1(Til sangmesteren. Med strengespil. En maskil af David.) Lyt, o Gud, til min Bøn, skjul dig ej for min tryglen,
1Laulunjohtajalle. Kielisoittimilla. Daavidin virsi. (H55:2)Kuuntele rukoustani, Jumala, älä kätkeydy, kun pyydän apua.
2lå mig Øre og svar mig, jeg vånder mig i Klage,
2(H55:3)Kuuntele minua ja vastaa minulle, ahdistus painaa mieltäni. Olen suunniltani pelosta,
3jeg stønner ved Fjendernes Råb og de gudløses Skrig; thi Ulykke vælter de over mig, forfølger mig grumt;
3(H55:4)kun vihollinen huutaa uhkauksia, kun jumalattomat ahdistavat minua. He kaatavat päälleni onnettomuutta, syyttävät minua vihassaan.
4Hjertet er angst i mit Bryst, Dødens Rædsler er faldet over mig.
4(H55:5)Sydän hakkaa rinnassani, kuoleman kauhut hyökkäävät kimppuuni.
5Frygt og Angst falder på mig, Gru er over mig.
5(H55:6)Pelko vavisuttaa sisintäni, kauhu saartaa minut.
6Jeg siger: Ak, havde jeg Vinger som Duen, da fløj jeg i Ly,
6(H55:7)Jos saisin kyyhkysen siivet, lähtisin lentoon, etsisin lepopaikan.
7ja, langt bort vilde jeg fly og blive i Ørkenen. - Sela.
7(H55:8)Pakenisin kauas, majailisin autiomaassa. (sela)
8Da søgte jeg skyndsomt Tilflugt for rivende Storm og Uvejr.
8(H55:9)Kiiruhtaisin turvapaikkaan, suojaan myrskytuulelta.
9Herre, forvir og split deres Tungemål! Thi Vold og Ufred ser jeg i Byen;
9(H55:10)Herra, saata heidät sekasortoon, sekoita heidän neuvonpitonsa. Joka päivä minun täytyy katsella kaupungissa riitaa ja väkivaltaa.
10de går Rundgang Dag og Nat på dens Mure;
10(H55:11)Ne kiertävät kaupunkia yötä päivää, väijyvät sen muureilla. Vääryys ja tuho asuvat sen sisällä,
11Ulykke, Kvide og Vanheld råder derinde, Voldsfærd og Svig viger aldrig bort fra dens Torve.
11(H55:12)turmelus sen keskellä, sorto ja petos vallitsevat sen toreilla.
12Det var ikke en Fjende, som hånede mig - det kunde bæres; min uven ydmygede mig ej - ham kunde jeg undgå;
12(H55:13)Jos vihollinen herjaisi minua, sen kyllä kestäisin. Jos vihamies nöyryyttäisi minua, minä voisin piiloutua.
13men du, en Mand af min Stand, en Ven og fortrolig,
13(H55:14)Mutta sinä olet kaltaiseni, ystäväni ja uskottuni.
14og det skønt vi delte Samværets Sødme, vandrede endrægtelig i Guds Hus.
14(H55:15)Ystävinä vaelsimme yhdessä Jumalan huoneeseen.
15Over dem komme Død, lad dem levende synke i Dødsriget! Thi der er Ondskab i deres Bolig, i deres Indre!
15(H55:16)Kuolema periköön heidät, menkööt he elävinä alas tuonelaan! Heidän asuinsijansa ovat pahuutta täynnä.
16Jeg, jeg råber til Gud, og HERREN vil frelse mig.
16(H55:17)Minä huudan Jumalaa, ja hän pelastaa minut.
17Jeg klager og stønner ved Kvæld, ved Gry og ved Middag; min Røst vil han høre
17(H55:18)Illoin, aamuin ja keskipäivällä minä huokaan ja valitan, ja hän kuulee ääneni.
18og udfri min Sjæl i Fred, så de ikke kan komme mig nær; thi mange er de imod mig.
18(H55:19)Kun minua vastaan käydään sotaa ja monet hyökkäävät kimppuuni, hän päästää minut rauhaan.
19Gud, som troner fra Fortids Dage, vil høre og ydmyge dem. - Sela. Thi der er ingen Forandring hos dem, og de frygter ikke for Gud.
19(H55:20)Jumala kuulee minua ja nöyryyttää heidät, hän, joka hamasta ikuisuudesta on hallinnut valtaistuimellaan. (sela) Viholliseni eivät muutu, eivät kunnioita Jumalaa.
20På Venner lagde han Hånd og brød sin Pagt.
20(H55:21)Petturi käy ystäviensä kimppuun ja rikkoo liittonsa.
21Glattere end Smør er hans Mund, men Hjertet vil Krig, blødere end Olie hans Ord, skønt dragne Sværd.
21(H55:22)Hänen puheensa ovat lipeviä kuin öljy, mutta hänellä on paha mielessä. Hänen sanansa ovat liukkaita kuin voi mutta teräviä kuin paljastettu miekka.
22Kast din Byrde på HERREN, så sørger han for dig, den retfærdige lader han ikke i Evighed rokkes.
22(H55:23)Jätä taakkasi Herran käteen, hän pitää sinusta huolen. Hän ei ikinä salli hurskaan sortua.
23Og du, o Gud, nedstyrt dem i Gravens Dyb! Ej skal blodstænkte, svigefulde Mænd nå Hælvten af deres Dage. Men jeg, jeg stoler på dig!
23(H55:24)Murhamiehet ja petturit sinä, Jumala, syökset syvimpään kuoppaan, he eivät elä puoleenkaan ikäänsä. Mutta minä turvaan sinuun.