1HERRE du hævnens Gud, du Hævnens Gud, træd frem i Glans;
1Herra, koston Jumala, koston Jumala, saavu jo!
2stå op, du Jordens Dommer, øv Gengæld mod de hovmodige!
2Nouse, maailman tuomari, maksa ylvästelijöille heidän tekojensa mukaan.
3Hvor længe skal gudløse, HERRE, hvor længe skal gudløse juble?
3Kuinka kauan, Herra, annat jumalattomien pitää iloaan?
4De fører tøjlesløs Tale, hver Udådsmand ter sig som Herre;
4Kuinka kauan he saavat rehennellä, syytää suustaan julkeita sanoja?
5de underkuer, o HERRE, dit Folk og undertrykker din Arvelod;
5Herra, he sortavat sinun kansaasi, polkevat alleen sinun omiasi.
6de myrder Enke og fremmed faderløse slår de ihjel;
6He murhaavat leskiä ja orpolapsia, surmaavat maassaan asuvia muukalaisia
7de siger: "HERREN kan ikke se,Jakobs Gud kan intet mærke!"
7ja sanovat: "Ei Herra tätä näe, ei Jaakobin Jumala tätä huomaa."
8Forstå dog, I Tåber blandt Folket! Når bliver I kloge, I Dårer?
8Milloin te mielettömät tulette järkiinne? Te tyhmistä tyhmimmät! Miettikää vähän.
9Skulde han, som plantede Øret, ej høre, han, som dannede Øjet, ej se?
9Hän, joka on luonut korvan -- hänkö ei kuule? Hän, joka on tehnyt silmän -- hänkö ei näe?
10Skulde Folkenes Tugtemester ej revse, han som lærer Mennesket indsigt?
10Hän, joka opettaa kaikkia ihmisiä, hän, joka ohjaa maailman kansoja -- hänkö ei rankaise?
11HERREN kender Menneskets Tanker, thi de er kun Tomhed.
11Herra tuntee ihmisten suunnitelmat: ne raukeavat tyhjiin.
12Salig den Mand, du tugter, HERRE, og vejleder ved din Lov
12Hyvä on sen osa, jota sinä, Herra, kasvatat ja jolle sinä opetat lakiasi.
13for at give ham Ro for onde Dage, indtil der graves en Grav til den gudløse;
13Pahana päivänä sinä varjelet häntä, kun hauta jo aukeaa sille, joka rikkoo lakiasi.
14thi HERREN bortstøder ikke sit Folk og svigter ikke sin Arvelod.
14Herra ei hylkää omiaan, ei hän jätä kansaansa.
15Den retfærdige kommer igen til sin Ret, en Fremtid har hver oprigtig af Hjertet.
15Oikeus tulee jälleen voimaan, rehellisyys palaa ihmisten sydämiin.
16Hvo står mig bi mod Ugerningsmænd? hvo hjælper mig mod Udådsmænd?
16Kuka asettuu rinnalleni lainrikkojia vastaan? Kuka puolustaa minua pahantekijöitä vastaan?
17Var HERREN ikke min Hjælp, snart hviled min Sjæl i det stille.
17Ellei Herra olisi tullut avukseni, asuisin jo hiljaisuuden maassa.
18Når jeg tænkte: "Nu vakler min Fod", støtted din Nåde mig, HERRE;
18Aina kun olin vähällä kaatua, sinun armosi, Herra, oli minun tukenani.
19da mit Hjerte var fuldt af ængstede Tanker, husvaled din Trøst min Sjæl.
19Kun huolet painavat mieltäni, saan sinulta lohdun ja ilon.
20står du i Pagt med Fordærvelsens Domstol, der skaber Uret i Lovens Navn?
20Sinäkö tukisit turmeltuneita tuomareita, jotka lain varjolla tekevät konnantöitään!
21Jager de end den ret,færdiges Liv og dømmer uskyldigt Blod,
21He vehkeilevät viatonta vastaan ja tuomitsevat syyttömän kuolemaan.
22HERREN er dog mit Bjærgested, min Gud er min Tilflugtsklippe;
22Mutta Herra on minun linnani, Jumala on turvakallioni.
23han vender deres Uret imod dem selv, udsletter dem for deres Ondskab; dem udsletter HERREN vor Gud.
23Hän kostaa heille heidän rikoksensa, lyö heitä heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, tuhoaa heidät.