¹(Af David.) HERREN er mit Lys og min Frelse, hvem skal jeg frygte? HERREN er Værn for mit Liv, for hvem skal jeg ræddes?

¹Daavidin psalmi. Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin? Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin?

²Når onde kommer imod mig for at æde mit Kød, så snubler og falder de, Uvenner og Fjender!

²Kun vainoojat käyvät minua kohti iskeäkseen hampaansa minuun, he itse kaatuvat, vihamieheni ja vastustajani suistuvat maahan.

³Om en Hær end lejrer sig mod mig, er mit Hjerte uden Frygt; om Krig bryder løs imod mig, dog er jeg tryg.

³Vaikka sotajoukko saartaisi minut, sydämeni ei pelkäisi, vaikka minua vastaan nousisi sota, ei minulla olisi mitään hätää.

⁴Om eet har jeg bedet HERREN, det attrår jeg: alle mine Dage at bo i HERRENs Hus for at skue HERRENs Livsalighed og grunde i hans Tempel.

⁴Yhtä minä pyydän Herralta, yhtä ainoaa minä toivon: että saisin asua Herran temppelissä kaikki elämäni päivät! Saisin katsella Herran ihanuutta hänen pyhäkössään ja odottaa, että hän vastaa minulle.

⁵Thi han gemmer mig i sin Hytte på Ulykkens Dag, skjuler mig i sit Telt og løfter mig op på en Klippe.

⁵Kun vaara uhkaa, hän ottaa minut majaansa. Hän antaa minulle suojan teltassaan, nostaa minut turvaan kalliolle.

⁶Derfor løfter mit Hoved sig over mine Fjender omkring mig. I hans Telt vil jeg ofre Jubelofre, med Sang og med Spil vil jeg prise HERREN.

⁶Nyt minä kohotan pääni, en pelkää vihollisiani, vaikka he saartavat minut. Minä uhraan Herralle hänen pyhäkössään, uhraan ja huudan ilosta, minä laulan ja soitan ylistystä Herralle.

⁷HERRE, hør mit Råb, vær nådig og svar mig!

⁷Herra, kuule, kun huudan sinua! Ole minulle armollinen, vastaa pyyntööni.

⁸Jeg mindes, du sagde: "Søg mit Åsyn!" Dit Åsyn søger jeg, HERRE;

⁸Sydämeni muistaa sinun sanasi: "Etsikää minun kasvojani." Herra, minä tahdon etsiä sinua,

⁹skjul ikke dit Åsyn for mig! Bortstød ikke din Tjener i Vrede, du er min Hjælp, opgiv og slip mig ikke, min Frelses Gud!

⁹älä kätke minulta kasvojasi! Älä vihastu, älä torju palvelijaasi, sinä olet aina ollut minun apuni. Älä nytkään jätä minua, älä hylkää, sinä Jumalani, sinä auttajani!

¹⁰Thi Fader og Moder forlod mig, men HERREN tager mig til sig.

¹⁰Vaikka isä ja äiti minut hylkäisivät, Herra pitää minusta huolen.

¹¹Vis mig, HERRE, din Vej og led mig ad jævne Stier for Fjendernes Skyld;

¹¹Herra, opeta minulle tiesi, johdata jalkani oikealle polulle, päästä minut vihamiehistäni.

¹²giv mig ikke i glubske Uvenners Magt! Thi falske Vidner, der udånder Vold, står frem imod mig.

¹²Älä jätä minua heidän armoilleen! He ovat julmia syyttäjiä, vääriä todistajia.

¹³Havde jeg ikke troet, at jeg skulde skue HERRENs Godhed i de levendes Land -

¹³Minä uskon, että saan yhä kokea Herran hyvyyttä elävien maassa.

¹⁴Bi på HERREN, fat Mod, dit Hjerte være stærkt, ja bi på HERREN!

¹⁴Luota Herraan! Ole luja, pysy rohkeana. Luota Herraan!