1(Til sangmesteren. Al-jonat-elem-rehokim. Af David. En miktam, da filisterne greb ham i Gat.) Vær mig nådig Gud, thi Mennesker vil mig til livs, jeg trænges stadig af Stridsmænd;
1Laulunjohtajalle. Lauletaan niin kuin "Vaikeneva kyyhkynen kaukaisessa maassa". Runo, jonka Daavid sepitti, kun filistealaiset olivat ottaneet hänet kiinni Gatissa. (H56:2)Armahda minua, Jumala! Ihmiset väijyvät minua, alati he ahdistavat ja sortavat minua.
2mine Fjender vil mig stadig til Livs, thi mange strider bittert imod mig!
2(H56:3)Viholliseni väijyvät minua kaiken päivää, kaikki hyökkäävät armottomasti minua vastaan.
3Når jeg gribes af Frygt, vil jeg stole på dig,
3(H56:4)Kun pelko minut valtaa, minä turvaudun sinuun.
4og med Guds Hjælp skal jeg prise hans Ord. Jeg stoler på Gud, jeg frygter ikke, hvad kan Kød vel gøre mig?
4(H56:5)Sinun sanaasi, Jumala, minä ylistän, sinuun minä luotan, en pelkää mitään. Mitä voi minulle kukaan kuolevainen?
5De oplægger stadig Råd imod mig, alle deres Tanker går ud på ondt.
5(H56:6)Kaiken aikaa he vääristelevät sanojani, aina he hautovat pahaa.
6De flokker sig sammen, ligger på Lur, jeg har dem lige i Hælene, de står mig jo efter Livet.
6(H56:7)He väijyvät ja vaanivat minua. He seuraavat kintereilläni ja tavoittelevat henkeäni.
7Gengæld du dem det onde, stød Folkene ned i Vrede, o Gud!
7(H56:8)Maksa heille heidän rikostensa mukaan! Syökse kansat tuhoon vihassasi, Jumala.
8Selv har du talt mine Suk, i din Lædersæk har du gemt mine Tårer; de står jo i din Bog.
8(H56:9)Pakolaisuuteni päivät sinä merkitset muistiin. Kokoa kyyneleeni leiliisi, merkitse ne kirjaasi.
9Da skal Fjenderne vige, den Dag jeg kalder; så meget ved jeg, at Gud er med mig.
9(H56:10)Kun pyydän sinua avukseni, viholliseni pakenevat. Silloin minä tiedän, että Jumala on puolellani.
10Med Guds Hjælp skal jeg prise hans Ord, med HERRENs Hjælp skal jeg prise hans Ord.
10(H56:11)Jumala, minä ylistän sanaasi, Herra, minä ylistän sinun sanaasi.
11Jeg stoler på Gud, jeg frygter ikke, hvad kan et Menneske gøre mig?
11(H56:12)Jumalaan minä luotan, en pelkää mitään. Mitä voi minulle kukaan ihminen?
12Jeg har Løfter til dig at indfri, o Gud, med Takofre vil jeg betale dig.
12(H56:13)Olen antanut sinulle lupauksen, Jumala. Minä täytän lupaukseni, uhraan sinulle kiitosuhrin.
13Thi fra Døden frier du min Sjæl, ja min Fod fra Fald, at jeg kan vandre for Guds Åsyn i Livets Lys.
13(H56:14)Sinä pelastit minut kuolemasta, et antanut jalkani astua harhaan. Minä saan vaeltaa Jumalan edessä, siellä missä on elämä ja valo.