¹Jubler i Herren, I retfærdige, for de oprigtige sømmer sig Lovsang;

¹Riemuitkaa Herrasta, te vanhurskaat, oikeamieliset, ylistäkää häntä!

²lov HERREN med Citer, tak ham til tistrenget Harpe;

²Kiittäkää Herraa lyyran sävelillä, näppäilkää harppujen kymmentä kieltä.

³en ny Sang synge I ham, leg lifligt på Strenge til Jubelråb!

³Virittäkää hänelle uusi laulu, soittakaa kauniisti, huutakaa riemunne julki.

⁴Thi sandt er HERRENs Ord, og al hans Gerning er trofast;

⁴Herran sana on tosi ja varma. Hän on uskollinen ja osoittaa sen teoissaan.

⁵han elsker Retfærd og Ret, af HERRENs Miskundhed er Jorden fuld.

⁵Hän tahtoo oikeutta ja vanhurskautta, hänen uskollisuutensa täyttää maan.

⁶Ved HERRENs Ord blev Himlen skabt og al dens Hær ved hans Munds Ånde.

⁶Herra on sanallaan luonut taivaat, suunsa henkäyksellä tähtien joukot.

⁷Som i Vandsæk samled han Havets Vand, lagde Dybets Vande i Forrådskamre.

⁷Kuin leiliin hän on koonnut merien vedet ja varastoihinsa syvyyden virrat.

⁸Al Jorden skal frygte for HERREN, Alverdens Beboere skælve for ham;

⁸Vaviskoon Herran edessä kaikki maa, koko maanpiiri pelätköön häntä.

⁹thi han talede, så skete det, han bød, så stod det der.

⁹Mitä hän sanoi, se tapahtui, mitä hän käski, se pysyi.

¹⁰HERREN kuldkasted Folkenes Råd, gjorde Folkeslags Tanker til intet;

¹⁰Herra on kumonnut kansojen päätökset ja tehnyt tyhjiksi ihmisten aikeet.

¹¹HERRENs Råd står fast for evigt, hans Hjertes Tanker fra Slægt til Slægt.

¹¹Mutta Herran päätökset pysyvät iäti, hänen ajatuksensa polvesta polveen.

¹²Saligt det Folk, der har HERREN til Gud, det Folkefærd, han valgte til Arvelod!

¹²Onnellinen se kansa, jonka jumala on Herra, kansa, jonka Herra on omakseen valinnut.

¹³HERREN skuer fra Himlen, ser på alle Menneskens Børn;

¹³Taivaastaan Herra katsoo meitä, hän näkee kaikki ihmislapset.

¹⁴fra sit Højsæde holder han Øje med alle, som bor på Jorden;

¹⁴Korkeudestaan hän valvoo maata, kaikkia jotka siinä asuvat,

¹⁵han, som danned deres Hjerter til Hobe, gennemskuer alt deres Værk.

¹⁵joiden sydämen hän itse on luonut, joiden teot hän kaikki tuntee.

¹⁶Ej frelses en Konge ved sin store Stridsmagt, ej fries en Helt ved sin store Kraft;

¹⁶Ei voita kuningas väkensä voimalla, ei sankari selviydy omin avuin.

¹⁷til Frelse slår Stridshesten ikke til, trods sin store Styrke redder den ikke.

¹⁷Pettävä on hevonen pelastajaksi, sen voima ei vie turvaan.

¹⁸Men HERRENs Øje ser til gudfrygtige, til dem, der håber på Nåden,

¹⁸Mutta Herran silmä on niiden yllä, jotka palvelevat häntä ja luottavat hänen uskollisuuteensa.

¹⁹for at fri deres Sjæl fra Døden og holde dem i Live i Hungerens Tid.

¹⁹Hän pelastaa heidät kuoleman vaaroista ja auttaa nälkävuosien yli.

²⁰På HERREN bier vor Sjæl, han er vor Hjælp og vort Skjold;

²⁰Me odotamme hartaasti Herraa, hän on meidän turvamme ja kilpemme.

²¹thi vort Hjerte glæder sig i ham, vi stoler på hans hellige Navn.

²¹Hän on meidän sydämemme ilo, hänen pyhään nimeensä me luotamme.

²²Din Miskundhed være over os, HERRE, såsom vi håber på dig.

²²Herra, tue meitä uskollisesti, kun me panemme toivomme sinuun.