¹Venu, ni kantu al la Eternulo; Ni gxoje kriu al la rifugxejo de nia helpo.

¹Nyt iloiten laulakaa Herralle, kohottakaa hänelle riemuhuuto, hän on meidän turvakalliomme.

²Ni venu antaux Lian vizagxon kun glorado, Per psalmoj ni gxoje kriu al Li.

²Tulkaa hänen kasvojensa eteen ja kiittäkää, virittäkää hänelle riemuvirsi!

³CXar granda Dio estas la Eternulo Kaj granda Regxo super cxiuj dioj,

³Herra on suuri Jumala ja kaikkien jumalien ylin valtias.

⁴Kiu havas en Sia mano la profundajxojn de la tero, Kaj al kiu apartenas la altajxoj de la montoj;

⁴Hänen kädessään on maa, sen laaksot ja syvyydet, hänen ovat vuorten korkeimmatkin huiput.

⁵Al kiu apartenas la maro, kaj Li gxin faris, Kaj la sekteron Liaj manoj kreis.

⁵Hänen on meri, hän on sen luonut, hänen on maa, hänen kätensä sen teki.

⁶Venu, ni klinigxu, ni jxetu nin teren, Ni genuu antaux la Eternulo, nia Kreinto.

⁶Tulkaa, kumartukaa maahan, polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen.

⁷CXar Li estas nia Dio, Kaj ni estas la popolo de Lia pasxtejo kaj la sxafoj de Lia mano. Hodiaux, se vi auxskultas Lian vocxon,

⁷Hän on meidän Jumalamme ja me hänen laitumensa lampaat, joita hänen kätensä kaitsee. Kuulkaa tänä päivänä, mitä hän sanoo:

⁸Ne obstinigu vian koron, kiel en Meriba, Kiel en la tago de Masa en la dezerto,

⁸-- Älkää paaduttako sydäntänne kuten kerran, kun isänne koettelivat minua autiomaassa, Meriban ja Massan luona.

⁹Kiam viaj patroj Min incitis, Esploris kaj vidis Mian faron.

⁹He saivat nähdä, mitä minä voin tehdä.

¹⁰Kvardek jarojn Mi indignis kontraux tiu generacio, Kaj Mi diris:Ili estas popolo kun koro malgxusta, Kaj ili ne volas koni Miajn vojojn;

¹⁰Neljäkymmentä vuotta hyljeksin heitä, sillä näin heidän kulkevan harhaan, kun he eivät ymmärtäneet minun teitäni.

¹¹Tial Mi jxuris en Mia kolero, Ke ili ne venos en Mian ripozejon.

¹¹Silloin minä vihassani vannoin: "He eivät pääse lepopaikkaan, jonka olen heille luvannut."