1Kom, lad os Juble, for HERREN, råbe af fryd for vor Frelses Klippe,
1Nyt iloiten laulakaa Herralle, kohottakaa hänelle riemuhuuto, hän on meidän turvakalliomme.
2møde med Tak for hans Åsyn, juble i Sang til hans Pris!
2Tulkaa hänen kasvojensa eteen ja kiittäkää, virittäkää hänelle riemuvirsi!
3Thi HERREN er en vældig Gud, en Konge stor over alle Guder;
3Herra on suuri Jumala ja kaikkien jumalien ylin valtias.
4i hans Hånd er Jordens dybder, Bjergenes Tinder er hans;
4Hänen kädessään on maa, sen laaksot ja syvyydet, hänen ovat vuorten korkeimmatkin huiput.
5Havet er hans, han har skabt det, det tørre Land har hans Hænder dannet.
5Hänen on meri, hän on sen luonut, hänen on maa, hänen kätensä sen teki.
6Kom, lad os bøje os, kaste os ned, knæle for HERREN, vor Skaber!
6Tulkaa, kumartukaa maahan, polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen.
7Thi han er vor Gud, og vi er det Folk, han vogter, den Hjord, han leder. Ak, lytted I dog i Dag til hans Røst:
7Hän on meidän Jumalamme ja me hänen laitumensa lampaat, joita hänen kätensä kaitsee. Kuulkaa tänä päivänä, mitä hän sanoo:
8"Forhærder ej eders Hjerte som ved Meriba, som dengang ved Massa i Ørkenen,
8-- Älkää paaduttako sydäntänne kuten kerran, kun isänne koettelivat minua autiomaassa, Meriban ja Massan luona.
9da eders Fædre fristede mig, prøved mig, skønt de havde set mit Værk.
9He saivat nähdä, mitä minä voin tehdä.
10Jeg væmmedes fyrretyve År ved denne Slægt, og jeg sagde: Det er et Folk med vildfarne Hjerter, de kender ej mine Veje.
10Neljäkymmentä vuotta hyljeksin heitä, sillä näin heidän kulkevan harhaan, kun he eivät ymmärtäneet minun teitäni.
11Så svor jeg da i min Vrede: De skal ikke gå ind til min Hvile!
11Silloin minä vihassani vannoin: "He eivät pääse lepopaikkaan, jonka olen heille luvannut."