloillaan,

²Kan du mon stikke et Siv i dens Snude, bore en Krog igennem dens Kæber?

²(H40:26)sitooko ruokoköytesi sen kidan, lävistääkö atraimesi sen leuan?

³Mon den vil trygle dig længe og give dig gode Ord?

³(H40:27)Rukoileeko se sinulta armoa, yrittääkö se lepytellä sinua?

⁴Mon den vil indgå en Pagt med dig, så du får den til Træl for evigt?

⁴(H40:28)Suostuuko se sinun ehtoihisi, antautuuko se orjaksesi ikiajoiksi?

⁵Han du mon lege med den som en Fugl og tøjre den for dine Pigebørn?

⁵(H40:29)Leikitkö sen kanssa niin kuin linnun kanssa leikitään, annatko sen tyttärillesi narusta talutettavaksi?

⁶Falbyder Fiskerlauget den og stykker den ud mellem Sælgerne?

⁶(H40:30)Käytkö siitä kauppaa toisten pyyntimiesten kanssa, meneekö se paloiteltuna myyntiin kauppiaille?

⁷Mon du kan spække dens Hud med Kroge og med Harpuner dens Hoved?

⁷(H40:31)Isketkö sen kyljen täyteen väkärautoja, lävistätkö harppuunalla sen pään?

⁸Læg dog engang din Hånd på den! Du vil huske den Kamp og gør det ej mer.

⁸(H40:32)Jos mielesi tekee käydä siihen käsiksi, ajattele, millainen kamppailu siitä nousee, ja jätä se rauhaan!

⁹Det Håb vilde blive til Skamme, alene ved Synet lå du der.

⁹(H41:1)Älä kuvittele turhia: sen pelkkä näkeminen paiskaa maahan kenet tahansa.

¹⁰Ingen drister sig til at tirre den, hvem holder Stand imod den?

¹⁰(H41:2)Ei pahinkaan hurjapää ryhdy sitä ärsyttämään. Kuka voisi mitellä sen kanssa voimiaan!

¹¹Hvem møder den og slipper fra det hvem under hele Himlen?

¹¹(H41:3)Kuka siis voisi astua minun eteeni vaatimaan palvelusta palveluksesta? Eikö kaikki taivaan alla ole minun?

¹²Jeg tier ej om dens Lemmer, hvor stærk den er, hvor smukt den er skabt.

¹²(H41:4)Puhun vielä sen jäsenistä, sen voimasta, sen ihmeellisestä rakenteesta.

¹³Hvem har trukket dens Klædning af, trængt ind i dens dobbelte Panser?

¹³(H41:5)Kuka on murtanut sen kaksoispanssarin, kuka on viiltänyt siltä puvun auki?

¹⁴Hvem har åbnet dens Ansigts Døre? Rundt om dens Tænder er Rædsel.

¹⁴(H41:6)Kuka on avannut ammolleen sen kidan? Sen hampaat herättävät kaikissa kauhua.

¹⁵Dens Ryg er Reder af Skjolde, dens Bryst er et Segl af Sten;

¹⁵(H41:7)Sen selkää kattavat panssarikilvet kuin piinkovat sinettirivit.

¹⁶de sidder tæt ved hverandre, Luft kommer ikke ind derimellem;

¹⁶(H41:8)Ne ovat tiiviisti kiinni toinen toisessaan, edes tuuli ei pääse niiden väliin.

¹⁷de hænger fast ved hverandre, uadskilleligt griber de ind i hverandre.

¹⁷(H41:9)Ne niveltyvät toisiinsa kuin liimattuina, koskaan irtoamatta.

¹⁸Dens Nysen fremkalder strålende Lys, som Morgenrødens Øjenlåg er dens Øjne.

¹⁸(H41:10)Kun se aivastaa, näkyy leimahdus. Sen silmät hehkuvat kuin aamuruskon säteet.

¹⁹Ud af dens Gab farer Fakler, Ildgnister spruder der frem.

¹⁹(H41:11)Sen kidasta lyövät lieskat, tulikipunat sinkoilevat ilmaan.

²⁰Em står ud af dens Næsebor som af en ophedet, kogende Kedel.

²⁰(H41:12)Savu suitsuaa sen sieraimista niin kuin tulella kiehuvan padan alta, kun tulta lietsotaan.

²¹Dens Ånde tænder som glødende Kul, Luer står ud af dens Gab.

²¹(H41:13)Sen henkäys sytyttää hiilloksen liekkeihin, tulenlieska iskee sen suusta.

²²Styrken bor på dens Hals, og Angsten hopper foran den.

²²(H41:14)Sen kaula uhkuu voimaa, sen edellä leviää kauhu.

²³Tæt sidder Kødets Knuder, som støbt til Kroppen; de rokkes ikke;

²³(H41:15)Jäntevät ovat sen vatsan lihakset, kovat kuin metalli, eivät ne anna myöten.

²⁴fast som Sten er dens Hjerte støbt, fast som den nederste Møllesten.

²⁴(H41:16)Kiveä on sen sydän, kuin myllyn pohjakivi, liikkumaton ja kova.

²⁵Når den rejser sig, gyser Helte, fra Sans og Samling går de af Skræk.

²⁵(H41:17)Kun se nousee esiin, rohkeimmatkin kauhistuvat ja pakenevat kuohuvasta vedestä.

²⁶Angriberens Sværd holder ikke Stand, ej Kastevåben, Spyd eller Pil.

²⁶(H41:18)Jos siihen osuu miekka, terä murtuu. Ei siihen pysty keihäs, ei nuolenkärki eikä kivi.

²⁷Jern regner den kun for Halm og Kobber for trøsket Træ;

²⁷(H41:19)Pelkkää olkea on sille rauta, kuin lahoa puuta on sille pronssi.

²⁸Buens Søn slår den ikke på Flugt, Slyngens Sten bliver Strå for den,

²⁸(H41:20)Nuoli ei aja sitä pakosalle, olkipalloja ovat sille lingon kivet,

²⁹Stridskøllen regnes for Rør, den ler ad det svirrende Spyd.

²⁹(H41:21)kuin heinänkorsi on sille nuija, miekan kalskeelle se vain nauraa.

³⁰På Bugen er der skarpe Rande, dens Spor i Dyndet er som Tærskeslædens;

³⁰(H41:22)Sen vatsapuoli on täynnä teräviä nystyjä, jäljet rannan liejussa ovat kuin äkeen jäljet.

³¹Dybet får den i Kog som en Gryde, en Salvekedel gør den af Floden;

³¹(H41:23)Se panee syvyydet kiehumaan niin kuin pata kiehuu, virta pärskyy sen ympärillä kuin tulikuuma rasva.

³²bag den er der en lysende Sti, Dybet synes som Sølverhår.

³²(H41:24)Sen perässä kimaltaa vaahto hopeisena kuin vanhuksen hiukset.

³³Dens Lige findes ikke på Jord, den er skabt til ikke at frygte.

³³(H41:25)Ei ole sille vertaa maan päällä! Luoja jätti sen pelkoa vaille.

³⁴Alt, hvad højt er, ræddes for den, den er Konge over alle stolte Dyr.

³⁴(H41:26)Vahvimpiakin se ylväänä katsoo. Se on kaikkien petojen kuningas.