1(Til sangmesteren. Al-mut-labben. En Salme af David.) Jeg vil takke HERREN af hele mit Hjerte, kundgøre alle dine Undere,
1Laulunjohtajalle. Lauletaan korkealla poikaäänellä. Daavidin psalmi. (H9:2)Minä kiitän sinua, Herra, koko sydämestäni, kerron sinun ihmeelliset tekosi.
2glæde og fryde mig i dig, lovsynge dit Navn, du Højeste,
2(H9:3)Minä iloitsen ja riemuitsen sinusta, ylistän sinun nimeäsi, Korkein.
3fordi mine Fjender veg, faldt og forgik for dit Åsyn.
3(H9:4)Sinun edessäsi kääntyivät viholliseni pakoon, kaatuivat ja suistuivat tuhoon.
4Thi du hævded min Ret og min Sag, du sad på Tronen som Retfærds Dommer.
4(H9:5)Sinä, oikeamielinen tuomari, sinä nousit istuimellesi, tuomitsit, ja asiani voitti.
5Du trued ad Folkene, rydded de gudløse ud, deres Navn har du slettet for evigt.
5(H9:6)Sinä jyrisit kansoille, tuhosit jumalattomat, heidän nimensä sinä pyyhit pois ikiajoiksi.
6Fjenden er borte, lagt øde for stedse, du omstyrted Byer, de mindes ej mer.
6(H9:7)Viholliset on lyöty, murskattu ainiaaksi. Heidän kaupunkinsa sinä olet repinyt maahan, ei edes muistoa ole heistä jäljellä.
7Men HERREN troner evindelig, han rejste sin Trone til Dom,
7(H9:8)Mutta Herra hallitsee ikuisesti, oikeus on hänen valtaistuimensa perusta.
8skal dømme Verden med Retfærd, fælde Dom over Folkefærd med Ret.
8(H9:9)Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti, langettaa kansoille oikeat tuomiot.
9HERREN blev de fortryktes Tilflugt, en Tilflugt i Trængselstider;
9(H9:10)Herra on sorrettujen turva, hän on suoja ahdingon aikana.
10og de stoler på dig, de, som kender dit Navn, thi du svigted ej dem, der søgte dig, HERRE.
10(H9:11)Sinuun luottavat kaikki, jotka tuntevat sinut. Sinä, Herra, et hylkää ketään, joka etsii sinulta apua.
11Lovsyng HERREN, der bor på Zion, kundgør blandt Folkene, hvad han har gjort!
11(H9:12)Ylistäkää Herraa! Hän hallitsee Siionissa! Kertokaa hänen tekonsa kaikille kansoille!
12Thi han, der hævner Blodskyld, kom dem i Hu, han glemte ikke de armes Råb:
12(H9:13)Hän muistaa kaikkia sorrettuja, hän kuulee heidän avunhuutonsa, veritekoja hän ei unohda.
13"HERRE, vær nådig, se, hvad jeg lider af Avindsmænd, du, som løfter mig op fra Dødens Porte,
13(H9:14)Herra, ole minulle armollinen, katso, kuinka viholliseni sortavat minua! Sinä tuot minut takaisin kuoleman porteilta.
14at jeg kan kundgøre al din Pris, juble over din Frelse i Zions Datters Porte!"
14(H9:15)Silloin minä julistan sinun suuria tekojasi, huudan julki iloni Jerusalemin kaduilla.
15Folkene sank i Graven, de grov, deres Fod blev hildet i Garnet, de satte.
15(H9:16)Kansat suistuivat kuoppaan -- itse ne olivat sen kaivaneet. Jumalattomien jalat tarttuivat ansaan -- itse he olivat sen virittäneet.
16HERREN blev åbenbar, holdt Dom, den gudløse hildedes i sine Hænders Gerning. - Higgajon Sela.
16(H9:17)Herra osoitti voimansa, toteutti tuomionsa: omiin juoniinsa jumalaton jäi kiinni. Välisoitto. (sela)
17Til Dødsriget skal de gudløse fare, alle Folk, der ej kommer Gud i Hu.
17(H9:18)Peräytykööt väärintekijät tuonelaan asti, väistykööt kansat, jotka unohtavat Jumalan!
18Thi den fattige glemmes ikke for evigt, ej skuffes evindelig ydmyges Håb.
18(H9:19)Jumala ei unohda köyhää ainiaaksi, sorrettujen toivo ei raukea tyhjiin.
19Rejs dig, HERRE, lad ikke Mennesker få Magten, lad Folkene dømmes for dit Åsyn;
19(H9:20)Astu esiin, Herra! Älä salli ihmisten ylvästellä! Vedä kansat tuomiolle!
20HERRE, slå dem med Rædsel, lad Folkene kende, at de er Mennesker! - Sela.
20(H9:21)Herra, syökse ne pelon valtaan! Anna vihollisten tuntea, että he ovat vain ihmisiä! (sela)