¹HERRE, kom vor skæbne i Hu, sku ned og se vor skændsel!

¹Herra, muista, mitä meille on tapahtunut. Katso, miten meitä on häväisty.

²Vor Arvelod tilfaldt fremmede, Udlændinge fik vore Huse.

²Perintömaamme on joutunut vieraille, omat kotimme muukalaisille.

³Forældreløse, faderløse er vi, som Enker er vore Mødre.

³Meistä on tullut orpoja, isättömiä, äitimme ovat leskiä.

⁴Vort Drikkevand må vi købe, betale må vi vort Brænde.

⁴Meidän täytyy maksaa vedestä, jota juomme, meidän täytyy ostaa polttopuut.

⁵Åget trykker vor Nakke, vi trættes og finder ej Hvile.

⁵Vainoojat ovat niskassamme. Me uuvumme, emme saa levätä.

⁶Ægypten rakte vi Hånd, Assur, for at mættes med Brød.

⁶Me turvasimme milloin Egyptiin, milloin Assyriaan saadaksemme leipää.

⁷Vore Fædre, som synded, er borte, og vi må bære deres Skyld.

⁷Isämme tekivät syntiä. Heitä ei enää ole, me saamme kantaa heidän syntiensä seuraukset.

⁸Over os råder Trælle, ingen frier os fra dem.

⁸Orjat hallitsevat meitä, kukaan ei vapauta meitä heidän vallastaan.

⁹Med Livsfare henter vi vort Brød, udsatte for Ørkenens Sværd.

⁹Henkemme kaupalla me hankimme leipämme, autiomaasta uhkaa rosvojen miekka.

¹⁰Vor Hud er sværtet som en Ovn af Hungerens svidende Lue.

¹⁰Ihomme halkeilee kuin saviuuni, nälkä polttaa ruumistamme.

¹¹De skændede kvinder i Zion, Jomfruer i Judas Byer.

¹¹Naiset raiskataan Siionissa, nuoret tytöt Juudan kaupungeissa.

¹²Fyrster greb de og hængte, tog intet Hensyn til gamle.

¹²Valloittajat hirttävät ylhäiset miehemme, vanhimpiamme he halveksivat.

¹³Ynglinge sattes til Kværnen, under Brændeknippet segnede Drenge.

¹³Nuoret miehet joutuvat pyörittämään jauhinkiviä, pojat kompastelevat puukuormien alla.

¹⁴De gamle forsvandt fra Porten, de unge fra Strengenes Leg.

¹⁴Vanhimmat eivät enää kokoonnu kaupunginportille, nuoret miehet eivät näppäile soittimia.

¹⁵Vort Hjertes Glæde er borte, vor Dans er vendt til Sorg.

¹⁵Sydämestämme on ilo kuollut, tanssimme on vaihtunut suruksi.

¹⁶Kronen faldt af vort Hoved, ve os, at vi har syndet!

¹⁶Seppele on pudonnut päästämme. Voi meitä, paljon olemme tehneet syntiä!

¹⁷Vort Hjerte blev derfor sygt, derfor vort Øje mørkt:

¹⁷Olemme itkeneet silmämme sokeiksi, sydämemme on sairas.

¹⁸For Zions Bjerg, som er øde, Ræve tumler sig der.

¹⁸Siionin vuori on jäänyt autioksi, sakaalit siellä juoksentelevat.

¹⁹Du, HERRE, troner for evigt, fra Slægt til Slægt står din trone.

¹⁹Sinä, Herra, hallitset ikuisesti, sinun valtaistuimesi pysyy polvesta polveen.

²⁰Hvi glemmer du os bestandig og svigter os alle dage?

²⁰Miksi sinä tyystin unohdat meidät, miksi hylkäät ainiaaksi?

²¹Omvend os, HERRE, til dig, så vender vi om, giv os nye Dage, som fordum!

²¹Herra, anna meidän palata luoksesi, niin me palaamme. Uudista päivämme entiselleen.

²²Eller har du helt stødt os bort, er din Vrede mod os uden Ende?

²²Totisesti, sinä olet hylännyt meidät, ankara on sinun vihasi!