¹(En Salme af Asaf.) Hedninger er trængt ind i din arvelod, Gud de har besmittet dit hellige Tempel og gjort Jerusalem til en Stenhob;

¹Asafin psalmi. Jumala, sinun maahasi ovat tunkeutuneet vieraat kansat, ne ovat saastuttaneet pyhän temppelisi ja muuttaneet Jerusalemin rauniokasaksi.

²de har givet Himlens Fugle dine Tjeneres Lig til Æde, Jordens vilde Dyr dine frommes Kød;

²Sinun palvelijoittesi ruumiit on jätetty haaskalinnuille, sinun uskollistesi jäännökset petojen kynsiin.

³deres Blod har de udøst som Vand omkring Jerusalem, ingen jorder dem;

³Joka puolella Jerusalemia heidän vertaan vuodatettiin kuin vettä, eikä kukaan ole haudannut heitä.

⁴vore Naboer er vi til Hån, vore Grander til Spot og Spe.

⁴Meistä on tullut naapureillemme ilkeän ilon aihe, pilkan ja ivan kohde ympärillä asuville.

⁵Hvor længe vredes du, HERRE - for evigt? hvor længe skal din Nidkærhed lue som Ild?

⁵Kuinka kauan, Herra, olet vihassasi leppymätön, kuinka kauan kiivautesi leimuaa kuin tuli?

⁶Udøs din Vrede på Folk, der ikke kender dig, på Riger, som ikke påkalder dit Navn;

⁶Käännä vihasi noihin kansoihin, jotka eivät sinua tunne, valtakuntiin, jotka eivät turvaa sinun nimeesi,

⁷thi de har opædt Jakob og lagt hans Bolig øde.

⁷sillä ne ovat tuhonneet Jaakobin, autioittaneet sen asuinsijat.

⁸Tilregn os ikke Fædrenes Brøde, lad din Barmhjertighed komme os snarlig i Møde, thi vi er såre ringe,

⁸Älä pane meitä vastaamaan isiemme rikoksista, vaan armahda meitä, riennä avuksemme, sillä meidät on painettu maahan.

⁹Hjælp os, vor Frelses Gud, for dit Navns Æres Skyld, fri os, forlad vore Synder for dit Navns Skyld!

⁹Auta meitä, Jumala, pelastajamme, nimesi ja kunniasi tähden! Pelasta meidät ja anna syntimme anteeksi oman nimesi tähden!

¹⁰Hvorfor skal Hedninger sige: "Hvor er deres Gud?" Lad dine Tjeneres udgydt Blod blive hævnet på Hedningerne for vore Øjne!

¹⁰Miksi saisivat vieraat kansat sanoa: "Missä on heidän jumalansa?" Anna niiden kokea kostosi, anna meidän nähdä, miten kostat palvelijoittesi veren, jota ne ovat vuodattaneet.

¹¹Lad de fangnes Suk nå hen for dit Åsyn, udløs Dødens Børn efter din Arms Vælde,

¹¹Kuule vangittujen vaikerrus, väkevällä kädelläsi vapauta kuoleman omat.

¹²lad syvfold Gengæld ramme vore Naboer for Hånen, de viser dig, Herre!

¹²Ja sen pilkan, jota naapurimme ovat vastaasi syytäneet, anna seitsenkertaisena palata heille, Herra.

¹³Men vi dit Folk og den Hjord, du røgter, vi vil evindelig takke dig, forkynde din Pris fra Slægt til Slægt!

¹³Me, sinun kansasi, sinun laitumesi lampaat, kiitämme sinua ikuisesti, toistamme ylistystäsi polvesta polveen.