1(Til Sangmesteren. Al-haggittit. Af Asaf.) Jubler for Gud, vor Styrke, råb af fryd for Jakobs Gud,
1Laulunjohtajalle. Säestetään gatilaisilla soittimilla. Asafin psalmi. (H81:2)Kohottakaa ilohuuto Jumalalle, riemuhuuto Jaakobin Jumalalle! Hän on väkevä auttajamme.
2istem Lovsang, lad Pauken lyde, den liflige Citer og Harpen;
2(H81:3)Virittäkää soitto, tuokaa rummut, ottakaa harppu ja helkkyvä lyyra.
3stød i Hornet på Nymånedagen, ved Fuldmåneskin på vor Højtidsdag!
3(H81:4)Puhaltakaa torveen, kun on uudenkuun aika, kun on täysikuu, kun vietämme juhlaa!
4Thi det er Lov i Israel, et Bud fra Jakobs Gud;
4(H81:5)Tämä on Israelille annettu säädös, määräys, jonka Jaakob on Jumalaltaan saanut.
5han gjorde det til en Vedtægt i Josef, da han drog ud fra Ægypten, hvor han hørte et Sprog, han ikke kendte.
5(H81:6)Herra antoi sen Joosefin heimolle käydessään Egyptin maata vastaan. Kuulen puhetta, jollaista en ole kuullut:
6"Jeg fried hans Skulder for Byrden, hans Hænder slap fri for Kurven.
6(H81:7)"Minä nostin taakan sinun harteiltasi, sait irrottaa kätesi kantokorista.
7I Nøden råbte du, og jeg frelste dig, jeg svarede dig i Tordenens Skjul, jeg prøvede dig ved Meribas Vande. - Sela.
7(H81:8)Sinä huusit hädässäsi, ja minä pelastin sinut, minä vastasin sinulle ukkospilvien kätköistä ja koettelin sinua Meriban veden luona. (sela)
8Hør, mit Folk, jeg vil vidne for dig, Israel, ak, om du hørte mig!
8(H81:9)"Kuule, kansani, minä varoitan sinua. Kunpa kuulisit minua, Israel!
9En fremmed Gud må ej findes hos dig, tilbed ikke andres Gud!
9(H81:10)Muuta jumalaa sinulla ei saa olla, vierasta jumalaa älä kumarra.
10Jeg, HERREN, jeg er din Gud! som førte dig op fra Ægypten; luk din Mund vidt op, og jeg vil fylde den!
10(H81:11)Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Minä johdatin sinut pois Egyptin maasta. Avaa suusi, niin minä annan mitä tarvitset.
11Men mit Folk vilde ikke høre min Røst, Israel lød mig ikke.
11(H81:12)"Mutta kansani ei kuullut minun ääntäni, Israel ei halunnut totella.
12Da lod jeg dem fare i deres Stivsind, de vandrede efter deres egne Råd.
12(H81:13)Siksi minä hylkäsin sen, jätin sen paatuneen sydämensä valtaan, kulkemaan oman ymmärryksensä varassa.
13Ak, vilde mit Folk dog høre mig, Israel gå mine Veje!
13(H81:14)Kunpa kansani vihdoin kuulisi minua, kunpa Israel kulkisi minun teitäni!
14Da kued jeg snart deres Fjender, vendte min Hånd mod deres Uvenner!
14(H81:15)Minä nujertaisin heti sen viholliset, kohottaisin käteni sen ahdistajia vastaan."
15Deres Avindsmænd skulde falde og gå til Grunde for evigt;
15(H81:16)Ne, jotka vihaavat Herraa, joutuvat matelemaan hänen edessään, ja heidän alennuksensa kestää ikuisesti.
16jeg nærede dig med Hvedens Fedme, mættede dig med Honning fra Klippen!"
16(H81:17)Mutta Israelia hän ruokkii parhaalla vehnällä, hän vuodattaa sille kalliosta hunajaa.