¹Hvorfor står du så fjernt, o Herre, hvi dølger du dig i Trængselstider?

¹Herra, miksi olet niin kaukana, miksi kätket kasvosi meiltä ahdingon aikana?

²Den gudløse jager i Hovmod den arme, fanger ham i de Rænker, han spinder;

²Häikäilemättä jumalaton vainoaa köyhiä, saalistaa heitä kavalilla juonillaan.

³thi den gudløse praler af sin Sjæls Attrå, den gridske forbander, ringeagter HERREN.

³Väärintekijä rehentelee mielihaluillaan, kiskuri kerskuu voitoistaan ja pilkkaa Herraa.

⁴Den gudløse siger i Hovmod: "Han hjemsøger ej, der er ingen Gud"; det er alle hans Tanker.

⁴Jumalaton ylvästelee: "Ei Jumala rankaise. Ei häntä edes ole!" Siinä hänen ajatuksensa.

⁵Dog altid lykkes hans Vej, højt over ham går dine Domme; han blæser ad alle sine Fjender.

⁵Väärintekijä menestyy kaikessa, mitä tekee. Sinun tuomiosi eivät häntä kosketa. Hän hymähtää kaikille vastustajilleen,

⁶Han siger i Hjertet: "Jeg rokkes ej, kommer ikke i Nød fra Slægt til Slægt."

⁶sanoo itsekseen: "Mikään ei minua horjuta! Vastoinkäymiset eivät minua kohtaa!"

⁷Hans Mund er fuld af Banden og Svig og Vold, Fordærv og Uret er under hans Tunge;

⁷Hänen suustaan tulvii kirousta, petosta ja uhkaa, hänen kielensä syytää tuhoa ja hävitystä.

⁸han lægger sig på Lur i Landsbyer, dræber i Løn den skyldfri, efter Staklen spejder hans Øjne;

⁸Hän asettuu väijyksiin kylien liepeille ja murhaa salaa viattoman, vaanii katseellaan avutonta.

⁹han lurer i Skjul som Løve i Krat, på at fange den arme lurer han, han fanger den arme ind i sit Garn;

⁹Hän väijyy piilopaikassaan kuin leijona tiheikössä. Hän vaanii siepatakseen heikon, kaappaa köyhän verkkoonsa.

¹⁰han dukker sig, sidder på Spring, og Staklerne falder i hans Kløer.

¹⁰Niin sortuu avuton ja heikko, köyhät joutuvat hänen valtansa alle.

¹¹Han siger i Hjertet: "Gud glemmer, han skjuler sit Åsyn; han ser det aldrig."

¹¹Hän sanoo itsekseen: "Ei Jumala välitä, hän on kääntänyt katseensa pois, ei hän mitään huomaa."

¹²Rejs dig, HERRE! Gud, løft din Hånd, de arme glemme du ikke!

¹²Riennä avuksi, Herra! Jumala, kohota kätesi! Älä unohda avuttomia!

¹³Hvorfor skal en gudløs spotte Gud, sige i Hjertet, du hjemsøger ikke?

¹³Miksi jumalaton saa pilkata sinua, Herra? Miten hän voi ajatella, ettei Jumala rankaise?

¹⁴Du skuer dog Møje og Kvide, ser det og tager det i din Hånd; Staklen tyr hen til dig, du er den faderløses Hjælper.

¹⁴Sinä näet kaiken, tuska ja murhe ei jää sinulta huomaamatta, sinä ojennat kätesi. Sinulle köyhä ja orpo uskovat asiansa, sinä annat avun.

¹⁵Knus den ondes, den gudløses Arm, hjemsøg hans Gudløshed, så den ej findes!

¹⁵Murra jumalattomien voima, rankaise heitä, tee loppu vääryydestä!

¹⁶HERREN er Konge evigt og altid, Hedningerne er ryddet bort af hans Land;

¹⁶Herra on kuningas aina ja iäti! Vierailla kansoilla ei ole sijaa hänen maassaan.

¹⁷du har hørt de ydmyges Ønske, HERRE, du styrker deres Hjerte, vender Øret til

¹⁷Herra, sinä kuulet, mitä köyhät kaipaavat. Sinä kuuntelet tarkoin, sinä rohkaiset heitä.

¹⁸for at skaffe fortrykte og faderløse Ret. Ikke skal dødelige mer øve Vold.

¹⁸Sinä hankit oikeuden orvolle ja sorretulle, eikä pelko enää aja ketään pois maasta.