¹(En Bøn af David.) Bøj dit Øre, HERRE, og svar mig, thi jeg er arm og fattig!

¹Daavidin rukous. Herra, kuule rukoukseni, vastaa minulle, minä olen köyhä ja avuton.

²Vogt min Sjæl, thi jeg ærer dig; frels din Tjener, som stoler på dig!

²Varjele minua, minä olen hurskas ja uskollinen, auta palvelijaasi, joka turvaa sinuun. Sinä olet minun Jumalani.

³Vær mig nådig, Herre, du er min Gud; thi jeg råber til dig Dagen igennem.

³Herra, armahda minua! Kaiken päivää huudan sinua avukseni.

⁴Glæd din Tjeners Sjæl, thi til dig, o Herre, løfter jeg min Sjæl;

⁴Minä ylennän sydämeni sinun puoleesi. Täytä palvelijasi ilolla!

⁵thi du, o Herre, er god og rund til at forlade, rig på Nåde mod alle, der påkalder dig.

⁵Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi, runsain mitoin sinä jaat armoasi kaikille, jotka sinua avuksi huutavat.

⁶Lyt til min Bøn, o HERRE, lån Øre til min tryglende Røst!

⁶Kuule minun rukoukseni, Herra, ota vastaan avunpyyntöni.

⁷På Nødens Dag påkalder jeg dig, thi du svarer mig.

⁷Sinua minä hädässäni huudan, ja sinä vastaat minulle.

⁸Der er ingen som du blandt Guderne, Herre, og uden Lige er dine Gerninger.

⁸Ei ole vertaistasi jumalien joukossa, ei ole vertaa sinun teoillesi, Herra.

⁹Alle Folk, som du har skabt, skal komme, Herre, og tilbede dig, og de skal ære dit Navn.

⁹Sinä olet luonut kaikki kansat. Ne tulevat eteesi ja kumartavat sinua, ne kunnioittavat sinun nimeäsi, Herra.

¹⁰Thi du er stor og gør vidunderlige Ting, du alene er Gud.

¹⁰Sinä olet suuri ja teet ihmetekoja, sinä yksin olet Jumala.

¹¹Lær mig, HERRE, din Vej, at jeg kan vandre i din Sandhed; vend mit Hjerte til dette ene: at frygte dit Navn.

¹¹Herra, neuvo minulle tiesi, että noudattaisin sinun totuuttasi. Paina sydämeeni syvälle pyhä pelko nimeäsi kohtaan.

¹²Jeg vil takke dig, Herre min Gud, af hele mit Hjerte, evindelig ære dit Navn;

¹²Herra, minun Jumalani, sinua minä kiitän koko sydämestäni, iäti minä kunnioitan nimeäsi.

¹³thi stor er din Miskundhed mod mig, min Sjæl har du frelst fra Dødsrigets Dyb.

¹³Sinun hyvyytesi on suuri, sinä nostit minut tuonelan syvyyksistä.

¹⁴Frække har rejst sig imod mig, Gud; Voldsmænd, i Flok vil tage mit Liv, og dig har de ikke for Øje.

¹⁴Jumala, sortajat käyvät kimppuuni, häikäilemättä he tavoittelevat henkeäni. He eivät sinusta piittaa.

¹⁵Men, Herre, du er en barmhjertig og nådig Gud, langmodig og rig på Nåde og Sandhed.

¹⁵Herra, sinä olet laupias Jumala ja annat anteeksi, sinä olet kärsivällinen ja sinun hyvyytesi ja uskollisuutesi on suuri.

¹⁶Vend dig til mig og vær mig nådig, giv din Tjener din Styrke, frels din Tjenerindes Søn!

¹⁶Katso puoleeni, armahda minua! Anna minulle voimaa, pelasta minut, olenhan palvelijasi, sinun palvelijattaresi poika.

¹⁷Und mig et Tegn på din Godhed; at mine Fjender med Skamme må se, at du, o HERRE, hjælper og trøster mig!

¹⁷Anna merkki, joka lupaa minulle hyvää. Häpeä vihamiehilleni! Saakoot he nähdä, että sinä, Herra, autat ja lohdutat minua.