1Sentencoj de Salomono, filo de David, regxo de Izrael:
1Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut.
2Por scii sagxon kaj moralinstruon; Por kompreni parolojn de prudento;
2Opettakoot ne viisautta, kasvattakoot ymmärtämään ymmärryksen sanat,
3Por ricevi instruon pri sagxo, Vero, justo, kaj honesto;
3johdattakoot hyvään tietoon, oikeudentuntoon ja rehtiin mieleen.
4Por doni al la malkleruloj spriton, Al la junulo scion kaj singardemon.
4Kokemattomat saakoot niistä viisautta, nuoret tietoa ja harkintaa.
5Sagxulo auxdu kaj plimultigu sian scion, Kaj prudentulo akiros gvidajn kapablojn,
5Viisaskin viisastuu, kun kuulee niitä, järkeväkin saa opastusta,
6Por kompreni sentencon kaj retorajxon, La vortojn de sagxuloj kaj iliajn enigmojn.
6oppii mietelmiä ja vertauksia, tajuaa viisaiden sanat, avaa arvoitukset.
7La timo antaux la Eternulo estas la komenco de sciado. Sagxon kaj instruon malpiuloj malestimas.
7Herran pelko on tiedon perusta, vain hullu halveksii viisautta ja opetusta.
8Auxskultu, mia filo, la instruon de via patro, Kaj ne forjxetu la ordonon de via patrino;
8Poikani, kuule isäsi neuvoja, älä väheksy äitisi opetusta --
9CXar ili estas bela krono por via kapo, Kaj ornamo por via kolo.
9ne ovat seppele hiuksillasi, ketju kaulaasi koristamassa.
10Mia filo, se pekuloj vin logos, Ne sekvu ilin.
10Älä suostu, poikani, synnintekijöiden viekoituksiin,
11Se ili diros:Iru kun ni, Ni embuskos por mortigi, Ni senkauxze insidos senkulpulojn;
11kun he sanovat: "Tule mukaan, mennään väijyksiin, käydään vaanimaan viattomia.
12Kiel SXeol ni englutos ilin vivajn, Kaj la piulojn kiel irantajn en la tombon;
12Niellään heidät elävältä, yhtenä suupalana, niin kuin hauta nielee terveen miehen.
13Ni trovos diversajn grandvalorajxojn, Ni plenigos niajn domojn per rabajxo;
13Kaikenlaiset kalleudet odottavat meitä, ryöstösaalis täyttää kohta varastomme.
14Vi lotos meze inter ni, Unu monujo estos por ni cxiuj:
14Saat heittää siitä kanssamme arpaa, meidän kukkaromme on yhteinen."
15Mia filo, ne iru la vojon kune kun ili; Gardu vian piedon de ilia vojstreko,
15Heidän tielleen, poikani, älä lähde, pidä jalkasi poissa heidän poluiltaan,
16CXar iliaj piedoj kuras al malbono, Kaj rapidas, por versxi sangon.
16sillä he rientävät pahaa kohti, kiiruhtavat vuodattamaan verta.
17CXar vane estas metata reto Antaux la okuloj de cxiu birdo.
17Ei lintu verkkoa näe, vaikka näkee sitä levitettävän.
18Kaj ili embuskas sian propran sangon, Ili insidas siajn proprajn animojn.
18Oman verensä he väijyessään vaarantavat, omaa tuhoaan etsivät vaaniessaan.
19Tiaj estas la vojoj de cxiu, kiu avidas rabakiron; GXi forprenas la vivon de sia posedanto.
19Sellainen on riistäjän tie. Joka sille lähtee, kulkee tuhoon.
20La sagxo krias sur la strato; GXi auxdigas sian vocxon sur la placoj;
20Viisaus huutaa kaduilla, antaa toreilla puheensa kaikua,
21GXi vokas en la cxefaj kunvenejoj, cxe la pordegaj enirejoj; En la urbo gxi diras siajn parolojn.
21meluisten katujen kulmissa se kutsuu, kuuluttaa asiansa markkinapaikoilla:
22GXis kiam, ho malkleruloj, vi amos nescion? Kaj al blasfemantoj placxos blasfemado, Kaj senprudentuloj malamos scion?
22"Kuinka kauan te tyhmät hellitte tyhmyyttänne, pitkäänkö, kerskujat, kerskutte, hullut vihaatte tietoa?
23Returnu vin al mia predikado; Jen mi eligos al vi mian spiriton, Mi sciigos al vi miajn vortojn.
23Kääntykää minun puoleeni, minä opetan teitä, saatan teidät tuntemaan opetukseni ja tietoni.
24CXar mi vokis, kaj vi rifuzis; Mi etendis mian manon, kaj neniu atentis;
24"Minä kutsuin teitä, mutta te ette siitä piitanneet, minä uhkasin teitä, eikä kukaan kavahtanut.
25Kaj vi forjxetis cxiujn miajn konsilojn, Kaj miajn predikojn vi ne deziris:
25Yhtäkään neuvoani ette ole ottaneet varteen, opetukseni ei ole kelvannut teille.
26Tial ankaux mi ridos cxe via malfelicxo; Mi mokos, kiam timo vin atakos.
26Niinpä minä nauran, kun teidän käy huonosti, pilkkaan, kun tulee aika jota kauhistutte,
27Kiam la timo atakos vin kiel uragano, Kaj via malfelicxo venos kiel ventego, Kiam venos al vi mizero kaj sufero:
27kun pelko tulee yllenne kuin rajuilma ja onnettomuus iskee tuulispäänä, kun osaksenne tulee ahdinko ja vaiva.
28Tiam ili min vokos, sed mi ne respondos; Ili min sercxos, sed min ne trovos.
28Silloin te huudatte minua, mutta minä en vastaa, etsitte minua, ettekä löydä.
29Tial ke ili malamis scion, Kaj timon antaux la Eternulo ili ne deziris havi,
29Te vihasitte tietoa, ette halunneet totella Herraa,
30Ili ne deziris miajn konsilojn, Ili malestimis cxiujn miajn predikojn:
30te vähät välititte, kun teitä neuvoin, ette antaneet arvoa ohjeilleni.
31Ili mangxu la fruktojn de sia agado, Kaj ili satigxu de siaj pripensoj.
31Niinpä saatte syödä tekojenne hedelmät, niellä kurkun täydeltä juonianne.
32CXar la kapricoj de la malsagxuloj ilin mortigas, Kaj la senzorgeco de la senorduloj ilin pereigas.
32Uppiniskaisuus on tyhmälle tuhoksi, huolettomuuteensa hullu kuolee.
33Sed kiu min auxskultas, tiu logxos sendangxere, Kaj estos trankvila, kaj ne timos malbonon.
33Mutta joka minua kuulee, on turvassa, hänen ei tarvitse pelätä mitään pahaa."