1(Til sangmesteren. Af HERRENS tjener David, som sang HERREN denne sang, dengang HERREN havde frelst ham af alle hans fjenders og af Sauls hånd. Han sang:) HERRE, jeg har dig hjerteligt kær, min Styrke!
1Laulunjohtajalle. Herran palvelijan Daavidin psalmi. Tämän Daavid lauloi Herralle sen jälkeen, kun Herra oli pelastanut hänet Saulin ja kaikkien vihollisten käsistä. (H18:2)Minä rakastan sinua, Herra, sinä olet minun voimani.
2HERRE, min Klippe, min Borg. min Befrier, min Gud, mit Bjerg, hvortil jeg tyr, mit Skjold, mit Frelseshorn, mit Værn!
2(H18:3)Sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani. Jumalani, sinuun minä turvaudun, sinä olet kallio, olet kilpeni, sinulta saan avun ja suojan.
3Jeg påkalder HERREN, den Højlovede, og frelses fra mine Fjender.
3(H18:4)Kun kutsun Herraa, ylistettyä, saan avun vihollisiani vastaan.
4Dødens Reb omsluttede mig, Ødelæggelsens Strømme forfærdede mig,
4(H18:5)Kuoleman paulat kiertyivät ympärilleni, tuhon pyörteet minua kauhistivat.
5Dødsrigets Reb omspændte mig, Dødens Snarer faldt over mig;
5(H18:6)Tuonelan paulat kietoivat minut, näin edessäni kuoleman ansat.
6i min Vånde påkaldte jeg HERREN og råbte til min Gud. Han hørte min Røst fra sin Helligdom, mit Råb fandt ind til hans Ører!
6(H18:7)Silloin minä huusin hädässäni Herraa, kutsuin avuksi Jumalaani. Ääneni kantautui hänen temppeliinsä, ja hän kuuli minun huutoni.
7Da rystede Jorden og skjalv, Bjergenes Grundvolde bæved og rysted, thi hans Vrede blussede op.
7(H18:8)Maa järisi ja järkkyi, vuorten perustukset vavahtelivat. Hänen vihansa sai ne horjumaan.
8Røg for ud af hans Næse, fortærende Ild af hans Mund, Gløder gnistrede fra ham.
8(H18:9)Hänen sieraimistaan nousi savu ja kaiken nielevä liekki hänen suustaan, se suitsusi hiilten hehkua.
9Han sænkede Himlen, steg ned med Skymulm under sine Fødder;
9(H18:10)Hän kallisti taivaan ja laskeutui alas pimeä pilvi jalkojensa alla.
10båret af Keruber fløj han, svæved på Vindens Vinger;
10(H18:11)Hän lensi kerubi ratsunaan ja kiiti tuulen siivin.
11han omgav sig med Mulm som en Bolig, mørke Vandmasser, vandfyldte Skyer.
11(H18:12)Hän otti verhokseen pimeyden, majakseen synkät vedet, raskaat pilvet.
12Fra Glansen foran ham for der Hagl og Ildgløder gennem hans Skyer.
12(H18:13)Hänen edellään kulki häikäisevä valo, siitä sinkosi rakeita ja tulisia hiiliä.
13HERREN tordnede fra Himlen, den Højeste lod høre sin Røst, Hagl og Ildgløder.
13(H18:14)Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, hän viskoi rakeita ja tulisia hiiliä.
14Han udslyngede Pile, adsplittede dem, Lyn i Mængde og skræmmede dem.
14(H18:15)Hän ampui nuoliaan ja hajotti viholliset, hän kauhistutti heidät salamoillaan.
15Vandenes Bund kom til Syne, Jordens Grundvolde blottedes ved din Trusel, HERRE, for din Vredes Pust.
15(H18:16)Meren lähteet paljastuivat, maanpiirin perustukset tulivat näkyviin, kun sinä, Herra, käskit merta, kun sinun raivosi myrsky puhalsi sen yli.
16Han udrakte Hånden fra det høje og greb mig, drog mig op af de vældige Vande,
16(H18:17)Korkeudestaan hän ojensi kätensä ja tarttui minuun, hän veti minut ylös syvistä vesistä.
17frelste mig fra mine mægtige Fjender, fra mine Avindsmænd; de var mig for stærke.
17(H18:18)Hän vapautti minut vihollisteni väkevistä käsistä, vihamiehistäni, jotka olivat minua vahvemmat.
18På min Ulykkes Dag faldt de over mig, men HERREN blev mig til Værn.
18(H18:19)He kävivät kimppuuni onnettomuuteni hetkellä, mutta tuekseni tuli Herra.
19Han førte mig ud i åbent Land, han frelste mig, thi han havde Behag i mig.
19(H18:20)Hän avasi minulle tien ja päästi minut vapauteen, sillä hän oli mieltynyt minuun.
20HERREN gengældte mig efter min Retfærd, lønned mig efter mine Hænders Uskyld;
20(H18:21)Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta, sain häneltä palkan, koska tekoni ovat puhtaat.
21thi jeg holdt mig til HERRENs Veje, svigted i Gudløshed ikke min Gud
21(H18:22)Minä olen kulkenut Herran teitä enkä ole luopunut Jumalasta.
22hans Bud stod mig alle for Øje, hans Lov skød jeg ikke fra mig.
22(H18:23)Hänen käskynsä ovat alati mielessäni, hänen lakejaan minä en koskaan hylkää.
23Ustraffelig var jeg for ham og vogtede mig for Brøde.
23(H18:24)Olen ollut vilpitön hänen edessään, olen varonut lankeamasta syntiin.
24HERREN lønned mig efter min Retfærd, mine Hænders Uskyld, som stod ham for Øje!
24(H18:25)Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta, koska tekoni ovat puhtaat hänen edessään.
25Du viser dig from mod den fromme, retsindig mod den retsindige,
25(H18:26)Herra, sinä olet uskollinen uskolliselle, vilpitöntä kohtaan sinä olet vilpitön.
26du viser dig ren mod den rene og vrang mod den svigefulde.
26(H18:27)Puhtaat ovat tekosi puhdasta kohtaan, mutta kieron sinä johdat harhaan.
27De arme giver du Frelse, hovmodiges Øjne Skam!
27(H18:28)Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen painat alas.
28Ja, min Lampe lader du lyse, HERRE, min Gud opklarer mit Mørke.
28(H18:29)Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon.
29Thi ved din Hjælp søndrer jeg Mure, ved min Guds Hjælp springer jeg over Volde.
29(H18:30)Sinun avullasi minä ryntään yli vallien, Jumalani avulla minä hyppään muurien yli.
30Fuldkommen er Guds Vej, lutret er HERRENs Ord. Han er et Skjold for alle, der sætter deres Lid til ham.
30(H18:31)Jumalan ohjeet ovat täydelliset, Herran sana on kirkas ja puhdas. Kuin kilpi hän suojaa niitä, jotka hakevat hänestä turvaa.
31Ja, hvem er Gud uden HERREN, hvem er en Klippe uden vor Gud,
31(H18:32)Kuka on Jumala, jollei Herra, kuka on turvamme, jollei Jumalamme?
32den Gud, der omgjorded mig med Kraft, jævnede Vejen for mig,
32(H18:33)Jumala vyöttää minut voimalla, hän osoittaa minulle oikean tien.
33gjorde mine Fødder som Hindens og gav mig Fodfæste på Højene,
33(H18:34)Hän tekee jalkani nopeiksi kuin kauriin jalat ja ohjaa kulkuni kukkuloille.
34oplærte min Hånd til Krig, så mine Arme spændte Kobberbuen!
34(H18:35)Hän opettaa käteni taistelemaan, käsivarteni jännittämään sotajousta.
35Du gav mig din Frelses Skjold, din højre støttede mig, din Nedladelse gjorde mig stor;
35(H18:36)Herra, sinä asetut kilveksi eteeni, sinun oikea kätesi tukee minua, sinun apusi tekee minut vahvaksi.
36du skaffede Plads for mine Skridt, mine Ankler vaklede ikke.
36(H18:37)Sinä teet varmoiksi askeleeni, polveni eivät horju.
37Jeg jog mine Fjender, indhentede dem, vendte først om, da de var gjort til intet,
37(H18:38)Minä ajan takaa vihollisiani ja saan heidät kiinni, palaan vasta, kun heitä ei enää ole.
38slog dem ned, så de ej kunde rejse sig, men lå faldne under min Fod.
38(H18:39)Minä lyön heidät, eivätkä he enää nosta päätään. He sortuvat jalkojeni alle.
39Du omgjorded mig med Kraft til Kampen, mine Modstandere tvang du i Knæ for mig;
39(H18:40)Sinulta minä saan voiman taisteluun, vastustajani sinä kaadat jalkojeni alle.
40du slog mine Fjender på Flugt, mine Avindsmænd rydded jeg af Vejen.
40(H18:41)Sinä ajat viholliseni pakoon, ja minä teen heistä lopun.
41De råbte, men ingen hjalp, til HERREN, han svared dem ikke.
41(H18:42)He huutavat, mutta kukaan ei auta. He kutsuvat Herraa, mutta hän ei vastaa heille.
42Jeg knuste dem som Støv for Vinden, fejed dem bort som Gadeskarn.
42(H18:43)Minä murskaan heidät tomuksi tuuleen, poljen heitä kuin katujen lokaa.
43Du friede mig af Folkekampe, du satte mig til Folkeslags Høvding; nu tjener mig ukendte Folk;
43(H18:44)Sinä pelastit minut, kun kansa kapinoi, asetit minut hallitsemaan myös vieraita maita. Kansat, joita en tuntenut, ovat nyt valtani alla.
44hører de om mig, lyder de mig, Udlandets Sønner kryber for mig;
44(H18:45)Ne tottelevat jo ennen kuin käsken, muukalaiset liehittelevät minua.
45Udlandets Sønner vansmægter, slæber sig frem af deres Skjul.
45(H18:46)Heidän voimansa on hervonnut, vavisten he tulevat ulos linnoituksistaan.
46HERREN lever, højlovet min Klippe, ophøjet være min Frelses Gud,
46(H18:47)Herra elää! Kiitetty olkoon puolustajani, ylistetty Jumala, minun turvani!
47den Gud, som giver mig Hævn, tvinger Folkeslag under min Fod
47(H18:48)Jumala kostaa puolestani ja saattaa kansat minun valtani alle.
48og frier mig fra mine vrede Fjender! Du ophøjer mig over mine Modstandere, fra Voldsmænd frelser du mig.
48(H18:49)Hän vapauttaa minut vihollisteni käsistä, antaa voiton vihamiehistäni, vainoojista hän minut päästää.
49HERRE, derfor priser jeg dig blandt Folkene og lovsynger dit Navn,
49(H18:50)Siksi kiitän kansojen keskellä sinua, Herra, laulan kiitosta sinun nimellesi.
50du, som kraftig hjælper din Konge og viser din Salvede Miskundhed, David og hans Æt evindelig.
50(H18:51)Sinä teet voittoisaksi kansasi kuninkaan, sinä olet uskollinen sille, jonka olet voidellut, Daavidille ja hänen suvulleen, nyt ja aina.