¹(Af David.) HERRE, træt med dem, der trætter med mig, strid imod dem, der strider mod mig,

¹Daavidin psalmi. Herra, tuomitse ne, jotka ovat vetäneet minut tuomiolle! Taistele niitä vastaan, jotka minua vastaan taistelevat.

²grib dit Skjold og dit Værge, rejs dig og hjælp mig,

²Tartu aseisiin, ota kilpi, tule avukseni!

³tag Spyd og Økse frem mod dem, der forfølger mig, sig til min Sjæl: "Jeg er din Frelse!"

³Tempaa käteesi keihäs, käy vihollisiani kohti. Kuule pyyntöni, auta minua!

⁴Lad dem beskæmmes og blues, som vil mig til Livs, og de, der ønsker mig ondt, lad dem rødmende vige,

⁴Pilkka ja häpeä niille, jotka tavoittelevat henkeäni! Perääntykööt lyötyinä kaikki, jotka punovat juonia pääni menoksi.

⁵de blive som Avner for Vinden, og HERRENs Engel nedstøde dem,

⁵Hajota heidät kuin akanat tuuleen -- Herran enkeli ajakoon heidät pois.

⁶deres Vej blive mørk og glat, og HERRENs Engel forfølge dem!

⁶Tee heidän tiestään pimeä ja liukas -- Herran enkeli ajakoon heitä takaa.

⁷Thi uden Grund har de sat deres Garn for mig, gravet min Sjæl en Grav.

⁷Syyttä he ovat virittäneet verkkonsa minun eteeni, kaivaneet tielleni pyydyskuopan.

⁸Lad Undergang uventet ramme ham, lad Garnet, han satte, hilde ham selv, lad ham falde i Graven.

⁸Yllättäköön heidät perikato, tarttukoot he itse verkkoon, jonka virittivät, suistukoot siihen omaksi tuhokseen!

⁹Min Sjæl skal juble i HERREN, glædes ved hans Frelse,

⁹Mutta minä saan riemuita Herrasta, iloita hänen avustaan.

¹⁰alle mine Ledemod sige: "HERRE, hvo er som du, du, som frelser den arme fra hans Overmand, den arme og fattige fra Røveren!"

¹⁰Minä tunnen sydänjuuriani myöten: ei ole ketään sinun kaltaistasi, Herra! Köyhän ja avuttoman sinä vapautat sortajan vallasta, heikon sinä pelastat väkevän kädestä.

¹¹Falske Vidner står frem, de spørger mig om, hvad jeg ej kender til;

¹¹Väärät todistajat astuvat esiin. Minulta kysytään asioita, joista en tiedä mitään.

¹²de lønner mig godt med ondt, min Sjæl er forladt.

¹²He palkitsevat hyvän pahalla, minä olen yksin.

¹³Da de var syge, gik jeg i Sæk, med Faste spæged jeg mig, jeg bad med sænket Hoved,

¹³Silloin kun joku heistä sairastui, minä pukeuduin karkeaan kankaaseen, paastosin ankarasti, rukoilin hartaasti,

¹⁴som var det en Ven eller Broder; jeg gik, som sørged jeg over min Moder, knuget af Sorg.

¹⁴niin kuin ystäväni, niin kuin veljeni puolesta. Pää kumarassa, ylläni suruvaate minä kuljin niin kuin se, joka suree omaa äitiään.

¹⁵Men nu jeg vakler, glæder de sig, de stimler sammen, Uslinger, fremmede for mig, stimler sammen imod mig, håner mig uden Ophør;

¹⁵Mutta kun minun kävi huonosti, he kerääntyivät ympärilleni ilkkumaan, minun ympärilleni, nuo kelvottomat. He pilkkasivat minua lakkaamatta, enkä tiedä, miksi.

¹⁶for min Venlighed dænger de mig med Hån, de skærer Tænder imod mig.

¹⁶Kun horjuin, he ivasivat minua, irvistelivät minulle päin kasvoja.

¹⁷Herre, hvor længe vil du se til? Frels dog min Sjæl fra deres Brøl, min eneste fra Løver.

¹⁷Herra, kuinka kauan aiot katsella tätä? Päästä minut heidän hampaistaan, pelasta ainoa henkeni noilta pedoilta!

¹⁸Jeg vil takke dig i en stor Forsamling, love dig blandt mange Folk.

¹⁸Silloin saan kiittää sinua suuressa joukossa, ylistää sinua juhlakansan keskellä.

¹⁹Lad ej dem, som med Urette er mine Fjender, glæde sig over mig, lad ej dem, som hader mig uden Grund, sende spotske Blikke!

¹⁹Älä anna vihollisteni ilkkua minulle ja iskeä toisilleen silmää! Syyttä he vihaavat minua.

²⁰Thi de taler ej Fred mod de stille i Landet udtænker de Svig;

²⁰Heidän puheensa eivät rakenna rauhaa, he punovat juonia maan hiljaisia vastaan.

²¹de spærrer Munden op imod mig og siger: "Ha, ha! Vi så det med egne Øjne!"

²¹Suu ammollaan he huutavat: "Kas niin, kas niin! Saimmepa nähdä tämän omin silmin!"

²²Du så det, HERRE, vær ikke tavs, Herre, hold dig ej borte fra mig;

²²Herra, sinä olet nähnyt kaiken tämän, älä enää ole vaiti! Herra, älä ole kaukana.

²³rejs dig, vågn op for min Ret, for min Sag, min Gud og Herre,

²³Nouse valvomaan minun oikeuttani! Herra, Jumalani, puolusta asiaani.

²⁴døm mig efter din Retfærd HERRE, min Gud, lad dem ikke glæde sig over mig

²⁴Herra, sinä oikeamielinen Jumala, hanki minulle oikeutta! Älä suo vihamiehilleni sitä iloa, että joudun tappiolle.

²⁵Og sige i Hjertet: "Ha! som vi ønsked!" lad dem ikke sige: "Vi slugte ham!"

²⁵Älä anna heidän riemastua mielessään: "Siitä sait! Juuri tätä toivoimmekin!" Älä anna heidän kerskua: "Me nielaisimme hänet!"

²⁶Til Skam og Skændsel blive enhver, hvem min Ulykke glæder; lad dem, der hovmoder sig over mig, hyldes i Spot og Spe.

²⁶Pilkka ja häpeä niille, jotka iloitsevat onnettomuudestani! Peittäköön häpeä ja pettymys kaikki ne, jotka ylvästelevät minua vastaan.

²⁷Men de, der vil min Ret, lad dem juble og glæde sig, stadigen sige: "Lovet være HERREN, som under sin Tjener Fred!"

²⁷Iloitkoot ja riemuitkoot ne, jotka toivovat, että saisin oikeuden. Anna heidän aina sanoa: "Suuri on Herra! Hän suo palvelijalleen rauhan."

²⁸Min Tunge skal forkynde din Retfærd, Dagen igennem din Pris.

²⁸Minun suuni julistaa sinun uskollisuuttasi, ylistää sinua päivästä päivään.