¹(Af David.) Lovet være HERREN, min Klippe, som oplærer mine hænder til Strid mine Fingre til Krig,

¹Daavidin psalmi. Kiitetty olkoon Herra, minun kallioni! Hän opettaa käteni taistelemaan, käsivarteni käymään sotaa.

²min Miskundhed og min Fæstning, min Klippeborg, min Frelser, mit Skjold og den, jeg lider på, som underlægger mig Folkeslag!

²Hän on uskollinen suojelijani, hän on linnani, hän on turvani ja pelastajani, kilpi, jonka taakse suojaudun. Hän alistaa kansat valtaani.

³HERRE, hvad er et Menneske, at du kendes ved det, et Menneskebarn, at du agter på ham?

³Herra, mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä ajattelet. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen.

⁴Mennesket er som et Åndepust, dets Dage som svindende Skygge.

⁴Ihminen on kuin tuulenhenkäys, hänen päivänsä katoavat kuin varjo.

⁵HERRE, sænk din Himmel, stig ned og rør ved Bjergene, så at de ryger;

⁵Herra, kallista taivaasi ja astu alas! Kosketa vuoria, niin että ne savuavat!

⁶slyng Lynene ud og adsplit Fjenderne, send dine Pile og indjag dem Rædsel;

⁶Iske leimuava salama, lyö hajalle kaikki viholliseni! Ammu nuolesi, saata heidät sekasortoon!

⁷udræk din Hånd fra det høje, fri og frels mig fra store Vande,

⁷Ojenna korkeudesta kätesi ja auta minut turvaan, pelasta minut syvistä vesistä! Pelasta muukalaisten käsistä --

⁸fra fremmedes Hånd, de, hvis Mund taler Løgn, hvis højre er Løgnehånd.

⁸heidän suunsa puhuu petoksen sanoja ja heidän oikea kätensä nousee väärään valaan.

⁹Gud, jeg vil synge dig en ny Sang, lege for dig på tistrenget Harpe,

⁹Jumala, minä laulan sinulle uuden laulun, kymmenkielisellä harpulla minä sinulle soitan.

¹⁰du, som giver Konger Sejr og udfrier David, din Tjener.

¹⁰Sinä annat kuninkaille voiton, sinä pelastat palvelijasi Daavidin. Torju julma miekka, joka iskee minuun.

¹¹Fri mig fra det onde Sværd, frels mig fra fremmedes Hånd, de, hvis Mund taler Løgn, hvis højre er Løgnehånd.

¹¹Pelasta minut muukalaisten käsistä -- heidän suunsa puhuu petoksen sanoja ja heidän oikea kätensä nousee väärään valaan.

¹²I Ungdommen er vore Sønner som højvoksne Planter, vore Døtre er som Søjler, udhugget i Tempelstil;

¹²Meidän poikamme ovat kuin reheviä taimia, jo nuorena vahvoiksi varttuneita, tyttäremme kuin kauniita pylväitä, temppelin koristusten kaltaisia.

¹³vore Forrådskamre er fulde, de yder Forråd på, Forråd, vore Hjorde føder Tusinder, Titusinder på vore Marker,

¹³Vilja-aittamme ovat täpötäynnä, meillä on kaikkea yllin kyllin. Lampaita ja vuohia on tuhansittain, kymmenintuhansin kedoillamme,

¹⁴fede er vore Okser; intet Murbrud, ingen Udvandring, ingen Skrigen på Torvene.

¹⁴lehmämme ovat lihavia ja tiineitä. Meille ei satu vahinkoa, ei onnettomuutta, ei kuulu valitusta toreiltamme.

¹⁵Saligt det Folk, der er således stedt, saligt det Folk, hvis Gud er HERREN!

¹⁵Onnellinen se kansa, jonka käy näin hyvin, onnellinen se kansa, jonka jumala on Herra!