1Jeg er Sarons Rose, Dalenes Lilje
1Neito: Olen Saaronin ketojen kukka, laaksojen lilja.
2Som en Lilje midt iblandt Torne er min Veninde blandt Piger.
2Mies: Kuin lilja ohdakkeiden keskellä on minun armaani neitojen keskellä.
3Som et Æbletræ blandt Skovens Træer er min Ven blandt unge Mænd. I hans Skygge har jeg Lyst til at sidde, hans Frugt er sød for min Gane.
3Neito: Kuin omenapuu metsän puiden keskellä on rakkaani nuorukaisten keskellä. Sen puun varjoon kaipaan lepäämään, sen hedelmä maistuu suussani makealta.
4Til en Vinhal bragte han mig, hvor Mærket over mig er Kærlighed.
4Neito: Hän vei minut viinitupaan, ja yllämme hulmusi rakkauden viiri.
5Styrk mig med Rosinkager, kvæg mig med Æbler, thi jeg er syg af Kærlighed.
5Tuokaa minulle rusinaterttuja, että vahvistun, tuokaa omenoita, että virvoitun -- minä olen rakkaudesta sairas!
6Hans venstre er under mit Hoved, hans højre tager mig i Favn.
6Hänen vasen kätensä on pääni alla, hänen oikea kätensä hyväilee minua.
7Jeg besværger eder, Jerusalems Døtre, ved Gazeller og Markens Hjorte: Gør ikke Kærligheden Uro, væk den ikke, før den ønsker det selv!
7Minä vannotan teitä, Jerusalemin tytöt, gasellien ja villipeurojen kautta: älkää häiritkö rakkauttamme, älkää häiritkö, ennen kuin itse haluamme herätä!
8Hør! Der er min Ven! Ja se, der kommer han i Løb over Bjergene, i Spring over Højene.
8Neito: Rakkaani tulee, minä kuulen hänen äänensä! Hän kiitää yli vuorten, hän kirmaa yli kukkuloiden!
9Min Ven er som en Gazel, han er som den unge Hjort. Se, nu står han alt bag vor Mur. Han ser gennem Vinduet, kigger gennem Gitteret.
9Kuin gaselli on minun rakkaani, hän on kuin nuori peura. Siinä hän on! Hän pysähtyy ja jää talomme seinustalle. Hän katsoo ikkunan takaa, kurkistaa säleikön raosta.
10Min Ven stemmer i og siger så til mig: Stå op, min Veninde, du fagre, kom!
10Rakkaani puhkeaa puhumaan. Mies: Nouse, kalleimpani, kauneimpani, tule kanssani ulos!
11Thi nu er Vinteren omme, Regntiden svandt, for hen,
11Talvi on mennyt, sade on laannut, se on kaikonnut pois.
12Blomster ses i Landet, Sangens Tid er kommet, Turtelduens Kurren høres i vort Land;
12Kukat nousevat maasta, laulun aika on tullut, joka puolella huhuavat metsäkyyhkyt.
13Figentræets Småfrugter svulmer, Vinstokken blomstrer, udspreder Duft. Stå op, min Veninde, du fagre, kom,
13Viikunapuussa kypsyvät ensi hedelmät, viiniköynnöksen nuput aukeavat ja levittävät tuoksuaan. Nouse, kalleimpani, kauneimpani, tule kanssani ulos!
14min Due i Fjeldets Kløfter, i Bjergvæggens Skjul! Lad mig skue din Skikkelse, høre din Røst, thi sød er din Røst og din Skikkelse yndig.
14Kyyhkyni, kallion kätkemä, vuoren seinässä lymyävä, anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä sinun äänesi on suloinen, ihanat ovat sinun kasvosi.
15Fang os de Ræve, de Ræve små,som hærger Vinen, vor blomstrende Vin!
15Muut: Auttakaa meitä, ottakaa kiinni ketut, ketunpojat, jotka turmelevat viinitarhat! Köynnöksemme ovat juuri nupullaan!
16Min Ven er min, og jeg er hans,som vogter blandt Liljer;
16Neito: Rakkaani on minun ja minä olen hänen, liljojen keskellä on hänen laidunmaansa.
17til Dagen svales og Skyggerne længes, kom hid, min Ven, og vær som Gazellen, som den unge Hjort på duftende Bjerge!
17Kun tuulenhenki illalla viriää ja varjot pitenevät, tule silloin, rakkaani, riennä kuin gaselli, tule kuin peura tuoksuville kummuille!