¹(En bøn af David.) HERRE, hør en retfærdig Sag, lyt til min Klage lån Øre til Bøn fra svigløse Læber!

¹Daavidin rukous. Herra, kuule minua, minä etsin oikeutta! Kuule minun avunhuutoni, ota vastaan rukoukseni. Minä puhun sinulle vilpittömin huulin.

²Fra dig skal min Ret udgå, thi hvad ret er, ser dine Øjne.

²Sinulta saan oikean tuomion, sinun silmäsi näkevät, mikä on totta.

³Prøv mit Hjerte, se efter om Natten, ransag mig, du finder ej Svig hos mig.

³Sinä tutkit sydämeni, yölläkin sinä minua tarkkaat, sinä koettelet minua mutta et löydä minusta mitään väärää. Minun suuni ei puhu pahaa.

⁴Ej synded min Mund, hvad end Mennesker gjorde; ved dine Læbers Ord vogted jeg mig for Voldsmænds Veje;

⁴En ole tehnyt niin kuin muut tekevät. Olen totellut sinua ja välttänyt väkivallan teitä.

⁵mine Skridt har holdt dine Spor, jeg vaklede ej på min Gang.

⁵Sinun poluillasi minä olen pysynyt, jalkani eivät ole horjahtaneet sinun tieltäsi pois.

⁶Jeg råber til dig, thi du svarer mig, Gud, bøj Øret til mig, hør på mit Ord!

⁶Minä huudan sinua avuksi, Jumala, ja sinä vastaat minulle. Kuuntele minua, kuule, mitä puhun sinulle.

⁷Vis, dig underfuldt nådig, du Frelser for dem, der tyr til din højre for Fjender!

⁷Osoita minulle ihmeellistä hyvyyttäsi! Sinä pelastat väkevällä kädelläsi kaikki ne, jotka etsivät sinusta turvaa vihamiesten uhatessa.

⁸Vogt mig som Øjestenen, skjul mig i dine Vingers Skygge

⁸Varjele minua niin kuin silmäterääsi, peitä minut siipiesi suojaan --

⁹for gudløse, der øver Vold imod mig, glubske Fjender, som omringer mig;

⁹jumalattomat väijyvät henkeäni, veriviholliseni saartavat minut!

¹⁰de har lukket deres Hjerte med Fedt, deres Mund fører Hovmodstale.

¹⁰He ovat kovettaneet sydämensä ja puhuvat röyhkeästi ylvästellen.

¹¹De omringer os, overalt hvor vi går, de sigter på at slå os til Jorden.

¹¹Nyt he ovat jo kintereilläni ja piirittävät minut, vaanivat tilaisuutta iskeäkseen minut maahan.

¹²De er som den rovgridske Løve, den unge Løve, der ligger på Lur.

¹²He ovat kuin saalista himoitseva leijona, kuin piilopaikassaan väijyvä peto.

¹³Rejs dig, HERRE, træd ham i Møde, kast ham til Jorden, fri med dit Sværd min Sjæl fra den gudløses Vold,

¹³Riennä avuksi, Herra! Astu jumalattomia vastaan, paina heidät polvilleen! Pelasta minut miekallasi!

¹⁴fra Mændene, HERRE, med din Hånd, fra dødelige Mænd - lad dem få deres Del i levende Live! Fyld deres Bug med dit Forråd af Vrede, lad Børnene mættes dermed og efterlade deres Børn, hvad de levner!

¹⁴Vapauta minut kädelläsi, Herra, pahojen ihmisten vallasta, noiden ihmisten, joille tämä elämä on kaikki. Suojattiesi vatsan sinä täytät, heidän lapsensa saavat syödä kyllikseen, ja ruokaa riittää lastenkin lapsille.

¹⁵Men jeg skal i Retfærd skue dit Åsyn, mættes ved din Skikkelse, når jeg vågner.

¹⁵Minä saan nähdä sinun kasvosi, sillä minä olen viaton. Kun herään unesta, sinun läsnäolosi ravitsee minut.