¹(Af David.) Græm dig ikke over Ugerningsmænd, misund ikke dem, der gør Uret!

¹Daavidin psalmi. Älä kiivastu pahantekijöille, älä kadehdi väärintekijöitä.

²Thi hastigt svides de af som Græsset, visner som det friske Grønne.

²He kuihtuvat hetkessä niin kuin ruoho, lakastuvat kuin kedon vehreys.

³Stol på HERREN og gør det gode, bo i Landet og læg Vind på Troskab,

³Luota Herraan ja tee hyvää, niin saat asua maassasi, turvallisilla laidunmailla.

⁴da skal du have din Fryd i HERREN, og han skal give dig, hvad dit Hjerte attrår.

⁴Saat nauttia Herran hyvyyttä, hän antaa sinulle mitä sydämesi toivoo.

⁵Vælt din Vej på HERREN, stol på ham, så griber han ind

⁵Anna tiesi Herran haltuun, turvaa häneen. Hän pitää sinusta huolen!

⁶og fører din Retfærdighed frem som Lyset, din Ret som den klare Dag.

⁶Hän antaa syyttömyytesi käydä esiin kirkkaana kuin aamun valo. Sinun oikeutesi loistaa kuin keskipäivän aurinko.

⁷Vær stille for HERREN og bi på ham, græm dig ej over den, der har Held, over den, der farer med Rænker.

⁷Ole ääneti Herran edessä, odota hänen apuaan! Älä kadehdi sitä, joka menestyy elämässään, sitä, jonka kaikki juonet onnistuvat.

⁸Tæm din Harme, lad Vreden fare, græm dig ikke, det volder kun Harm.

⁸Malta mielesi, hillitse vihasi! Älä kiivastu -- se johtaa vain pahaan!

⁹Thi Ugerningsmænd skal ryddes ud, men de, der bier på HERREN, skal arve Landet.

⁹Väärintekijät joutuvat tuhoon, mutta ne, jotka panevat toivonsa Herraan, saavat periä maan.

¹⁰En liden Stund, og den gudløse er ikke mere; ser du hen til hans Sted, så er han der ikke.

¹⁰Vielä hetki -- ja jumalatonta ei enää ole! Sinä katsot hänen asuinpaikkaansa -- se on tyhjä!

¹¹Men de sagtmodige skal arve Landet, de fryder sig ved megen Fred.

¹¹Mutta nöyrät perivät maan, he saavat osakseen onnen ja rauhan.

¹²Den gudløse vil den retfærdige ilde og skærer Tænder imod ham;

¹²Jumalaton punoo juonia vanhurskasta vastaan ja irvistelee hänelle vasten kasvoja.

¹³men Herren, han ler ad ham, thi han ser hans Time komme.

¹³Herra nauraa jumalattomalle, hän tietää, että tilinteon päivä tulee.

¹⁴De gudløse drager Sværdet og spænder Buen for at fælde arm og fattig, for at nedslagte dem, der vandrer ret;

¹⁴Jumalattomat paljastavat miekkansa, jännittävät jousensa kaataakseen köyhän ja avuttoman, surmatakseen suoran tien kulkijat.

¹⁵men Sværdet rammer dem selv i Hjertet, og Buerne brydes sønder og sammen.

¹⁵Mutta heidän miekkansa osuu heidän omaan sydämeensä ja heidän jousensa särkyy.

¹⁶Det lidt, en retfærdig har, er bedre end mange gudløses Rigdom;

¹⁶Vanhurskaalla on enemmän iloa vähistä varoistaan kuin jumalattomalla paljosta tavarastaan.

¹⁷thi de gudløses Arme skal brydes, men HERREN støtter de retfærdige;

¹⁷Jumalattomien mahti murtuu, mutta vanhurskaiden tukena on Herra.

¹⁸HERREN kender de uskyldiges Dage, deres Arvelod bliver evindelig;

¹⁸Herra pitää huolen omiensa jokaisesta päivästä, eikä heidän perintöosansa koskaan häviä.

¹⁹de beskæmmes ikke i onde Tider, de mættes i Hungerens Dage.

¹⁹He eivät kärsi puutetta kovinakaan aikoina, nälän päivinä heillä on kyllin syötävää.

²⁰Thi de gudløse går til Grunde, som Engenes Pragt er HERRENs Fjender, de svinder, de svinder som Røg.

²⁰Mutta jumalattomat tuhoutuvat, Herran viholliset katoavat kuin laidunten vihreys, he haihtuvat savuna ilmaan.

²¹Den gudløse låner og bliver i Gælden, den retfærdige ynkes og giver;

²¹Jumalaton ottaa lainaa mutta ei maksa takaisin, vanhurskas on hyväsydäminen ja antaa omastaan.

²²de, han velsigner, skal arve Landet, de, han forbander, udryddes.

²²Ne, joita Herra siunaa, saavat periä maan, ne, jotka hän kiroaa, joutuvat perikatoon.

²³Af HERREN stadfæstes Mandens Skridt, når han har Behag i hans Vej;

²³Kun Herra ohjaa askeleita, ihminen kulkee oikeaa tietä.

²⁴om end han snubler, falder han ikke, thi HERREN støtter hans Hånd.

²⁴Jos hän horjahtaakin, ei hän suistu maahan, sillä Herra pitää häntä kädestä.

²⁵Ung har jeg været, og nu er jeg gammel, men aldrig så jeg en retfærdig forladt eller hans Afkom tigge sit Brød;

²⁵Olen elänyt pitkän elämän, nuoruudesta vanhuuteen saakka. Koskaan en ole nähnyt vanhurskasta hylättynä enkä hänen lapsiaan kerjäämässä leipää.

²⁶han ynkes altid og låner ud, og hans Afkom er til Velsignelse.

²⁶Vanhurskas on antelias ja lainaa mielellään, ja myös hänen lapsillaan on siunaus.

²⁷Vig fra ondt og øv godt, så bliver du boende evindelig;

²⁷Karta pahaa ja tee hyvää, niin saat aina asua maassasi.

²⁸thi HERREN elsker Ret og svigter ej sine fromme. De onde udslettes for evigt, de gudløses Afkom udryddes;

²⁸Herra rakastaa oikeutta. Hän ei hylkää omiaan vaan varjelee heitä iäti, mutta jumalattomien suku sammuu.

²⁹de retfærdige arver Landet og skal bo der til evig Tid.

²⁹Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä aina.

³⁰Den retfærdiges Mund taler Visdom; hans Tunge siger, hvad ret er;

³⁰Vanhurskaan suu puhuu viisautta, hänen kielensä kertoo, mikä on oikein.

³¹sin Guds Lov har han i Hjertet, ikke vakler hans Skridt.

³¹Hänellä on sydämessään Jumalan laki, eivätkä hänen askeleensa horju.

³²Den gudløse lurer på den retfærdige og står ham efter Livet,

³²Jumalaton väijyy vanhurskasta ja vaanii tilaisuutta tappaakseen hänet.

³³men, HERREN giver ham ej i hans Hånd og lader ham ikke dømmes for Retten.

³³Herra ei jätä omaansa jumalattoman armoille vaan osoittaa hänet syyttömäksi oikeuden edessä.

³⁴Bi på HERREN og bliv på hans Vej, så skal han ophøje dig til at arve Landet; du skal skue de gudløses Undergang.

³⁴Pane toivosi Herraan, kulje hänen tietään! Hän korottaa sinut, sinä saat periä maan ja nähdä jumalattomien tuhon.

³⁵Jeg har set en gudløs trodse, bryste sig som en Libanons Ceder

³⁵Minä näin jumalattoman voimansa tunnossa, hän rehotti kuin piikkipensas kukassaan.

³⁶men se, da jeg gik der forbi, var han borte; da jeg søgte ham, fandtes han ikke.

³⁶Hetken kuluttua häntä ei enää ollut, minä etsin häntä mutta en löytänyt mistään.

³⁷Vogt på Uskyld, læg Vind på Oprigtighed, thi Fredens Mand har en Fremtid;

³⁷Katsele nuhteetonta, tarkkaile rehellistä -- rauhan miehellä on tulevaisuus!

³⁸men Overtræderne udryddes til Hobe, de gudløses Fremtid går tabt.

³⁸Pahantekijät tuhoutuvat kaikki tyynni, jumalattomia odottaa perikato.

³⁹De retfærdiges Frelse kommer fra HERREN, deres Tilflugt i Nødens Stund;

³⁹Mutta vanhurskaat saavat avun Herralta, hän on heidän turvansa ahdingon aikana.

⁴⁰HERREN hjælper og frier dem, fra de gudløse frier og frelser han dem; thi hos ham har de søgt deres Tilflugt.

⁴⁰Herra auttaa heitä ja vapauttaa heidät. Hän päästää heidät jumalattomien käsistä, pelastaa heidät, kun he pakenevat hänen suojiinsa.