¹Hvorfor fnyser Hedninger, hvi pønser Folkefærd på hvad fåfængt er?

¹Miksi kansat kapinoivat, kansakunnat juonia punovat?

²Jordens Konger rejser sig, Fyrster samles til Råd mod HERREN og mod hans Salvede:

²Miksi kuninkaat nousevat kapinaan, hallitsijat liittoutuvat keskenään Herraa ja hänen voideltuaan vastaan?

³"Lad os sprænge deres Bånd og kaste Rebene af os!"

³"Me heitämme pois ikeemme, katkomme orjuuden kahleet!"

⁴Han, som troner i Himlen, ler, Herren, han spotter dem.

⁴Hän, joka hallitsee taivaassa, nauraa, Herra pilkkaa heitä.

⁵Så taler han til dem i Vrede, forfærder dem i sin Harme:

⁵Hän puhuu heille vihassaan ja kauhistuttaa heidät kiivaudellaan:

⁶"Jeg har dog indsat min Konge på Zion, mit hellige Bjerg!"

⁶"Minä itse olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni!"

⁷Jeg kundgør HERRENs Tilsagn. Han sagde til mig: "Du er min Søn, jeg har født dig i Dag!

⁷Nyt kerron, mitä Herra on säätänyt. Hän sanoi minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.

⁸Bed mig, og jeg giver dig Hedningefolk til Arv og den vide Jord i Eje;

⁸Pyydä minulta, niin saat kansat perinnöksesi, ja maan ääriin ulottuu sinun valtasi.

⁹med Jernspir skal du knuse dem og sønderslå dem som en Pottemagers Kar!"

⁹Sinä alistat kansat rautaisella valtikalla, murrat ne kuin saviastiat."

¹⁰Og nu, I Konger, vær kloge, lad eder råde, I Jordens Dommere,

¹⁰Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat! Ottakaa opiksenne, maan mahtavat!

¹¹tjener HERREN i Frygt, fryd jer med Bæven!

¹¹Pelätkää Herraa, palvelkaa häntä, vaviskaa, kohottakaa hänelle riemuhuuto.

¹²Kysser Sønnen, at ikke han vredes og I forgår! Snart blusset hans Vrede op. Salig hver den, der lider på ham!

¹²Tervehtikää poikaa, hänen voideltuaan, suudelkaa häntä, muuten Herra vihastuu teihin ja te suistutte tieltänne tuhoon, sillä hetkessä syttyy hänen vihansa. Hyvä on sen osa, joka turvaa häneen!