¹(En miktam af David.) Vogt mig, Gud, thi jeg lider på dig!

¹Daavidin runo. Jumala, pidä minusta huoli, sinuun minä turvaan.

²Jeg siger til HERREN: "Du er min Herre; jeg har ikke andet Gode end dig.

²Minä sanon Herralle: "Sinä olet minun valtiaani, sinulta saan kaiken hyvän!"

³De hellige, som er i Landet, de er de herlige, hvem al min Hu står til."

³Pyhille, jotka maan päällä ovat, hän osoittaa ihmeellistä rakkauttaan.

⁴Mange Kvaler rammer dem, som vælger en anden Gud; deres Blodofre vil jeg ikke udgyde, ej tage deres Navn i min Mund.

⁴Mutta tuska ja vaiva tulee niiden osaksi, jotka seuraavat vieraita jumalia. Minä en ota osaa juhlamenoihin, joissa vuodatetaan juomauhrina verta, en edes mainitse heidän jumaliaan!

⁵HERREN er min tilmålte Del og mit Bæger. Du holder min Arvelod i Hævd.

⁵Herra, sinä olet minun perintöosani, sinulta saan ruokani ja juomani, sinun kädessäsi on minun arpani.

⁶Snorene faldt mig på liflige Steder, ja, en dejlig Arvelod tilfaldt mig.

⁶Ihana maa on tullut osakseni, kaunis perintö on minulle annettu.

⁷Jeg vil prise HERREN, der gav mig Råd, mine Nyrer maner mig, selv om Natten.

⁷Minä kiitän Herraa, hän neuvoo minua, yölläkin kuulen sisimmässäni hänen äänensä.

⁸Jeg har altid HERREN for Øje, han er ved min højre, jeg rokkes ikke.

⁸Minä pysyn aina lähellä Herraa. Kun hän on oikealla puolellani, minä en horju.

⁹Derfor glædes mit Hjerte, min Ære jubler, endogså mit Kød skal bo i Tryghed.

⁹Minun sydämeni iloitsee, mieleni riemuitsee, minun ruumiini ei pelkoa tunne.

¹⁰Thi Dødsriget giver du ikke min Sjæl, lader ikke din hellige skue Graven.

¹⁰Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan, et anna palvelijasi joutua kuoleman valtaan.

¹¹Du lærer mig Livets Vej; man mættes af Glæde for dit Åsyn, Livsalighed er i din højre for evigt.

¹¹Sinä osoitat minulle elämän tien, sinun lähelläsi on ehtymätön ilo, sinun oikealla puolellasi ikuinen onni.